Tänä aamuna tuli sellanen olo, että ei mulla riitä aika kaikkeen, kun mietin tässä, että pitäisi tehdä maanantaiksi yksi tehtävä, lukea huomiseksi yksi kirja ja pakata viikonlopun Belgianreissua varten (Emily <3) ja olla sitten se viikonloppu siellä Belgiassa. Sen lisäks rahatkii on vähän ehkä vähissä ja kesä on täällä!!
Jostakin on siis pakko karsia, joten ajattelin alottaa tuosta unen määrästä. Aloitin viikon ruhtinailla 5 tunnin yöunilla, jatkoin suunnilleen samoilla, koska maanantaina grillattiin nörttien ainejärjestöaktiivien kanssa - NE SYTYTTI SEN GRILLIN SELLASELLA KUUMAILMAFÖÖNILLÄ!?!?! (kuva alla, eikö oo muuten tosi suomalaisen näköinen saksalainen?) ja sitten ne vielä laitto lopuksi tuohon hökötykseen ison nuotion ja lauloivat ja soittivat kitaraa ja sellasta rumpuasiaa. Oli hauskaa kun kaikki katteli meitä tuolta asuntolan ikkunoista kun tosiaan istuttiin keskellä meidän asuntolan pihaa.
Tiistaina oltiin Dortmundissa Tonbandgerätin <3 ja Bossen keikalla, myöhästyttiin illan viimeisestä junasta ja oltiin siis kuudelta aamulla kotona. Oli hyvin väsynyt yö ja päivä. Bosse on ehdottomasti parempi livenä kun Spotifystä kuunneltuna ja Tonbandgerät on just niin mahti ku arvelinkin. Sain jopa kuvan Olen kanssa vaikka en ite uskaltanukaan kysyä ja kuva piti toistaa noin viis kertaa, ennen ku se onnistu edes tuossa määrin kuin alla. Sillä on ihan mielettömän kaunis ääni <3
Eilinen meni siis niillä 3-4 tunnin unilla (koko päivän olin silti liikenteessä.). Käytiin jopa teatterissa kattoo Sandmann! Tosin meinasin ekan puol tuntia vaan nukahtaa kokoajan, minkä takia loppu näytelmä meni vähän ohi ku se oli niin korkealentoista.
Tänään oon sitten polttanu itteeni auringossa, kun päätin ettei tällasella säällä voi istua sisällä tekemässä läksyjä. Onneksi tuo yliopiston verkko riittää tähän rakennuksen ulkopuolellekin erinomaisesti, joten tähän pihalle on hyvä leiriytyä läppärin kanssa. Nyt tosin tuulee siihen malliin aina puuskissa, etten yhtään ihmettelis, vaikka ukkonen nousis kohta. Onneks mun päivän ainoa luento (Harry Potter <3) alkaa kohta - koska päätin jättää sen toisen tän päiväisen kurssin kokonaan pois - niin en ehkä pala enää pahemmin... Krhm en siis oo vielä palanu. Vähän vaan ehkä jo polttelee ja punottaa. Siks meen ehkä nyt sisälle tonne yliopistoon nyt niin ei tuu ihan heti ihosyöpää. Pitää vissiin tästä lähtien ruveta aina kantamaan aurinkorasvaa mukana jopa ylipopistolla !
Ensimmäinen viikko kesälukukautta takana ja olin melkein joka päivä 8 tuntia yliopistolla. Ihan liian mielenkiintoisia kursseja, en osaa päättää mitä jätän pois (koska jotain on pakko jättää). Mulla on neljä eri kirjallisuuskurssia, jotka haluisin kaikki käydä, mutta niihin pitäis lukee yhteensä joku 20 kirjaa, niin voi olla, että ei oikeen onnistu (varsinkaan nyt kun kesä alko ja täällä on niin mielentön sää etten haluis muuta ku vaan juosta tuolla ulkona).
Tänään oli siis ensimmäinen oikeesti lämmin päivä (20 astetta) ja oon yrittäny tehdä kouluhommia, mutta sen sijaan oon mm. siivonnu mun huoneen. Nyt sitten kävin äsken tulostamassa yliopistolla tekstit, jotka pitäis tänään lukea ja kattelin ku kaikki saksalaiset on tuolla pihoilla grillaamassa. Ihan mielentöntä. Mäkin haluan! Ja huomiseks on luvattu 22 astetta lämmintä!!! ja mulla on 10-18 luentoja ilman taukoja....... Saattaa oikeesti kyllä tipahtaa vielä parit kurssit pois jos säät on tälläset... Ilkeintä on, että nuo naapurin pojat on tuossa mun ikkunan alla grillaamassa (ja hajusta päätellen myös polttamassa pilveä). Tosi epäreilua. Nyt pitäis muka yrittää keskittyä johonkin fonetiikan tai klassenmanagementin teksteihin...
Käytiin muuten eilen Detmoldissa. Sillon ei vielä ollu niin lämmin. Sato jopa vähän vettä, mutta oli silti ihan ihanaa.
Siellä on tosi kauniita taloja ja linna keskellä kaupunkia ja sitten käytiin vielä sellasessa ulkoilmamuseossa, missä oli kaikkii vanhoja taloja - siis sellasia vanhanaikaisia kyliä suorastaan. Ja sattu vielä tuuri, että sinne museoon pääsee joka kuun 13. päivä ilmaiseksi!
Haluun tollasen oven mun tulevaisuuden taloon.
Oli muuten tosi kivaa kun tää uusi lukukausi tosiaan alko ja tapas taas pitkästä aikaa kaikkia vanhoja tuttuja, kuten taekwondo-kamuja. Tajusin, että onhan mulla täällä näitä tuttuja vieläkin vaikka kuinka, vaikka noiden uusien erasmusten kanssa on ollut tää tutustuminen vähän nihkeää. Mieluummin ehkä keskittyisin näihin saksalaisiin kavereihin, siinähän peuhaavat keskenään nuo erasmukset.
Tiistaina mennään kattomaan Bossea ja Tonbandgerätiä Dortmundiin ja ostin tossa viime viikolla liput Taubertal festivaleille. Oon ihan liekeissä noistakin! Tiistaina ehkä ainoa pieni ongelma voi olla se, että ei todennäkösesti ehditä viimeiseen junaan, joka lähtee yhdentoista maissa, joten pitää sitten tulla ekalla junalla, joka lähtee aamuyöstä. Eipähän keskiviikkona oo ku 2 luentoa ja illalla ois tarkoitus mennä teatteriin - erasmus ei oo nukkumista varten vai mitenkä se meni..
Tässä on tosiaan mun tämänhetkinen lukkari:
Yks päällekäisyys tuolla vielä on kun odottelen vielä Suomen päästä vastauksia, mitkä kurssit kävisivät Sprawi-kursseista, kun olisi kiva tässä kesälukukaudella edetä edes jollakin tapaa opinnoissa myös Suomen kannalta, vaikka noita mielenkiintoisia asioita onkin paljon (liikaa). Taistelen myös sisäisen hikuni kanssa tässä kokoajan siitä, että riittääkö 55 pistettä Erasmus-vuodesta vai teenkö taas sen 70.. Tällä hetkellä tuo lukkari näyttää vielä siltä, että se 70 tulee täyteen, mutta kun tuo kesä vielä vähän pidemmälle etenee niin alkaa varmaan kutkuttaa ajatus jättää joitakin hommia tekemättä (kuten niitä kolmea hausarbeitia, jotka mun tolla kattauksella periaatteessa pitäs kirjoittaa).
Löysin Detmoldista muuten elämänfilosofiani:
Emily kuttu ensi viikonlopuksi kylään Belgiaan, ajattelin, että voisi melkein lähteäkin, kun nyt tätä aikaa vielä sen verran on (vähän, mutta on). Raha onkin sitten toinen juttu, tuonne Interrailille jäi aikamoinen summa, mutta sittenpähän voi vaikka syödä loppukuun pelkkää makaroonia (ikään kuin en söis jo nytkin)!
Ruoasta puheenollen. Löysin chilicheesetopseja! Omnonom
Mutta nyt sitten tosiaan opiskelemaan... Tosi ilkeetä yrittää opiskella ku nuo tuossa ikkunan alla grillaa, kuuntelee musaa ja pitää hauskaa! Onneks tähän aikaan alkaa sentään jo tulla vähän kylmä, niin ei harmita enää niin paljon (mulla on kyllä vieläkin ikkuna ihan sepposen selällään auki).. Halluisin edes ikkunalaudan, jolla istua ja nauttia, koska meidän kattoterassi ei jostain syystä oo vielä auki (muuten olisin siellä nyt opiskelemassa enkä kirjoittamassa tätä blogia - syytän siis täysin Hausmeisteria mun tehtävien etenemättömyydestä!).
Kolmas kerta toden sanoo vai mitenkä se meni. Yllä Dresdenin Frauenkirchen alttari urkuineen. Aika makee vai mitä? Se koko kirkko oli sisältä tollasta sinistä marmoria, tosi kaunis, vaikka ihmiset ei oikeen osannukaan olla siellä hiljaa niin ku kirkossa olis suotavaa - sama ongelma oli Prahassa siinä jossain isossa kirkossa, missä käytiin. Kun vertaa sitten moniin muihin kirkkoihin, joita käytiin tän matkan aikana ihmettelemässä, missä hyvä että uskalsi kävellä, kun oli niin hiljaista ja harras tunnelma!
Dresdenissä oli tosiaan vähän kökkö sää, sato vettä ja oli kylmä, oli kuitenkin niin kotifiilis, kun ymmärsi taas hintoja ja kieltä, joten käytiin vähän kenkäostoksilla ja korttiostoksilla, tsekkailtiin kaupungin tärkeimmät kivikasat, napattiin ruokaa mukaan ja sitten junaan kohti Berliiniä, jossa sää eikun vaan huononi (LUNTA!).
Koska sää Berliinissä oli mitä oli, ei jaksettukaan lähteä juhlimaan (yllättäen :D), vaan keiteltiin hostellilla makkarakeittoa ja syötiin sitä mitä erilaisimmista astioista, koska vasta keiton teon jälkeen tajuttiin, ettei siellä ollut syviä lautasia. Ranskalaiset kävi siinä kauhistelemassa meidän kokkailua ("Ettekö te tee sitä sosetta?!") ja tavattiin siinä sivussa myös yksi suomalainen, jolla oli joku erasmusjälleennäkeminen tai muuta vastaavaa. Puhumattakaan siitä jostain random korealaisesta(?), jonka englannista eikä saksasta saanu mitään selvää ja se silti yritti hirveesti jutella meille (ja syödä meidän ruuat vaikka ei tarjottu sille, koska se oli liian ilmiselvästi siellä roikkumassa ilmasen ruuan perässä). Huonon sään ja sen takia, että Berliinin päänähtävyydet oli jo aikaisemmin katsastettu (edellisella reissulla siis) mentiin käymään Computerspielmuseumissa!! Nörttitytöt vauhdissa <3 Voitin Ainin tuossa alla olevassa pelissä monesti jee.
Koska Berliinissä oltiin, niin pitihän sitten tietenkin käydä Bunte Schokoweltissä eli värikkäässä suklaamaailmasa vähän hamstraamassa suklaata. Omnomnomnomn (ja sitten ihmettelen, miksi lihoin niin paljon tuon reilin aikana...)
Hampuriin mentiin sitten tekemään taas sitä, mitä Hampurissa aina tehdään, eli shoppailemaan. Alla kuvia shoppailun tuloksista:
Ampelman-takit
Uudet kengät
Pitkäaikainen unelmani myös toteutui, kun vihdoinkin käytiin Miniatur Wunderweltissä! Lapset pääsi oikein kunnolla taas vauhtiin :)
Reeperbahn ja suuret bileet siellä jäi tosin tällä kertaa välistä, koska todettiin Hampurissa, että ollaan saatu jostakin mukaamme (tai sitten siinä kökköhostellissa oli) lutikoita. Ajatus siitä, että ne lutikat on meidän tavaroissa ahisti jo niin paljon, että juhlimisfiilikset jäi aika äkkiä matkasta ja kun vielä todettiin, että ei voida lähtee levittelemään niitä mahdollisia matkaseuralaisia pohjoissaksaan niin ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä kotiin Bielefeldiin pari päivää suunniteltua aikasemmin. Oltaisiin lähdetty saman tien jo silloin yöllä, mutta koska hostellin respa aukesi vasta klo 8 aamulla, oli pakko vielä nukkua yksi yö ja tarkastella lutikoiden puremien lisääntymistä ja lähteä sitten ensimmäisellä mahdollisella junalla kotia kohti. Kotona sitten hoidettiin aikamoinen tavaroidenpuhdistus- ja poisheittorumba (ravisteltiin meidän kaikki kamat läpi tuolla yhdessä puistossa, ei yhtään ihmiset varmaan ihmetelly mitä ihmettä me touhuttiin). Kaikki asiat, jotka sen kestivät, pestiin 60 asteessa, loput heitettiin roskiin tai työnnettiin jätesäkeissä pakastimiin. Oli oikein hauska tutustua Aini ja Emmin uusiin kämppiksiin tällä tavalla :D Tyhjennettiin tosiaan pakastimet niin tyhjiksi kuin mahdollista ja survorttiin kaikki rinkkoja myöten niihin. Onneksi oli kolmen kämpän pakastimet käytössä.
Lutikoista kuitenkin päästiin, mitä nyt mä sain hurjan allergisen reaktion niistä puremista ja ne oli aika nätin punaisia melkein viikon verran, mutta uusia puremia ei tullut, joten kuivilla ollaan. Oli kyllä viheliäitä ja ällöjä otuksia! Nyt pelottaa vähän mennä hostelleihin yöpymään... Tosiaan aika kökkö loppu niin mahtavalle reissulle, mutta onpahan ainakin jotain kerrottavaa! Harmittaa vaan, kun tosiaan jäi tuo pohjoissaksanreissu nyt tekemättä ja pitää suunnitella se jollekin toiselle ajankohdalle sitten erikseen. Mutta toisaalta oli ihanaa pöhistä tyttöjen kanssa vaan 5 päivää Bielefeldissä ja käydä vähän juhlii ja tehä hyvää ruokaa ja nukkua yhdessä isossa kasassa - eipähän tullut liian nopeasti ero kuukauden symbioosin jälkeen!
Kauniita tyttösiä lähdössä Clubnachtiin <3
Koko kuukauden ajan puhuttiin, että meidän pitää ottaa meistä kuva näiden meidän rinkkojen kanssa, koska kaikilla oli erilaiser Deuterin rinkat ja lähettää se Deuterille, että pistäiskö ne meille vähän matkarahaa ku ollaan tälläsella mainoskiertueella, mutta tosiaan saatiin tämä kuva aikaiseksi vasta sitten kotimatkalla. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Tosin nyt vähän masentaa, kun lyösin Galeriesta 90 eurolla 40 litran PINKIN rinkan?!??!! Oi miksi oi miksi.
The End of the trip
Bielefeldin yliopisto tarjosi nähtävyyttä kerrakseen ihanille turisteillemme, lisäksi käytiin tietenkin Bersteinissa kahvilla ja vohvelilla (koska sieltä on vaan hienot näköalat) ja pakko myöntää, että ihanaa olla taas kotona ja sosiaalisen elämän parissa!
Suurena suunnitelmanani oli kirjoittaa, mitä opin reilillä itsestäni ja elämästä, mutta tosiaan tuo paluu kotiin olin niin hektinen, koska pojatkin tuli sitten kylään heti, niin en saanut välittömästi niitä loppufiiliksia kirjattua tänne, joten nyt alkaa olla jo vähän myöhäistä. Mitä nyt yleisestiottaen voin sanoa, on, että opin, kuinka tärkeää on tehdä kompromisseja, olla valittamatta vaikka olisikin vähän kakkaa, löytää kauniita ja positiivisia asioita kaikesta ja kaikkialta, koska elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi negatiivisa asioita ja että mekään ei olla yli-ihmisiä ja meidänkin pitää nukkua, ja mieluiten vielä sängyssä!
Reilillä oppi myös arvostamaan elämän pieniä iloja, kuten puhdasta vessaa, jossa on vessanpönttö ja paperia, suihkua ja lämmintä vettä, ystävällistä asiakaspalvelua, kielitaitoa, sänkyä, ruokaa ja KAHVIA.
Loppuun vielä marionettitanssia Salzburgista. Sori, Nina kuvasi sen väärässä asennossa!
Nyt vasta pääsin palaamaan sorvin ääreen (okei oisin voinu jo viikonloppuna, mutta en oo saanu aikaseks taas vaihteeks yhtään mitään), mutta nyt tosiaan tulee vaan lyhyet pälätykset, koska haluan päästä tässä blogissa taas ajankohtaisiin aiheisiin (kuten siihen, miltä mun lukkari TAAS näyttää, kun siellä on 40 kurssia - tarviisin oikeesti vaan 15 pistettä).
Tosiaan Unkarista ja Budapestistä lähdettiin sitten piitkälle junamatkalle kohti Cluj-Napocaa eli tuttavallisemmin Clujia (Romaniaa siis). Siellä asuu mun aupair-kaveri Réka, joka ystävällisesti majoitti meidät kaikki kämppäänsä ja esitteli kaikki siisteimmät paikat ja ihanimmat kahvilat Clujissa - unohtamatta tietenkään hautausmaata, kun oltiin kuitenkin Transylvaniassa!
En sen hautausmaan jälkeen yhtään ihmetellyt enää, että mistä ne vampyyritarinat oikein sikiää. Ne kryptat oli todella mahtavia. Ja pelottavia toisaalta. Ja Réka osas kertoo ihan hulluna tarinoita kaikesta, koska sillä oli ollu joku kotiseutuunsa rakastunut historian opettaja, joka oli aina pitänyt jotain Cluj-tarina-tietokilpailuja. Oli ihan kuin olisi turistikierroksella ollut !
Tsekkailtiin tosin sitten, kuinka helposti tai vaikeasti sieltä Clujsta pääsis takaisin Slovakian suuntaan ja todettiin, että meidän on pakko lähteä seuraavana yönä kahdelta tai hukataan hirveesti aikaa. Oli siis aika pikavisiitti (suunnilleen vuorokausi oltiin siellä). Suunnitelmana oli mennä Romaniasta Unkarin itäosien läpi Kosiceen Slovakian itäosiin, mutta tosiaan sen lisäksi, että meillä oli aika hirveä junamatka, koska liput tarkistettiin kahdesti, passit kahdesti ja sen lisäksi meiltä käytiin tivaamassa paikkavarauksia (joita ei saatu, koska niiden varausohjelma oli Clujssa rikki ja tilanne hoidettiin sitten vahingossa vissiin lahjomalla konnari kympillä - parasta oli, ettei kellään meistä ollut kummankaan maan käypää valuuttaa, vaan euroja) yön mittaan tasaisesti niin, ettei kukaan varmasti nukkunut puolen tunnin pätkiä pidempään. Ensimmäinen, jännittävä, junanvaihto meni ihan hyvin, minkä takia ei edes älytty olla huolissaan siitä seuraavasta, koska länsieurooppalaisina tietenkin oletettiin, että jos juna on myöhässä, siitä ilmoitetaan, eikä sitten kytätty kelloa. No, juna oli juuri sen sopivan 10 minuuttia myöhässä, mikä meillä oli vaihtoaika ja jäätiin sitten johonkin pikkukaupunkiin Unkarin pohjoisrajalle, josta seuraava juna Kosiceen olisi mennyt tasan 12 tunnin päästä (se oli niin lähellä, että autolla olisi varmaan ollut tunnin matka...). Tarkistettiin infopisteestä, mitä sillä kaupungilla olisi meille tarjota ja tultiin tulokseen, että jätetään se Slovakia sitten välistä ja palataan Budapestiin, josta voitiin ottaa sitten yöjuna Krakowaan.
Mihalyn meille merkkaama Budapestin kartta tuli siis taas tarpeeseen - sitä oli siihen mennessä jo niin paljon käytetty, että Buda oli päättänyt jo erota Pestistä!
Budapestissä oli onneksi ihana sää, vaikka maanantain takia kaikki museot olivatkin suljettuja (oltais haluttu käydä kattoo se House of Terror sisältä päin, mutta infopisteen mies anteeksipyydellen ja kumarrellen ilmoitti meille, ettei se ole valitettavasti maanantaisin auki, niin kuin ei mitkään museot ole). Mentiinpä sitten uudestaan tuonne Budan "vuorelle", missä ne kaikki hienot rakennukset on ja otettiin itsestämme kuvia Fishermen's Bastionilla oikeen ajan kanssa (paras päivä kuvien ottamiseen, kun kaikilla on järkyttvätä silmäSÄKIT, niinkuin me ne nimettiin).
Kuten kuvista näkyy, varjoilla leikkiminen oli aika hauskaa ja siitä riitti hupia pitkäksi aikaa. Sitten tosiaan käytiin syömässä oikein kalliisti, koska oli opintotukipäivä (apertiivi, alkupala, pääruoka ja jälkkäri!) ja nähtiin ihanaa Mihalya, joka meidät sitten hoiti yöjunaan (joka muuten piti varata, vaikka aamulla kysyttäessä vielä sieltä international osastolta ne sanoi, että ei tarvitse...).
Yöjuna oli oikein ihanan tilava (kuten kuvasta näkyy), jos jokainen tarvitsee itsellensä vain puoli neliötä tilaa. Mutta oli kuitenkin ihan mukava, koska juna oli suhteellisen uusi (toisin kuin se, jolla mentiin sitten Krakowasta Prahaan).
Krakowassa oltiin tosiaan seitsemän aikaan aamulla, joten aateltiin yrittää olla vähän kranttuja hostellien kanssa ja kierreltiin ensin puolitoista tuntia eri hostelleja läpi kyselemässä, mitä niillä on meille tarjota. Lopulta tosin palattiin siihen, mistä aloitettiin ja vasta siinä vaiheessa meille kerrottiin, että meidän huoneessa ei ole lämmintä vettä tarjolla, eikä kuivaaja toimi (haluttiin siis pestä pyykkiä). No, mentiin silti ja juostiin sieltä sitten toiseen rakennukseen suihkuun ja perustettiin taas vaihteeksi oma mustalaisleiri meidän huoneeseen, kun piti saada vaatteet kuiviksi (sen lisäksi pesukoneen linkous ei oikein toiminut, joten ne vaatteet oli sitten kuivumassa kaksi päivää...).
Krakowassa saatiin meidän pitkäaikainen unelma hevoskärryajelusta toteutettua. Oli ihan sikasiistiä hihi <3 Oltiin tollasilla Tuhkimo-kärryillä!
Krakowassa syötiin myös keittoa leivästä (omnomn), nähtiin Iwonaa ja Annaa ja Joannaa ja ja kuuneltiin sitä jotain torven soittoa sieltä niiden kellotornista ja syötiin lisää (paras Latte koko matkalla oli toisena aamuna yhdessä kahvilassa ihanaa) ja nautittiin tietenkin kauniista säästä.
Koska Krakowassa oltiin, niin pitihän se Auschwitz sitten käydä myös katsastamassa. Ei se kaunista ja kivaa ollut (eniten järkytti kyllä ne ihmiset, jotka kuvas siellä niitä ihmisten kenkiä ja laukkuja jne.), mutta pitäähän tuota ihan yleissivistyksenkin takia tuolla käydä, vaikka se on kaikenpuolin hirveetä.
Kun yhden päivän tuollaisessa paikassa käy ihmettelemässä, niin mustaa huumoria kyllä meinaa alkaa kummuta ihan väkisinkin - siellä oli nimittäin esimerkiksi joku Israelin armeijan porukka käymässä (Israelin armeijan virkistyspäivät?) ja ne otti ihan innoissaan toisistaan kuvia noilla raiteilla, joita pitkin ihmiset on sinne tuotu. Aika karmeeta oli musta...
Selvittiin sieltä sitten takaisin Krakowaan niin aikaisin, että ois ollu 4 tuntii aikaa shoppailla, mutta päädyttiin sitten istumaan KFCn ja Starbucksiin (lahjoitin mun KFCn mukin, johon sai hakee juomista niin paljon ku napa ruskaa, yhelle köyhälle ihmiselle ja se oli ihan superilonen) ja kulutettiin tosiaan koko aika siihen ja sitten kun lähdettiin hakemaan tavaroita tajuttiin vasta, että itseasiassa siinä supersuuressa kauppakeskuksessa ois ollu aika paljonkii shoppailtavaa. No säästyipähän nekii rahat!
Prahassa fiilisteltiin taas kaupunkia ensin Free walking tourin mukana ja sen jälkeen itsenäisesti. Löydettiin sellanen mies, joka tuossa yllä olevan kuvan maisemissa soitti jotain ufon näköistä soitinta, joka kuulosti ihan mielettömän eeppiseltä. Pysähyttiin vaan pitkäks aikaa kuuntelee ihan hurmiossa sitä. Oli mieletöntä. Toinen mieletön asia oli laseja soittava mies, jolla oli sellanen meno päällä, että olisi voinut katsella ties kuinka kauan. Meidän hostelli oli myös ihan söpö ja tutustuttiin siellä siisteihin saksalaisiin ja pariin portugalilaiseen mieheen (jotka muuten tavattiin uudestaan Berliinissä) ja aamupalalla tajuttiin myös, että yhdet sveitsiläiset, jotka oli meidän kanssa samalla walking tourilla, oli myös siinä hostellissä. Hostel Elf siis Prahassa. Suosittelen!
Ainiin ja luultiin muuten, että Tsekissä on eurot käytössä, koska Slovakiassakin oli. Eipä oo.
Prahasta lähdettiin sitten lopulta taas kotiin Saksaan ja matkalla syötiin öylättiä. Oli hyvvää.
En näköjään pääse tästä reilistä ikinä eroon. Nyt on pakko lopettaa, koska 20 minuutin päästä mennään pelaa sulista(!!). Jatkan vielä toinen kerta hihhi.
Tässä tämän päivän hyvänmielenpiisi. Tätä kuunneltiin reilillä melkein joka aamu, koska se oli Ninan herätysääni hihi!
