Wieder da!

Katsokaa tuota säätä. Oli mielettömän kaunista. Yhden päivän (lauantaina). Onneks käytin sitä hyväksi ja kävin lenkillä (ja älysin tarkistaa ajoissa moneltako aurinko laskee niin ehdin vielä valoisan aikaan!). Sitten alkoi taas sataa, eilen sade muuttui onneks edes LUMIsateeks, niin ei masenna tuo sää nyt enää niin kovin! Vaikka ärsyttääkin tuo katujen suolaaminen. Varsinkin kävelykatujen. Kengät mennee pilalle ja kastuu ihan turhaan.

Halusin dokumentoida ekojen päivien oudot fiilikset tänne, mutta en saanu sitten aikaiseksi vaan koomasin aina vaan facebookissa ne hetket kun ehdin olla kotona. Mutta kuitekin. Sunnuntaina kun astuin junasta Bielefeldin päärautatieasemalle olin sillee. Ei vitsit! Oon taas kotona. Kävelin itsekseni hymyillen junasta ulos. Oli siisti fiilis. Hetken aikaa. Sitten tajusin, että olin hukannu sekä saksani että saksalaisen identiteettini johonkin - sen lisäks että reväytin mun hauislihaksen ku raahasin mun sairaan painavaa matkalaukkua, josta muuten meni vissii taas rengas rikki, vaikka se just korjattiin.
Olin ihan suomalainen ekat 3 päivää. Istuin vaan itekseni hiljaa ja yritin välttää tuttuihin (ja varsinkin puolituttuihin) törmäämistä. Yusuke jopa kysy multa tiistaina lounaalla, että mikä mulla on ku oon niin "rauhallinen".
Onneks se vähitellen jo helpotti sitten keskiviikon jälkeen, vaikka vieläkin ehkä saatan jättää esimerkiksi kahvin ostamatta siksi etten halua puhua sille myyjälle (harmi ettei yliopistolla oo kahviautomaatteja). Onneks suomalaiset kamulit on tässä alussa ollu paljon touhussa mukana niin on saanu vähän edes oman kielensä kautta työnnettyä tätä ujoutta pois - harmittaa vaan kun suomeksi on aina niin hauskaa ja sitten kukaan ei ymmärrä. Saksa takeltelee kyllä vieläkii jonkii verran aina välillä (se jännästi riippuu siitä, kenen kanssa puhun!), mutta oon jopa uskaltanu pari kertaa mennä jo keittiöön vaikka kämppikset on ollu siellä (vaikka vieläkin kyllä tavoittelen niitä hetkiä, kun ne ei ole siellä .. ). Ei sillä, ettei tultais toimeen, mutta en vaan osaa puhua niiden kanssa mitään. Varsinkaan ku en yleensä ymmärrä läheskään ekalla kerralla, mitä ne sanoo. En tajua, mitä slangia ne puhuu ku ne on olevinaan täältä päin, joten niiden pitäs puhuu ihan ymmärrettävää saksaa niin ku nää kaikki muutkii täällä, mutta niitä en vaan yksinkertaisesti ymmärrä.

Kävin muuten perjantaina kattoo Hobitin 2D:nä ja saksaksi. Oli hyvä käännös, vaikka periaatteesta vihaan dubbauksia. Ymmärsin jopa enemmän kuin sillä kertaa, kun katoin sen Kuopiossa, koska ei tarvinnu yhtäaikaa yrittää lukee tekstejä ja kattoo kuvaa ja oli siis pakko keskittyä siihen kuuntelemiseen. Oli jänskä kokemus kyllä ihan kielellisestikin. Ja rakastan vieläkin meidän leffateatterin tuoleja. Ne on ihan täydelliset. Istuin 3 tuntii samassa asennossa, eikä koskenu mihinkään.

Löysin sattumalta lenkkeilemässä ollessani tästä ihan läheltä ostarin. Mulle oli väitetty, että lähin kauppa tästä on Penny, jonne pitää mennä S-Bahnilla. Oon jo löytäny tuolta yliopiston läheltä Jibin, johon ei tarvii mennä junalla ja nyt löysin sitten tän ostarin (siis jossa on myös supermarketti), joka on suoraan mun juna-pysäkin vieressä. Siellä oli myös apteekki, kampaaja ja SUUTARI. Ja ihan mielettömän nätti ravintola (ainakin ulkoa päin), jolla oli vielä terassi sellasen ihanan ankkalammen rannalla. Taidan tietää, mihin tehdään ekskursio heti kun on tarpeeksi lämmin, että kehtaa istua terassilla!

Löysin myös ihania taloja, joista toivoisin, että Suomessakin voitais ottaa mallia. Miksi talojen pitää olla aina niin rumia, kun ne voisi olla näin kauniisti koristeltuja? Olisipahan taiteilijoillekin töitä:

 Oon yrittäny tässä myös vähän alkaa syömään vähemmän ja terveellisemmin, koska joululoma ja jouluruuat ja suklaa teki kyllä tehtävänsä. Huhhuh, melkein en mahdu mun "vanhoihin" vaatteisiin. Onneks nyt jo vähän turvotus helpottaa, ku oon koko viikon syöny vaan salaattia, tonnikalaa ja näkkäriä ja käyny paljon jumppaamassa (harmi vaan että taekwondossa meni viime tiistaina etureisi niin on vähän hankaloittanu kaikenlaista liikkumista - tanssimista korkkareilla ennen kaikkea!).
Oon siis syöny tosi terveellisesti. Paitsi tietty Dr. Oetker-tehtaalla, jossa piti syyä pizzaa ku sai ilmaseks. Ja vanukasta. Ja kakkua. Oli hyvää. Dr. Oetker on kyllä rakkaus, vaikka se lohipizza olikii liian kalan makuista. Älkää ostako!

Vanukaskone, joka oli jättivanukkaan näkönen!

Oon vähitellen tässä aina heränny sellaseen jännään opiskelumotivaatioon. Yleisimmin se iskee, kun istun yksin maanantaisin kaksi tuntia yliopistolla ilman niitä muistiinpanoja, joita tarviisin opiskelemiseen - tai ilman Langenschedtia. Harmi. Sain tosin viikonloppuna tehtyä jo joitain Morfologian tehtäviä, mitä olin jättäny tekemättä ja itseasiassa ne oli oikein kivoja ja mielenkiintoisia. Samaa en kyllä voi sanoa tuosta Fonologian kurssista. Ihan hullun vaikee. Ihan ku matikkaa! Mutta voi olla, että tää jännä opiskelumotivaatio ilmestyi myös siitä, että yllättäen mulla onkin tosi paljon "luppoaikaa", koska kaikki muut tekee niin hulluna tällä hetkellä juttuja kursseille, ettei ne ehdi tehdä mitään, joten sitten mullakaan ei oo sitä tekosyytä, että en ehtisi olevinaan tehdä mitään, ku istun joka tapauksessa kotona. Ehkä se siis tästä lähtee. Vähän pelottaa kyllä jo etukäteen tuo yksi suullinen koe DaF-Didaktiikassa, kun pitäisi Thesenpapierit ja sellaiset osata itse tehdä. En yhtään tiiä, miten se tehdään! Toivottavasti käsitellään sitä vielä tässä jollakin näistä mun "opintoja tukevista" kursseista. Ekaa kertaa kaipaisin jotain infoa, niin toivottavasti sitä myös tulee, muuten on ollu aika tosi turhia kursseja jotkut noista. Deutsch intensiv ennen kaikkea on välillä aina hieman masentava, koska oon tavallaan ehkä yhen tason liian matalalla (B2) niin ei ihan hirveitä haasteita oo. Niinku ei tuolla kieliopin kurssillakaan silleen, jos puhutaan siitä, miten passiivi muodostetaan.

Tehtiin sunnuntai-iltana Skypekonferenssissa jo suunnitelmia meidän yhteiselle ihanalle Semesterferienille! Juteltiin Ninan ja Anna-Maijan kanssa 4 tuntia ja nyt on pohja suunnitelmille. Toistaiseksi listassa on 13 maata ja 30 päivää. Saa nähdä nyt vielä, kuinka tämä suunnitelma alkaa elää, koska alkuperäinen suunnitelma sisälsi kaikkien erasmuskamujen luona yöpymistä, mutta tässä selvisikin juuri, että suurin osa on lähdössä kotiin vasta maaliskuun lopussa, joten ne ei tule olemaan kotikaupungeissaan, jos lähdetään liikkeelle Karnevaalien jälkeen eli 13. päivä tai jotain sinne päin. Lisätään tähän vielä se, että meitä voi olla niin iso porukka, ettei kehdata/mahduta niiden luokse edes yöpymään, niin soppa on valmis. Onneks aloitettiin ajoissa!

Pääsiäiseksi saadaan myös toivottavasti muutama tärkeä mies tänne kylään, huomenna varmistuu, onnistuuko kaikki ja jos onnistuu niin jee! Sillon tänne tulee myös uusia Erasmuskamuleita. Jännittävää.