Hamburg und Winter

Täällä on talvi. Ihan oikeesti lunta, joka ei sula (heti) pois ja eilen oli pakkastakin melkein -10 astetta!! Luulin, että selviäisin tämän vuoden ilman lunta ja talvea, mutta näyttää siltä, että ne pohjoisnavan tuulet yltää tänne asti. Toisaalta mieluummin pakkasta ja lumisadetta kuin plussaa ja vesisadetta :) Varsinkin mun kengillä! Kengät. Ne ainainen ongelma täällä. En ottanu niitä kumppareita mukaan, vaikka pitkään harkitsin. Olisi kannattanut. En ole täältä vielä löytänyt/ehtinyt löytää tähän räntälumimössökeliin sopivia kenkiä (sen jälkeen ku mun Babychamit on niin rikki ettei niillä voi astua enää edes vähän kosteelle maalle) - tosin huomasin tuossa viikonloppuna, että ne kenkien suoja-aineet oikeesti toimii. Oon aina luullu, että ne on vaan jottai huijausta ja ylimääräistä rahastusta, mutta ne oikeesti toimii.

Ensimmäinen lumi. Nyt ei näy enää nurmea!

Oltiin tosiaan Hampurissa viime viikonloppuna ja siellä oli K Y L M Ä. Ei pelkästään siks, että oli pakkasta vaan siks, että ei ollu tarpeeks pakkasta + teiden suolaus + vesisade = Todella märät kengät. Sunnuntaina oli lopulta niin märät kengät, että oli kuin olisi kävellyt kokoajan vesilammikossa. Katseltuamme ensin yhdillä taidemessuilla käsintehtyjä kenkiä, jotka maksoi 500e ehdotin, että mennäänkö käymään päärautatieasemalla, koska uskoin, että siellä on pakko olla jonkun kaupan auki. Ja niin olikin. Siispä rynnättiin Emilyn kanssa kenkäkauppaan (päärautiatieasema on oikeasti ainoa paikka, jossa kaupat on auki myös sunnuntaisin vaikka ollaan suurkaupungissa?!!) ja mentiin ostamaan kengät ja sukat. Ostin myös sen random vesi-suoja-aineen ja suihkuteltiin sitten meidän uusia kenkiä siinä rautatieaseman käytävällä ennen ku vaihdettiin kenkiä ja sukkia siinä samassa paikassa. Saatiin jonkin verran kummaksuvia katseita ja yksi pummi kävi kysymässä, liikenisikö meiltä yhdet kengät hänelle, kun meillä oli niin monet. Ei annettu, Emily tosin antoi rahaa. Hyi sitä. En tiedä olisiko se minun läpimäristä reiällisistä Babychameista paljoa kostunut (tai kostunut ehkä nimenomaan).
Nyt mietin, että raaskinko heittää nuo 3 vuotta uskollisesti palvelleet lenkkarit roskiin vai en (niillä kesti kaksi päivää kuivua patterin alla Hampurin jälkeen) - olisin voinut kuitenkin lahjoittaa ne sille pummille? Ehkä niiden on kuitenkin jo aika mennä, mutta tällä hetkellä mun kenkätilanne näyttää sitten siltä, että mulla on yhdent urheilulenkkarit, yhdet uggit (ei todellakaan vähänkään kostealle kelille) ja kolmet korkkarit joista yhdistä on jo pohja irti (ostin ne Amsterdamista?!). Pohdin siis selviäisinkö nyt tämän puoltoistaviikkoa nyt pelkillä korkkareilla ja uggeilla, että voisin sitten Suomesta roudata mukanani matkalaukullisen kenkiä - ja miksi en mene ostamaan uusia lenkkareita ? Koska En Ehdi. Erasmus-elämä on vaan niin kiireistä, kun pitää mm. tehdä kavereiden kanssa ruokaa.

Hampuri-seurue

Hampuriin ajettiin tosiaan Lisan autolla. Se kesti vaan jonkun 2 tuntia ja Autobahnillahan tosiaan saa ajaa niin kovaa kuin haluaa (ajettiin maksimissaan vaan 140km/h ei hätää kamut!). Mutta ihan hurjaa, että autolla täällä Saksassa kaikki paikat on niin lähellä. Junalla lähteminen on aina paljon suurempi kynnys.. Ja autolla matkustaminen on aina hauskempaa (tai ainakin meillä oli Emilyn ja Yusuken kanssa takapenkillä hauskaa :D)
Yövyttiin A&O Hostellissa, mikä oli loppujen lopuksi todella hyvä. Aluksi tosin kun mentiin meidän huoneeseen, jonka piti olla 6 hengen Mixed Dorm eli sellanen sekahuone niin meidän huoneessa oli 2 sänkyä vapaana. Mentiin sitten vähän valittamaan (onneks itävaltalaisilla ystävillämme on tämä valittamismentaliteetti hallussa) ja saatiin sitten uusi huone, jossa oli lakanat ja pyyhkeetkin!! (ja lisäksi meille luvattiin, että saadaan pitää se huone ihan itsellämme, sinne ei työnny kukaan ylimääräinen keskellä yötä). Hostelli oli todella siisti ja viihtyisä ja hiljainen ja kaikin puolin toimiva siis :) Ylimmässä kerroksessa sijaitseva baarikin oli oikein söpö ja hyvillä maisemilla varustettu, vaikka ei Reeperbahnilla juoksentelun jälkeen enää jaksettu siellä pitkään istua. Asiaan liittyen täytyy vähän fiilistellä tätä biisiä:

Hampuri tosiaan on minulle kuin vanha ystävä, on tullut siellä jo niin moneen otteeseen pyörittyä ja vieläkin tykkään siitä ihan hirveästi. Väittäisin, että tällä hetkellä se on ehkä minun toinen lempikaupunkini heti Amsterdamin jälkeen. Sen jälkeen tulee ehkä Lontoo.

Reeperbahn

Kokeiltiin Reeperbahnilla, josko Yusuke sais jonkun maksullisen tytön kimppuunsa, kun kävelee yksin, mutta ehkä se näytti liian nuorelta ja eksyneeltä (tai liian selvältä), niin ne tytöt ei edes vilkassu sitä (vaikka hyökkäilivät kyllä kaikkien vähänkin humalaisten miesten käteen kiinni). Harmi.

Europa Passage

Pääsin myös Hampurissa taas vähäsen (oikeesti vaan vähäsen!) shoppaaman. Europa Passage <3 Harmittaa kun en ehtinyt enempää kuin Kultissa pyörähtää, mutta ehkä se on ihan hyvä mun rahoille toistaiseksi.

Joulukuusi Hampurin joulumarkkinoilla

Käytiin kyllä Yusuken kanssa sitten Abercrombiessa. Se on sellanen vaatekauppa, joka myy vaatteita kauniille ihmisille ja siellä työskentelee VAIN kauniita+nuoria miehiä ja naisia. Sinne piti jonottaa sisään, koska ne päästää vaan tietyn määrän ihmisiä kerralla sisälle ja ovella sai ottaa kuvan yhdessä paidattoman miehen kanssa (ja ne anto sen kuvan ilmaiseksi mukaan!). Oli aikamoinen kokemus kyllä. Voisin mennä uudestaankin, vaikka vaatteet olivatkin hieman kalliita (ei siis ihan älyttömän, mutta sellaista hintaluokkaa, etten pelkän merkin takia viitsinyt ostaa). 

Abercrombie-Team

Sunnuntai-iltana käytiin tietenkin sitten katsomassa Musikaali. König der Löwen eli Leijonakuningas. En tiedä, miksi en tykännyt siitä nin paljon kun viimeksi näin sen Lontoossa, mutta nyt oli kyllä ihan mahtava. Todella hienot lavasteet ja vuorosanat + laulut ja kaikki ihan kuin suoraan Disneyn leffasta. Teki mieli laulaa kaikki biisit mukana, harmi että olivat saksaksi!

Tällaisella laivalla sinne musikaaliin ajettiin!

Kotona oltiinkin sitten joskus 2 maita yöllä, kun musikaali loppui vasta kymmeneltä, mutta kivaa oli :) Arkeen orientoituminen on tässä viime päivinä ollut vähän hankalaa, varsinkin kun joululomakin on jo ihan nurkan takana ja ehkä vähän stressaillut taas joululahjojen kanssa. Nyt on kuitenkin kaikki ostettu, kun vielä eilen käytiin Ainin kanssa vähän ostoksilla Realissa (suklaata ja viiniä ;)). Ostettiin sieltä myös Emilylle "kiitosruokapaketti", koska se aina kokkailee meille. Se melkein itki, kun sai sen kun olin niin yllättynyt! Harmi vaan, että meidän hieno lahjapussi hajosi matkalla keskelle pihaa. Sillä aikaa, kun Aini lähi noutamaan uusia pusseja kotoa, että saatiin kamat kerättyä tuosta maasta minä kieltäydyin ystävällisesti avusta, kun kaverin kämppis löysi minut seisomasta tämän kasan kanssa:

Kun lopulta keräiltiin noita kamoja toiseen pussiin (sen lisäks oli vielä reppu täynnä pulloja ja kaksi kassia muuta sälää) kiroiltiin ehkä Ainin kanssa vähän tätä suomalaisen naisen sisua: voisiko kerrankin hyväksyä avun, kun joku (mies) sitä tarjoaa? Ehei. Kyllähän ne meidänkin esiäidit siellä sodassa ihan itse osasi kaiken tehdä, ei me mitään apua tarvita phah! Vähitellen tässä opetellaan siihen, että täällä Saksassa miehet on oikeasti vielä herrasmiehiä ja ne HALUAA auttaa, niinkuin tuo kaverini kämppiskin sanoi. "Kann ich dir helfen?" "Nein, meine Freundin kommt gleich" "Aber ich WILL dir helfen" :D

No mutta, lopulta selvittiin ja Emily tosiaan sai lahjansa ja kaikki on hyvin ;) JA kaikki muutkin lahjat on hankittuna, nyt täytyisi vaan paketoida ja harrastaa vähän postittamista! Joskus siis kun ehtii...

Nyt täytyy lähteä vähän käymään yliopistolla, koska kello on kohta 12:12 12.12.2012 niin ajateltiin ottaa kuva yhdessä Erasmus-murujen kanssa jossain jännässä paikassa <3