13% Montag

Kävin just hakee Ainilta lisää makaronilaatikkoa. Nom. Mulla on nykyään oikeesti koko ajan nälkä, eikä asiaa auta yhtään se, että jääkaapissa olis riisipiirakoita JA makaronilaatikkoa. Kokeilin eilen työntää makaronilaatikkoon tomaattia, ananasta, juustoraastetta, chilikastiketta ja ketsuppia. Tuli muuten superhyvää. Nomnom. Tänään söin vaan tomaatilla, koska söin aamupalaks mun ananaspurkin pohjat ja nyt ei sitten ole enää tomaattiakaan. Pakastin ois kyllä täynnä kaikkee ihanaa, kuten tuulihattuja omnomnom.

Tänään piti olla todella produktiivinen päivä. Oon tähän mennessä joka maanantai istunu kaks tuntii yliopistolla yksin arpomassa, mitähän sitä tekisi, kun ei ole kunnon materiaaleja minkään tekemiseen mukana (ja en halua mennä kirjastoon, koska sitä varten pitäisi luopua kaikista tarvaroistaan sinne lokeroon. Kapinoin vieläkin sitä vastaan). No, tänään otin sitten KAIKEN materiaalin mukaan, mitä vaan saattaisin tarvita. Jopa japanin kansion, koska mulla ois tässä perjantaihin mennessä opiskeltavana 9 kappaleen sanasto, hups (siinä sivussa pitäs myös kirjottaa tosiaan se yks Exzerpt, Thesenpapier ja kattoo ehkä myös jotain siihen perjantaina myös olevaan saksan kokeeseen).
Kuinkas sitten kävikään, kun kerrankin olin valmistautunut ja motivoitunut tekemään hommia? Törmäsin ensin lounaan jälkeen yhteen kaveriin, jonka kanssa höpöttelin hetken (siitä erosin vielä sillä ajatuksella, että menen nyt sitten opiskelemaan, ettei mene koko päivä tässä - ja lisäks en halunnu ennää yrittää puhua saksaa saksalaisen kanssa). Pääsin kolme askelta siitä ja näin Alessandran ja Mariateresan istumassa Galeriella, no olihan sitten niiden luokse pakko mennä. Puhuttiin Italian poliitikasta kaksi tuntia (sentään saksaksi), käytiin kahvilla ja kakulla (heihei dietti) ja sitten olikin aika seuraavan luennon. Kielioppi oli sentään kerrankin ihan ok mielenkiintoista ja opin jopa ehkä jotain uutta!! koska käsiteltiin konjunktiivia. Konjunktiivi 1:stä varsinkin. Okei, en varsinaisesti OPPINUT mitään uutta, mutta kertailinpa ihan tärkeitä asioita ja silleen (enkä vaan selannut facebookia). Opettajakin ihmetteli, että mitenkä me oltiin tällä kertaa niin motivoituneita, kun oikein tunnin päätteeksi koputettiin sille pöytää (eka tunti, kun ei meinattu kollektiivisesti nukahtaa siellä..). Hauskaa oli se, että ihan aluksi, kun saatiin ekat tehtäväpaperit, jossa luki, että kirjoita pieni teksti "indikatiivissa, konjunktiivissa ja imperatiivissa" ja Anninan kysymys oli, pitäisikö mun tietää mitä on indikativi, konjunktiivi ja imperatiivi? Varsinaisia kielitieteilijöitä paikalla - okei annan Anninalle anteeks ku se ei oo. Nauratti ehkä vähän se kysymys. Ollaan kuitenkin B2 tason kielioppikurssilla ja meiltä odotetaan siellä jo jonkii verran. Kerrankin siis koin, että se tunti oli sopivan haasteellinen (ei liian, vaan nimenomaan sopivan), eikä sitä peruskauraa "miten muodostan passiivin saksaksi"-tyylillä. En tiedä mistä tämä johtuu, että yllättäen näin viimeisillä viikoilla olen löytänyt jostain opiskelumotivaationi liittyen kursseilla osallistumiseen ja oppimiseen. Ehkä ollaan kursseilla tultu vihdoinkin vaan siihen pisteeseen, että asiat on mulle uusia tai edes vähän hankalia, niin joutuu miettimään? Alkulukukaudesta oli nimittäin aina välillä sellainen olo, että aivot sulaa korvien kautta ulos tylsyydestä.
Jatkan kuitenkin tätä produktiivista tarinaani: olin sitten tosiaan ajatellut, että sen luennon jälkeen ehdin tosiaan käydä sitten 2 tuntia vielä opiskelemassa jossain, ennen kuin menen fitness-trainingiin. Ensin höpöteltiin Anninan ja Ainin kanssa puoli tuntia, jonka jälkeen kun vihdoin selvisin istumaan WestEndin pöytään piti tietenkin selata ensin nopeasti Facebook läpi ja kun vihdoin sain paperin nenän eteen ja ekan kappaleen luettua siitä tekstistä, jossa on jotain 10 sivua, tulee Arben ja säikäyttää mut ihan hulluna (ei sen ollu tarkotus, se vaan luki random lauseen mun paperista mun selän takaa ja säikähin ihan hurjasti ku oli just niin syvä opiskelu-flow käynnissä - kerrankin). Pitihän senkin kanssa siinä sitten hetki höpötellä ja sitten kello olikin yllättäen niin paljon, että piti lähteä jumppaamaan. Minulla oli siis tänään suunnitelmissa opiskella 4 tuntia ja mitä sain tehtyä. Luettua 2 sivua. Jei. Tämä kuva kuvaa tilannettani melko hyvin:

Tänne tuli tosiaan tuossa yön aikana varmaan 20cm lunta ja kaikki erasmuskamut on ihan intopinkeenä siitä. Itsehän inhoan lunta tällä hetkellä yli kaiken, koska se on vaan niin turhaa täällä, koska sitä ei ole pakko olla. Koska sitä ei ole pakko olla, niin olisin todellakin mielummin ilman. Pelkästään jo siksi, että saksalaiset suolaa noita teitä. Ällöttävää. Ja kengät on märät ja pitää laittaa pipo ja kaikki päälle kun menee yliopistolle vaikka on 5 minuutin matka ja kaikkee hyi. Puhumattakaan siitä, kun kaverit innostuu työntämään lunta naamaan esim. just sillon ku oon just meikannu ja kiireellä juoksemassa junaan (melkein hukkasin mun silmälasit tässä episodissa). Eli mitä vastaan, kun kamulit haluis huomenna harrastaa lumisotaa ? Ei kiitos. Ei todellakaan. Taidan mielummin opiskella (sori, mutta lumi ei vaan oo mulla mitenkään jännä juttu). Harmittaa vaan, että huomenna meillä ois myös vimeinen Stammtisch Irish Pubissa, jonne pitäs ehkä mennä. No, ehkä meen sinne saksalaiseen tapaan 2-3 tuntia myöhässä, niin olen siihen mennessä tehnyt kaiken, mitä joka tapauksessa huomenna tekisin. Suurena suunnitelmanani on muutenkin herätä aamulla kahdeksan maita hommiin (ja pesemään pyykkiä), jos vaikka saisi oikeasti jotain aikaiseksi. Huomenna mulla on myös ensimmäinen "oikea" esitelmä, tosin meillä on niin iso ryhmä, niin joudun ehkä puhumaan vaan yhen kalvon verran ja senkin siitä, mitä vaikeuksia suomalaisilla oppijoilla on saksan prepositioiden kanssa mahdollisesti. Jee. 

Söin eilen kaikki mun geishat loppuun, kun teki hirveesti mieli suklaata. Nyt on enää marianneja ja pätkiksiä. Nyyhs. Niin, oon siis dietillä juujuu.

 

Suomi-illassa saatiin lahja puolalasilta pojilta. Ne oli vissiin ite askarrellu nää (jos oli niin mieletön homma). Puhun näistä, vaikka kuvassa on vaan yksi, mutta kuvassa on vain yksi, koska se toinen (sininen) on Ainilla, enkä tietenkään muistanut ottaa niistä yhdessä kuvaa. Mikä söpöintä oli, oli näiden tähtien saatesanat. "Marianna, we brought you stars from the sky". Awww.

Toi on siis sellanen A3-paperin kokonen, vaikka se tuossa kuvassa yksin näyttää joltain kämmenen kokoiselta. Ois pitäny laittaa siihen kuvaa ottaessa jotain viereen, että ois saanu vertailukohteen.

Joko oon muistanu hehkuttaa tästä jäätelöautomaatista? Varmaan joo joskus alussa. Mutta löysin tän kuvan äsken vahingossa ja ajattelin hehkuttaa uudestaan. Jäätelöautomaatti!! Miksi näitä ei ole Suomessa?

Tapasin tänään myös siellä jumppaamassa yhen saksalaisen tytön, jolla oli jamkin paita päällä. Yritin puhua sille suomea, mutta se ei osannu. Mutta se oli just tullu JYVÄSKYLÄSTÄ vaihdosta. Oli siistiä. Kysyin sen nimen. Ehkä siitä tulee mun uus kaveri.

Niin ja siis käytiin kattoo just Ice Age 4 saksaks unikinossa. Sekin oli kivaa ja oli kivaa nähä taas meidän "leffakamuja" eli niitä poikia, joihin tutustuin sillon ennen joululomaa yhissä bileissä randomisti. Törmään yhteen niistä nykyään koko ajan yliopistolla ja se vaan nauraa mulle aina. Tai ehkä se vaan hymyilee ilosesti, mutta vähän liian ilosesti niin se näyttää siltä, että se nauraa. No, joka tapauksessa. Niiden kanssa on kivaa käydä leffassa. Harmi, että lukukausi loppuu kohta ja ensi viikolla on viimeinen unikino. Sillon pitää ehkä kysyä niiden sukunimetkin niin voin stalkata ne facebookista. Tai ehkä kysyn huomenna jos törmään niihin taas, kuten joka päivä tässä viime aikoina. Ihan huippista on kyllä nykyään ku on niin paljon tuttuja, joihin voi törmäillä tuolla yliopistolla. Ihmisiin törmäily on kivaa.

Löysin muuten mun unelma-auton. Tässä se on. Ei mulla muuta.

Finnischer Abend

Hei, hei, hei vaan Suomi
hei joku Joensuu
hei Oulu oot
iloinen paikka ja kaupunki
Hei, hei, kuule Suomi
jos me tullaan junalla
jos me tullaan junan kyydissä
johonkin Suomeen
Niin oletko sinä Suomi
sellainen iloinen maa
jossa on paikkoja
ja kolmostuoppeja?
Silloin jos olet niin
kuule mä tulen niihin paikkoihin
ja mä tapaan Suomen tyypit
hei mä tulen niihin paikkoihin
ja mä tapaan Suomen tyypit
Hei, hei kuule Suomi
nyt me lähdetään automatkalle
ja tullaan sinne
oletko paikalla?
Hei, hei kuule Suomi
me ajetaan Vääksyn kautta
kun ollaan perillä niin
voidaanko tavata?

Sitten otetaan isot tuopit
ja katsotaan Suomea

Päätettiin lopulta saada meidän kauan suunniteltu suomalainen ilta tänä lauantaina kyhättyä kokoon, koska epäiltiin, että kaiken valmistamiseen saattaa kulua niin paljon aikaa, että tarvitaan kokonainen päivä siihen ja ensi viikolla kun alkaa kokeet niin ei sitä yhtä kokonaista päivää oo välttämättä aikaa sitten tuhlata. Oltiin oikeassa tuon koko päivän suhteen. Oltiin aamulla 8:30 lähössä kauppaan ja uuni laitettiin päälle noin 11 aikaan aamusta. Uuni suljettiin 18:30 ekan kerran. Oli sellanen leivontapäivä ! Onneksi Marcel ja Annina oli auttamassa meitä (vaikka Annina sanokin, ettei leivo meidän kanssa enää ikinä :D), ettei Ainin kanssa nyt ihan kahdestaan kuitenkaan ruvettu hommiin. Tehtiin siis tosiaan riisipiirakoita (varmaan lähemmäs 100 kappaletta), pullia ja makaronilaatikkoa.

Tässä oli raaka-aineet, harmi, että unohtu ottaa kuva lopputuloksesta!

 Oli ihan jänskää silleen ensimmäistä kertaa elämässään tehdä riisipiirakoita silleen oikeesti (oon varmaan joskus pienenä tehny ku nyt sain sellasia flashbackeja sen litistyskoneen kanssa leikkimisestä), mutta se oli oikeastaan yllättävän helppoa. Työlästä, mutta ei mitenkään äly vaikeeta. Muuta kuin ehkä tuon 4 litran riisipuuron keittäminen ilman, että se palaa pohjaan. Onneksi Marcel hoiti homman (lähes) menestyksekkäästi (toinen kattila oli huono niin se kärtsäs vähän, mutta eipä sitä piirakoissa huomannu).

 Kuunneltiin myös koko päivä suomalaista musiikkia ja kälätettiin suomeks. Oli ihan hauskaa - ainakin meillä. Illalla kun ei sitten juuri siitä musiikista mitään kuullu, kun kämpässä oli se 30 ihmistä. Ihan hyvä siis, että esikuunneltin meidän soittolistaa !

Aamupala Dr. Oetkerit ja riisipiirakkataikina valmiina! Odoteltiin puuron hautumista

 Meillä oli myös suuria suunnitelmia siitä, mitenkä oltais koristeltu se kämppä kaikilla Suomeen liittyvillä jutuilla, kuten tarinoilla siitä, miten pitkään Suomi oli Ruotsin vallan alaisena ja miten pitkään Venäjän ja miksi suomalaisilla on silti tämä kummallinen kieli. Lisäksi oltaisiin vähän haluttu esitellä suomalaista pakanallisuutta (juhannusta ja muuta vastaavaa) ja tarinoida Lallista ja Piispa Henrikistä, mutta tosiaan kun noita riisipiirakoita väkerrettiin noin neljään asti ja kuudelta oli tarkoitus, että vieraat saa tulla paikalle, niin jäi nämä hienot suunnitelmat sitten vähän vähemmälle. Oli meillä sentään Suomen kartta seinällä (johon muuten unohdettiin merkitä myös meidän kotikaupungit, niinku piti) ja muutamia sitsilauluja, hassuja sanoja (kuten hämähäkki tai lyijykynä) ja sitten tietenkin Scandinavia and the world -sarjiksia. Unohtamattakaan Lordin naamaa ovessa!

Sieltä ne piirakat on tulossa

 Oli tosiaan hubaa, vaikka oltais kyllä toivottu vähän enemmän Suomi-tyylisiä bileitä, kun kyllähän ne taas jossain vaiheessa meni siihen, että joku laitto bilemusiikkia soimaan niin kovalle, ettei kukaan enää jaksanu jutella ja sitten porukka vähitellen häippäs kotiin (toisaalta ihan hyvä niin päästiin Ainin kanssa sit siivoamaan ja nukkumaan ihmisten aikoihin).
Kaikki on tällä hetkellä niin stressaantuneita, kun viimeisiä viikkoja viedään ja kokeet alkaa ja kotihommat pitäisi alkaa olla tehtyinä, että nää juhlat on rauhottunu tosi paljon niistä alkuajoista. Itselläkin olisi tässä muutaman kurssin kotihommat vieläkin alla, suullisen kokeen Thesenpapier kirjotettavana ja yks tiivistelmä odottamassa. Ens viikolla on myös japanin koe ja deutsch intensivin koe. Japaniin pitäis vähän sanastoa kertailla, ei sen kanssa muuta ongelmaa pitäis olla ja tuohon saksan kurssille en meinannu juuri valmistautua, se on muutenkin ollut vähän liian matalatasoinen kurssi..
Sen sijaan tuo suullinen koe vähän pelottaa ja siitä seuraavan viikon Klausurit myös kun ei nyt saa itseensä oikein kunnolla niskasta kiinni, että alkais kunnolla opiskelee. Tässä sivuissa sitten kun vielä yrittää kehitellä noita Semesterferienin suunnitelmia ja nähä kaikkia ihmisiä vielä mahdollisimman paljon, kun ne kohta lähtee pois ja odottaa, kun Niko tulee 9 viikon päästä kylään !

Kävin taas tänä aamuna lenkkeilee ja löysin taas uusia paikkoja täältä (tällä kertaa juoksin vaan tuon yliopiston ympäri). Löysin tälläsen ihanan suloisen kirkon

 Ja tää katu tuolla yliopiston toisella puolella oli vaan tosi kaunis. En saanu sitä kauneutta ihan tähän kuvaan vangittua, mutta voitte kuvitella sellasen kadun, joka on melkein ku tunneli kun molemmilla puolilla kasvaa puita tolleen nätisti.

On kyllä pakko vieläkin hehkuttaa, että tuo yliopiston on todella mahtava rakennus minun mielestäni (vaikka siellä nyt ehkä vähän hometta ilmastointikanavissa onkin..?). En kaipaile yhtään sellasia vanhoja kauniita rakennuksia, kun on tollanen paikka, missä kaikki on yhdessä ja joka päivä törmää tuttuihin, jos vaan menee pyörimään tuonne yliopistolle. Ihan mahtia.
Nyt pitää kyllä ehkä vähän yrittää alkaa tehdä hommia, alkaa stressitaso muuten nouste ihan övereiksi. Onneks on kaverina Fazerin sinistä ja Marianneja ja kaikkee sellasta kivaa (terveisin "olen dietillä").

Heipheip!

Tässä vähän suomimusiikkifiilistelyä (sori Aini, en oo vieläkään syttyny Frederikille ja Popedalle)
Oispa kohta kesä!

Wieder da!

Katsokaa tuota säätä. Oli mielettömän kaunista. Yhden päivän (lauantaina). Onneks käytin sitä hyväksi ja kävin lenkillä (ja älysin tarkistaa ajoissa moneltako aurinko laskee niin ehdin vielä valoisan aikaan!). Sitten alkoi taas sataa, eilen sade muuttui onneks edes LUMIsateeks, niin ei masenna tuo sää nyt enää niin kovin! Vaikka ärsyttääkin tuo katujen suolaaminen. Varsinkin kävelykatujen. Kengät mennee pilalle ja kastuu ihan turhaan.

Halusin dokumentoida ekojen päivien oudot fiilikset tänne, mutta en saanu sitten aikaiseksi vaan koomasin aina vaan facebookissa ne hetket kun ehdin olla kotona. Mutta kuitekin. Sunnuntaina kun astuin junasta Bielefeldin päärautatieasemalle olin sillee. Ei vitsit! Oon taas kotona. Kävelin itsekseni hymyillen junasta ulos. Oli siisti fiilis. Hetken aikaa. Sitten tajusin, että olin hukannu sekä saksani että saksalaisen identiteettini johonkin - sen lisäks että reväytin mun hauislihaksen ku raahasin mun sairaan painavaa matkalaukkua, josta muuten meni vissii taas rengas rikki, vaikka se just korjattiin.
Olin ihan suomalainen ekat 3 päivää. Istuin vaan itekseni hiljaa ja yritin välttää tuttuihin (ja varsinkin puolituttuihin) törmäämistä. Yusuke jopa kysy multa tiistaina lounaalla, että mikä mulla on ku oon niin "rauhallinen".
Onneks se vähitellen jo helpotti sitten keskiviikon jälkeen, vaikka vieläkin ehkä saatan jättää esimerkiksi kahvin ostamatta siksi etten halua puhua sille myyjälle (harmi ettei yliopistolla oo kahviautomaatteja). Onneks suomalaiset kamulit on tässä alussa ollu paljon touhussa mukana niin on saanu vähän edes oman kielensä kautta työnnettyä tätä ujoutta pois - harmittaa vaan kun suomeksi on aina niin hauskaa ja sitten kukaan ei ymmärrä. Saksa takeltelee kyllä vieläkii jonkii verran aina välillä (se jännästi riippuu siitä, kenen kanssa puhun!), mutta oon jopa uskaltanu pari kertaa mennä jo keittiöön vaikka kämppikset on ollu siellä (vaikka vieläkin kyllä tavoittelen niitä hetkiä, kun ne ei ole siellä .. ). Ei sillä, ettei tultais toimeen, mutta en vaan osaa puhua niiden kanssa mitään. Varsinkaan ku en yleensä ymmärrä läheskään ekalla kerralla, mitä ne sanoo. En tajua, mitä slangia ne puhuu ku ne on olevinaan täältä päin, joten niiden pitäs puhuu ihan ymmärrettävää saksaa niin ku nää kaikki muutkii täällä, mutta niitä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä.

Kävin muuten perjantaina kattoo Hobitin 2D:nä ja saksaksi. Oli hyvä käännös, vaikka periaatteesta vihaan dubbauksia. Ymmärsin jopa enemmän kuin sillä kertaa, kun katoin sen Kuopiossa, koska ei tarvinnu yhtäaikaa yrittää lukee tekstejä ja kattoo kuvaa ja oli siis pakko keskittyä siihen kuuntelemiseen. Oli jänskä kokemus kyllä ihan kielellisestikin. Ja rakastan vieläkin meidän leffateatterin tuoleja. Ne on ihan täydelliset. Istuin 3 tuntii samassa asennossa, eikä koskenu mihinkään.

Löysin sattumalta lenkkeilemässä ollessani tästä ihan läheltä ostarin. Mulle oli väitetty, että lähin kauppa tästä on Penny, jonne pitää mennä S-Bahnilla. Oon jo löytäny tuolta yliopiston läheltä Jibin, johon ei tarvii mennä junalla ja nyt löysin sitten tän ostarin (siis jossa on myös supermarketti), joka on suoraan mun juna-pysäkin vieressä. Siellä oli myös apteekki, kampaaja ja SUUTARI. Ja ihan mielettömän nätti ravintola (ainakin ulkoa päin), jolla oli vielä terassi sellasen ihanan ankkalammen rannalla. Taidan tietää, mihin tehdään ekskursio heti kun on tarpeeksi lämmin, että kehtaa istua terassilla!

Löysin myös ihania taloja, joista toivoisin, että Suomessakin voitais ottaa mallia. Miksi talojen pitää olla aina niin rumia, kun ne voisi olla näin kauniisti koristeltuja? Olisipahan taiteilijoillekin töitä:

 Oon yrittäny tässä myös vähän alkaa syömään vähemmän ja terveellisemmin, koska joululoma ja jouluruuat ja suklaa teki kyllä tehtävänsä. Huhhuh, melkein en mahdu mun "vanhoihin" vaatteisiin. Onneks nyt jo vähän turvotus helpottaa, ku oon koko viikon syöny vaan salaattia, tonnikalaa ja näkkäriä ja käyny paljon jumppaamassa (harmi vaan että taekwondossa meni viime tiistaina etureisi niin on vähän hankaloittanu kaikenlaista liikkumista - tanssimista korkkareilla ennen kaikkea!).
Oon siis syöny tosi terveellisesti. Paitsi tietty Dr. Oetker-tehtaalla, jossa piti syyä pizzaa ku sai ilmaseks. Ja vanukasta. Ja kakkua. Oli hyvää. Dr. Oetker on kyllä rakkaus, vaikka se lohipizza olikii liian kalan makuista. Älkää ostako!

Vanukaskone, joka oli jättivanukkaan näkönen!

Oon vähitellen tässä aina heränny sellaseen jännään opiskelumotivaatioon. Yleisimmin se iskee, kun istun yksin maanantaisin kaksi tuntia yliopistolla ilman niitä muistiinpanoja, joita tarviisin opiskelemiseen - tai ilman Langenschedtia. Harmi. Sain tosin viikonloppuna tehtyä jo joitain Morfologian tehtäviä, mitä olin jättäny tekemättä ja itseasiassa ne oli oikein kivoja ja mielenkiintoisia. Samaa en kyllä voi sanoa tuosta Fonologian kurssista. Ihan hullun vaikee. Ihan ku matikkaa! Mutta voi olla, että tää jännä opiskelumotivaatio ilmestyi myös siitä, että yllättäen mulla onkin tosi paljon "luppoaikaa", koska kaikki muut tekee niin hulluna tällä hetkellä juttuja kursseille, ettei ne ehdi tehdä mitään, joten sitten mullakaan ei oo sitä tekosyytä, että en ehtisi olevinaan tehdä mitään, ku istun joka tapauksessa kotona. Ehkä se siis tästä lähtee. Vähän pelottaa kyllä jo etukäteen tuo yksi suullinen koe DaF-Didaktiikassa, kun pitäisi Thesenpapierit ja sellaiset osata itse tehdä. En yhtään tiiä, miten se tehdään! Toivottavasti käsitellään sitä vielä tässä jollakin näistä mun "opintoja tukevista" kursseista. Ekaa kertaa kaipaisin jotain infoa, niin toivottavasti sitä myös tulee, muuten on ollu aika tosi turhia kursseja jotkut noista. Deutsch intensiv ennen kaikkea on välillä aina hieman masentava, koska oon tavallaan ehkä yhen tason liian matalalla (B2) niin ei ihan hirveitä haasteita oo. Niinku ei tuolla kieliopin kurssillakaan silleen, jos puhutaan siitä, miten passiivi muodostetaan.

Tehtiin sunnuntai-iltana Skypekonferenssissa jo suunnitelmia meidän yhteiselle ihanalle Semesterferienille! Juteltiin Ninan ja Anna-Maijan kanssa 4 tuntia ja nyt on pohja suunnitelmille. Toistaiseksi listassa on 13 maata ja 30 päivää. Saa nähdä nyt vielä, kuinka tämä suunnitelma alkaa elää, koska alkuperäinen suunnitelma sisälsi kaikkien erasmuskamujen luona yöpymistä, mutta tässä selvisikin juuri, että suurin osa on lähdössä kotiin vasta maaliskuun lopussa, joten ne ei tule olemaan kotikaupungeissaan, jos lähdetään liikkeelle Karnevaalien jälkeen eli 13. päivä tai jotain sinne päin. Lisätään tähän vielä se, että meitä voi olla niin iso porukka, ettei kehdata/mahduta niiden luokse edes yöpymään, niin soppa on valmis. Onneks aloitettiin ajoissa!

Pääsiäiseksi saadaan myös toivottavasti muutama tärkeä mies tänne kylään, huomenna varmistuu, onnistuuko kaikki ja jos onnistuu niin jee! Sillon tänne tulee myös uusia Erasmuskamuleita. Jännittävää.

Mein finnischer Silvester

Ich wollte noch kurz darüber schreiben, dass ich auch meine finnische Freunde sehr liebe. Besonders die zwei Mädels hier:

Sanni, Elina, Kassu und ichhh

Ich habe Niko am Montag um 8 Uhr zu Arbeit gebracht und danach gerade zu Sanni gegangen. Ich wir haben 2 Stunden nur gesprochen und dann ein neues Kaufhaus in der Nähe von Kuopion besucht. Das Kaufhaus war sooo cooool. Das Problem ist nur, dass es so weit Weg von Zentrum ist. Aber weil es nicht in Zentrum ist, kann man so ein grosses Kaufhaus bauen, dass man nicht draussen gehen muss, um das Geschäft zu wechseln. Also haben wir dorthin ohne Jacke gegangen (nein wir laufen nicht so herum, wenn es Winter ist):

 Da haben wir auch eine Hütte von Weihnachstmann gefunden!!

Elina <3

Und die Kinder müssen auch immer spielen :)

 Und dieser Restaurant war sooo cool! Wie in alten Filmen (Grease!)

 Natürlich haben wir auch sehr schöne Schuhe gefunden.. Zu teuer und zu hoch aber trotzdem!!

Es war so ein schöner Tag und jetzt warte ich, dass wir mit Elina zusammen am Sonntag nach Helsinki fliegen, weil von da fliegt Elina nach Berlin (sie macht Erasmus in Greifswald) und ich nach Düsseldorf. Aber irgendwann kommt sie zu Bielefeld und dann haben wir so viel Spass <3

Ich war übrigens die Vorsitzende von unserer Fachschaft Sturm und Drang Jyväskylä ry bis Ende 2012. Gerade gestern Nacht hatte ich die Ehre, mein Platz als Vorsitzende für Sanni zu lassen. Jetzt kann ich nicht mehr mich als "Vorsitzende von Strum und Drang" vorstellen. Schade! Aber zum Glück ist Sanni einfach die Beste ;)

Gestern hatten wir also unsere Silvester-Party. Es war geil! Ich hatte erst gedacht, dass niemand kommt und wir langweilen uns und es wird blöd und so, aber letztendlich waren wir sogar 40 Leute. War richtig toll alle einmal zu treffen, weil nächstes Mal treffen wir uns wahrscheinlich erst im August (wenn sie mich nicht besuchen wollen). Aber dann treffen wir uns wieder mal in Myhkyri (unsere Party-Insel)!

Ich hatte einiges aus Deutschland für die Party mitgebracht. Ich glaube wir haben fast alles gegessen und getrunken.

Die Buchstaben-"Salzstangen" waren sehr populär, wie man bemerken kann.

Ich habe auch eine "Bowle" aus Korn, Erdbeersaft(konzentrat), Pepsi Max und gefrorene Erdbeeren gemacht. War lecker! (Sieht aus wie Kotze, ich weiss :D)

Ich habe also die Party im Büro meines Vaters organisiert (deshalb gibt es so viele Mappen in Fotos). Da haben wir karaoke (Singstar), Musik (Spotify) und Sauna. Alles was man braucht !

 Wir haben auch Feuerwerk abgebrannt und dafür braucht man natürlich diese Schutzbrille. Ich denke, die Schutzbrille wurden am meisten dann benutzt, wenn wir drinnen waren..

Nostalgie-Lied ("Wir sind die Jugendliche") von einer Rapper, der richtig cool dann war, wenn wir Kinder waren. Alle wollen mitsingen!

Nach der Feuerwerk.

00:00 oder ein bisschen später. Jetzt ist es schon 2013!

"FROHES NEUES JAHR!!!"

Ich habe übrigens eine neue Jacke gekauft. Coole Farbe oder? ;)

Meine alte liebe Freunde <3

Und die nächste Morgen. Es hat wieder geschneit. So viel, dass wir könnten ein Schneemann von der Schnee bauen, der auf dem Dach des Autos war..

Danke schön und bis nächstes Jahr! Nächste grosse Party wird also Myhkyri sein ;) War schön. Und jetzt gibt es nur 5 Tage und dann bin ich wieder Weg. Sehr komisch.

Mein finnisches Weihnachten

 Als erstes wünsche ich euch allen wunderbares neues Jahr 2013! Es ist ja unglaublich, wie  schnell die Zeit vergeht. Es fühlt sich wie es gerade erst 2000 war. Wir haben mit meine Freundinnen Gedanken darüber gemacht, wann wir erstmal Harry Potter gelesen haben. Es war 2000. Schon vor 13 Jahren! Und wie cool ist es, dass wir mit diesen grossen Geschichten aufgewachsen sind (Harry Potter und Lord of the Rings)... Was lesen und gucken die heutige Generation??!

Aber ja ich wollte eigentlich jetzt kurz über Weihnachten schreiben, obwohl es schon längst vorbei ist. Ich habe die letzten Tage so beschäftigt (mit shoppen und feiern) gewesen, dass ich keine Zeit für mein Blog gehabt habe... Entschuldigung.

Also ja, zu meinem finnischen Weihnachten gehört viel essen und.. ja essen. Und dann ein Paar Geschenke und Weihnachstkirche - und meistens auch Familienbesuch.
Wie ich schon letztes Mal geschrieben habe, holen wir unsere Weihnachstbaum selber von unserem eigenen Wald. Meistens gehe ich nicht mit, weil es so kalt ist oder nur nicht so gemütlich und toll, aber dieses Jahr war ich da. Und es war kalt, aber schön. Wir haben glücklicherweise dieses Mal unsere Baum ganz schnell ausgesucht also kalt wurde es nur weil wir so lange die schöne Aussichte bewundert haben. Aber dann ist es auch immer schön, zurück drinnen zu gehen!

Familienbesuch haben wir schon am 24. früh gemacht (bei meiner Oma), weil die Tanten von mir kleine Kinder haben, also der Weihnachstmann war da schon um 15 Uhr zum Besuch und wir wollten ihm auch treffen!

Weil meine Weihnachten am meisten über das Essen geht, zeige ich hier, wie das Essen bei mir Zuhause aussieht (es gibt besondere Spezialitäten, aber doch variieren die Gerichte ein bisschen in verschiedenen Familien, da alle Leute nicht alles mögen - selbstverständlich).

Reisbrei mit Zimt und Zucker

Also in Meiner Familie geht es folgend: Am morgen des 24. isst man immer Reisbrei (ähnlich wie Milchreis) mit Zimt und Zucker oder Butter (salzig) oder Pflaumenkissel oder Milch oder nur so. Dann am Abend etwa fünf-sechs-sieben Uhr (hängt davon ab ob es kleine Kinder gibt oder nicht, weil Weihnachstmann erst nach dem Essen kommt und die Kinder nicht so viel Geduld haben) essen wir geräucherter Lachs, Kartoffeln, Toast mit Rogen, Zwiebel und Smetana, Salat von Roten Rüben, Sauergurken, verschiedene Casseroles (Möhren, Steckrüben, Leber, Kartoffel) und Schinken.
So sieht es aus:

Rogen und Zwiebel

Steckrübencasserole

Roten Rüben Salat

Die Hauptspeise: Schinken

Sauergurken

Wir essen immer viel zu viel, weil das Essen eigentlich nicht so leicht ist und wir wollen lange zusammen sitzen und unterhalten. Das Essen wird auch sehr viel gemacht, damit dieselbe Gerichte auch die nächsten Paar Tage gegessen werden können, also nach 26. hat man meistens die Nase voll von Weihnachstgerichten. Dann will man nur etwas sehr leichtes (z. B. Nudeln) essen.
Als Nachspeise (wenn jemand noch essen kann, meistens nicht), gibt es Pfefferkuchen oder Schokolade, oder beides. Pfefferkuchen und Schokolade werden auch dann immer gegessen, wenn man Kaffee trinkt. Oder jemandem während des Weihnachtszeits zum Kaffee einlädt.

Man wird dick während des Weihnachten. Wegen all dieses Essen habe ich dann versucht, zumindest ein bisschen Sport während der Ferien zu machen, aber man wird ganz schnell faul. Jedes Jahr laufen wir mit meinen Freunden zur Weihnachstmesse (um 23 Uhr am 24.), weil wir so viel gegessen haben, dass wir ein bisschen laufen müssen, um in der Nacht schlafen zu können.

Weihnachstkirche

Dann am 26. sind die Feiertagen vorbei und deswegen gehen alle Jugendliche feiern. Es heisst "Tapsan tanssit" auf Finnisch, also der "Ball von Tapsa", weil am 26. ist der Namenstag von Tapio (Tapsa ist die Spitzname von Tapio). Da trifft man meistens viele alte Bekannte und Freunde, die auch Weihnachten bei Eltern zuhause verbringen. Wir waren in "Club Passion", der eigentlich ein Club ist, wohin alle 18-jährige Leute gehen (wir sagen, dass die Durschnittsalter von Kunden da etwa 16 Jahre ist - obwohl in Finnland darf man erst mit 18 Alkohol trinken, weil es wirklich ein Platz für Teenagers ist). Aber da ist es auch ganz billig und da trifft man random Bekannte, die da nicht sein sollten (aber alle kommen trotzdem) also war lustig!
Wir haben zum Spass eine Schlange vor dem Club gemacht (weil da meistens richtig eine lange Schlange gibt, aber wir waren da schon vor 22 Uhr und er wird erst dann geöffnet), weil wir es so lustig gefunden haben, dass wir wirklich in Passion rein wollten.

 

Weil ich dieses Jahr nur zwei Wochen richtige Winter habe, habe ich herausgefunden, dass eigentlich Wintersport ganz viel Spass macht. Deswegen bin ich schon zweimal Schlittschuh gelaufen! Letztes Jahr nicht einmal!