Immer weniger Finnland in Bielefeld

Olisin kyllä heti ostanut tuon Dirndlin jos se ei ois maksanu 120e. Ehkä sitten festreiden jälkeen jos rahaa vielä ois..

 Lähetettiin Emmi kotiin täältä jo viime viikolla. Tänä aamuna (viideltä) oli Ainin vuoro - Aini oli viimeinen ennen minua meistä suomalaisista. Jotenkin kun oltiin täällä Ainin kanssa kahdestaan niin muistot palasi taas tuonne viime semeseriin ja ensimmäisiin päiviin täällä ja tuntuu, kun kaikesta siitä olisi toisaalta ikuisuus ja toisaalta kun se olisi ollut vasta eilen. Syy sille, että kirjottelen tällaisia lopunajan tekstejä ja nyt on, vaikka itsellä on tässä vielä kolmisen viikkoa edessä, on, että nyt kun Aini on poissa (kuulostaapas dramaattiselta), niin mäkin ajan tajuta, että tää Erasmusaika alkaa olla ohi. Me tultiin tänne yhdessä ja nyt tavallaan lopetettiinkin kaikki yhdessä - oltiin täällä ensimmäisenä ja viimeisenä meistä jyväskyläläisistä. Hoidettiin muiden tulo ja meno ikään kuin muut olis ollu täällä vaan vieraana ja me oltais oikeesti asuttu täällä - tai niinhän me tehtiin. Oikeestaan tähän mennessä oon ollu Bielefeldissä ajallisesti pidempään kuin mitä oon vielä Jyväskylässä edes asunu. Silti musta tuntuu, että tää vuosi täällä meni ohi ihan huomaamatta ja aivan liian nopeasti..

Kyllä siis pakko sanoa, että yhden semesterin vaihto on ihan liian lyhyt niin kielen oppimiseen kuin kaikkeen siihen, mitä vaihdossa on mahdollsta kokea ja oppia itsestään. Minä muistan ne viimeiset päivät Jyväskylässä, kun en uskonut olevani lähdössä vuodeksi pois enkä edes halunnut lähteä, koska Jyväskylässä oli just niin kivaa ja oli ihanat kaverit ja kaikki meno päällä, mutta kyllä kannatti vähän astua pois omalta comfort zonelta. Täällä se mukavuusalue on nimittäin myös todella paljon laajentunut, kun kaverit, opettajat ja muu ympäristö, jonka kanssa kommunikoidaan muulla kielellä kuin suomella (vaikkei vieläkään aina ihan niin sujuvasti tai oikein) kuuluu jossain määrin kaikki jo omalle mukavuusalueelle (kävin tuossa jopa eilen hoitelemassa pankkiasioita lähes itsenäisesti).

Huomaan tässä taas, että tää teksti alkaa taas venyä pelkästä tästä random lätinästä, mutta no, ne jotka lukee niin lukee.. :D

Toinen etappi tuli tässä eilen myös täyteen: Sain mun kauan mielen perukoilla kummitelleen Hausarbeitin valmiiksi. 12 sivunen "tieteellinen" analyysi siis yhdestä kirjasta. Oon aika ylpee itestäni, kun sen kirjottaminen lopulta tosiaan onnistu niin kivuttomasti (se kummitteli mulla päässä koko semeserin ajan ku se opettaja sano jo heti alussa, että jos halutaan numerot niin pitää kirjottaa hausarbeit). Eilen kävin sen sitten palauttamassa ja toivon, että se nyt ei ihan penkin alle mennyt - lisäks sillä opettajalla ei ollut mitään hajua mistää scheineista tai sellaisista, mitenkä erasmuksille annetaan numerot tai mitenkä kurssit laitetaan erasmusten transcripteihin (koska meillä ilmeisesti tuolla yliopiston järjestelmässä lukee "keine prüfung" minkä se opettaja on tulkinnu, ettei me saatais tehdä koetta, mutta epäilen, että se ennemminkin tarkottaa sitä, että ollaan ulkomaalaisia opiskelijoita eikä olla tehty sitä kielikoetta ja täten ei saatas teoriasssa opiskella täällä paria semeseriä pidempään tai muuta vastaavaa, en tiiä, mutta saattaa olla, että joudun vielä ite hommaamaan sille jostain jotain scheinejä sitten allekirjoitettavaksi tuossa kun tulen festareilta - haluun nimittäin tuosta työstä nyt sitten pisteet ulos).

Mun kaikki tekstit tuntuu eksyvän lopulta aina tähän opiskeluaiheeseen tällä semesterillä. Nyt lupaan kuitenkin, että viimeinen opiskeluun liittyvä postaus pitäisi olla, koska oon jo exmatrikuloinukin itseni ja scheinit ynnä muut on kaikesta muusta kädessä paitsi tuosta eilen palauttamastani hausarbeitista. Josta tulikin mieleeni, että meidän olisi pitänyt niitä schneineja pistää täältä vissiin jo menemään Suomeen. Hm. Mitenkähän taiteilen sen, kun ei läheskään kaikesta vielä ole merkintöjä edes transcriptissä...

Tässä alla kuvaa mun lukkarista, jossa siis alunperin oli se 40 kurssia ja lopuksi sitten pienellä karsinnalla seuraavat kussit, joista sitten (niinkuin näkyy) on sitten vielä raksittu muutamia kursseja pois. Ja siitä huolimatta, että jätin nuokin ruksitut kurssit pois, mulla pitäs tulla tästä vuodesta joku yli 70 opintopistettä (huom tämä jakso ilman erasmus-kursseja!) ja opiskelin ihan hulluna tän semesterin aikana (niinku ei varmaan oo jääny epäselväks).

Asia, jonka olisin ite mielelläni kuullu joltain ennen täällä olleelta suomalaiselta, mikä olisi myös tosi paljon auttanut kurssivalinnoissa on seuraava:
Jos tekee DaFin kursseja ja haluaa kurssita arvosanan. Arvosanaa varten täytyy aina tehdä joku lisätyö - joko klausur, suullinen koe, hausarbeit tai pidempi esitelmä. Klausurista ja suullisesta (jos niiden pisteitä ei ole jo erikseen ekvvseen kirjotettu, niinku germanistiikan kursseilla, joilla kirjoitetaan pakollinen koe kurssin lopuksi) saa kurssin pistemäärän lisäksi aina 2 ekstrapistettä. Eli kun laskee kurssien pisteitä, että montako kurssia nyt kannattaisi tai pitäisi tehdä, että kelan pisteet tulee täyteen, kannattaisi aina huomioida ne sen varsinaisen kurssipisteiden päälle tulevat 2 pistettä (Hausarbeitista pitäisi muuten saada 3 tai 4 ekstrapistettä). Mulla kävi nyt molemmilla semestereillä niin, että kun en älynnyt tuota pistesysteemiä kuin vasta nyt kun meidän koordinaattori sattui selittämään sen yksille toisille erasmuksille kesken mun suullisen kokeen, että keräsin ihan turhaan niin paljon kursseja mun lukkariin ja sain sitten niinku tuo 70 pistettä vaihtovuodesta vähän kuulostaakin, ihan turhan paljon pojoja - ja tein siis myös niiden pisteiden edestä melkoisen verran töitä siihen nähden, että olisin senkin ajan voinut käyttää sosialisoitumiseen (niinkuin pääosa täällä tekee - ihmettelin aina, kun ihmiset sanoi, että ne tekee jotain 2-5:ttä kurssia semesterissä).
Ei sillä, kyllähän monet noista kursseista ihan mielenkiintoisia oli ja monella olin ihan omasta tahdostani istumassa enkä pisteiden takia, mutta ne muutamat "huonot" kurssit olisi voinut tietenkin lopettaa, jos olisi tämän tajunnut. Muiden alojen kuin DaFin pisteytyksestä en sitten osaa sanoa sen enempää, kasvatustieteessä ainakin arvosanan saamiseksi olisi pitänyt pitää yksi oppitunti sen opettajan puolesta (kaikki muut varmaan teki tuolla kurssilla paitsi mä, mutta olin liian ujo ja epäilen, että noita kasviksen kursseja ei kuitenkaan olisi voinut hyväksilukea. Kävinpähän istumassa tuolla kurssilla, koska se oli ihan oikeasti sairaan mielenkiintoinen - suosittelen siis näitä kasvatustieteen kursseja opeopiskelijoille lämmöllä! Vähän uusia näkökulmia ja ajatuksia meidän pedojen rinnalle).


Sitten vähän muihin aiheisiin (eihän tää vielä mikään romaani ookaan). Sain ostettuu itelleni uuden satulan ja ihana Emmi kävi mun puolesta tuolla Radschlagissa laittamassa sen käyttökuntoon (siis ihan vaan sen takia, ettei sillä ollu muuta tekemistä ei siks ettenkö ois joskus itekin selvinny sinne). Harmi vaan, että en uskalla tosiaan sitä satulaa enää jättää siihen pyörään, kun jätän sen tuohon ulos, joten sen satulan varren täytyy myös olla hyvin rasvattu, että sen saa uudestaan irti ja paikoilleen (koska se pyörä on niin ruosteessa) ja täten se satula tietenkin hivuttautuu ajaessa koko ajan ihan pikkusen alemmaks. Kävin silti tuossa kahden tunnin pyörälenkillä tuossa pari päivää sitten ja löysin Bielefeldin maalaismaisemat ihan parin kilometrin päässä yliopistolta. Kaunista.

En voi tarpeeksi painottaa sitä, miten kannattaisi hommata tänne tullessa heti pyörä ja lähteä ihan summamutikassa ajamaan ympäriinsä (keskustassakin löytää siistejä paikkoja jos ajelee vaan sinne tänne). Tästä kaupungista saa niin paljon enemmän irti, kun ei vaan kulje pelkästään tuota unistrasse-yliopisto-väliä, mitä suurin osa erasmuksista tekee ja mikä on musta ihan tosi sääli. Pelkästään tuosta Bültmannshofilta eli meidän s-bahnpysäkiltä kun lähtee kävelemään pois päin yliopistosta niin päätyy sellasille mielettömän suurille puistoalueille, joilta löytyy jalkapallo- ja pingiskenttää ja kaikkea. Ja me kun viime semesterillä mietittiin, että haluttais mennä porukalla pelaamaan jalkapalloa tai jotai ja se osaksi kaatui nimenomaan siihen, ettei tiedetty, että missä täällä voisi pelata. Nyt tietäisin. Olisi aika siistiä jäädä tänne nyt noille uusille erasmuksille tuutoriksi ja näyttää niille vähän erilaista Bielefeldiä kuin pelkkiä bierkellereitä ja audimin-bileitä.


Täällä oli viikonloppuna Sparrenburgfest. En tiennyt yhtään, mikä se on, mutta mentiin silti käymään ja kyllä kannatti: Keskiaikamarkkinat! Onneksi en tajunnut nostaa käteistä mukaan kuin 15 euroa (tai onneksi siellä ei juuri kortilla makseltu, niinkuin ei muuten edes Bielefeldin mäkkärissä!) niin ei voinut tarttua mitään niistä ihanista käsitöistä mukaan. Alkaahan tässä tätä tavaraa jo ollakin taas kerättynä.

Musta on ihan hirveetä, kun täällä ei tosiaan noihin erasmuskämppiin saa jättää mitään (ei mausteita, ei mattoja ei yhtään mitään), kun muutetaan pois - siis kyllähän mä sen sinäänsä ymmärrän, koska sitten sinne saattais jäädä aina tosi paljon roinaa, mutta kun kaikki heittää sitten hyvää, uutta ja käyttökelpoista tavaraa ihan vaan roskiin ja sitten seuraavat heti ostaa uudet täsmälleen samat asiat. Keräsin sen takia kaikilta suomitytöiltä tavaran, mitä ne ei saanu otettua mukaan ja oon tässä pari päivää kaupitellu niitä eteenpäin. Itseasiassa lopulta ottajia löytyi kuin löytyikin ja onneksi voin jättää tänne tuleville vaihtarikollegoillemme jo selviytymispaketin (Ikean kassillinen lakanoita, pyyhkeitä, pyykinpesuainetta, peili, matto yms.), niin ei tarvitse sitten lähteä kaikkea (tai mitään) ostamaan. Säästyypähän nekin rahat johonkin tärkeämpään!
Löysin myös eilen täältä Bielefeldistä kierrätyskeskuksen eli KIRPPUTORIN. Eli kyllä, ystävät hyvät, Bielefeldissä on kirpputori. Se on siellä, kun kävelee rautatieasemalta "kauppakatua" pitkin kohti Jahnplatzia ja kääntyy ekasta suuresta risteyksestä oikealle (junaratojen ali). Siellä on sellanen "1 euron kauppa" Tedi ja sen vieressä sitten tämä kirpputori/kierrätyskeskus. Jos olisin tienny tämän, niin en olisi raahautunut sinne Ikeaan asti ostoksille (koska Ikeaan pääsee aina Suomessakin sitten), sieltä saa nimittäin ihan kaiken, mitä vaan tarvii ja kaikki on ihan sairaan halpaa. Astioita oli siellä silleen 30 senttiä kappale - ja sitten ihmiset (varsinkin erasmukset) ajaa Ikeaan asti (ensinnäkin aikaa menee joku tunnista puoleentoista riippuen miten joutuu odottaa bussia) ostamaan sieltä kaiken tarpeellisen kalliilla (ja uutena) ja jättää ne tavarat sitten tänne. Kierrätystä peliin ystävät rakkaat!


Tämmöistä tarinaa toisaan tällä kertaa. Huomenna lähdetään Hessenin suuntaan käymään Marcelin mummon luona (pelottavaa noinkohan taas ymmärrän mitään) ja tsekkailee jotai tärkeitä kaupunkeja siellä suunnalla samalla tohinalla, sitten tulla lauantaina takaisin Bielefeldiin ja tiistaina lähdetään kohti Taubertalfestereita!! Siellä ollaankin sitten viikko, jonka jälkeen on vajaa viikko täällä Bielefeldissä aikaa koomata festariväsymyksessä ja pakata kamat ja hyvästellä ne muutamat kaverit, jotka täällä ehkä sillon vielä on. Huhhui! Kirjottelen sitten sillon koomaillessa tän vuoden tähtihetkistä - ehkä mahdollisesti myös syvimmistä aallonpohjista (jos keksin sellaisia).

Wenn du dir überlegst, ob du studieren, reisen oder feiern solltest...

Minulle tämä yliopisto tulee aina olemaan yksi kauneimmista

Toisen kerran jo tän vuoden aikana jäähyväisaika. En tykkää tästä yhtään sen enempää kuin sillon helmikuussakaan, vaikka toisaalta nyt mulla on paljon pienempiä tunnesiteitä näitä ihmisiä kohtaan (koska en koskaan oikeen päässy tähän uuteen erasmus-porukkaan mukaan - osaks ihan sen takia, etten ite jaksanu käydä bileissä olemassa sosiaalinen enkä halunnu [Lue: osannu] puhua enkkua). Toisaalta se tekee vielä surullisemmaks, ku tajuaa, että tässä kesälukukaudella on ehtiny tutustua kunnolla niin harvoihin ihmisiin. Onneks noita saksalaisia kamuleita sentään on muutamia ja niiden kanssa lähdetään tässä vielä festareillekin, joten varsinaisestihan mulla on täällä vaikka mitä hauskaa vielä edessä.

Tää ei oo barokkia tai jugendia, mutta sitäkin viehättävämpi

Mun omiin jäähyväisiin on onneks vielä vajaa kuukausi aikaa, tosin nyt vähitellen alkaa sellanen melankolia hiipiä jo arkeen, kun kaikki ne vähätkin kaverit, joita täällä nyt on, lähtee kotiin ja jään tänne käytännössä melkein yksin (niin siis onhan Marcel täällä ja nuo saksalaiset, mutta mun sosiaaliseen elämään tekee suuren aukon rakkaiden suomalaisten erasmustovereiden poissaolo). Lisäks ku alkaa miettiä kaikkea, mitä ei tullu tässä tämän vuoden aikana tehtyä jo pelkästään täällä Bielefeldissä niin tulee pieni sellanen ahistus. Halusin esimerkiksi käydä istumassa Sparrenburgilla ja pyöräilemässä ja Freibadissa ja Oberseellä ja syömässä ja kahvilla tuolla ja täällä. Tämänkin kokoinen kaupunki kun tämä Bielefeld tarjoo oikeesti ihan hirveesti kaikkia ihania ja kauniita paikkoja (löydän aina uusia kun lähden pyöräilemään ympäriinsä randomisti). Oon tässä viime aikoina löytäny esimerkiks tosi monta Biergartenia, joiden olemassaolosta ei ollu mitään hajua. Puhumattakaan noista ihanista maaseutumaisemista 10 minuutin pyöräilymatkan päässä yliopistolta tai noista mielettömän laajoista puistoalueista, joita löytyy ihan joka puolelta. Ei noita asioita erasmus yleensä löydä, kun elämä pyörii ihmisiin tutustumisen, yliopiston ja bileiden ympärillä. Vähän harmittaa, mutta toisaalta eihän sitä siellä puistossa kulkiessa sitä kieltä opi, jos sinne yksin menee. Ensin pitäisi saada ne kaverit kokoon.

Yritys opiskella Semantiikan ja pragmatiikan materiaalia. Koe oli keskiviikkona ja oon melko varma ettei menny läpi...

Toisekseen oon opiskellu tällä semesterillä ihan liikaa. Terveisiä tuleville erasmuksille: Ottakaa tosissanne se neuvo, joka teille orientaatiossa annetaan: "Jos mietitte, pitäisikö opiskella, juhlia vai matkustaa, ette ainakaan opiskele. Sille teillä on taas aikaa Suomessakin". Niin se vaan on, jos täällä opiskelee sillä tahdilla ku mä oon tällä semesterillä tehny (mulla tulee koko vuodesta joku 70 opintopistettä.. hups), niin ei sille sosialisoitumiselle ja fiilistelylle paljon jää aikaa, jos siihen väliin vielä heittää parit viikonloppureissut sinne ja tänne.

Mitä pyöräilyyn tulee. Kerron nyt tarinan kohtalon ivasta tai karmasta vai miksikä sitä nyt haluaisikaan kutsua. Mulla oli suunnitelmissa viedä mun pyörä torstaina pois (ku siis lainasin sen 50e panttia vastaan tuolta ViSiBiltä), mutta sitten keskiviikkona viimeisten taekwondoreenien jälkeen lähinkii vielä pyöräilee vähän extralenkkiä kotimatkalla ja totesin että ei hitsit mullahan on tässä vielä kaks viikkoa hyvin aikaa käydä pyöräilee niin ehkä en viekää tätä pyörää vielä pois (+ lisäks se olis vaatinu, että oisin jaksanu liikuttaa takapuoleni sinne ViSiBin toimistolle oikeeseen aikaan ja ois pitäny mennä vielä sosiaaliseen tilanteeseen). En siis vienykään sitä pyörää pois, mutta iloitsin jo siitä 50 eurosta, jonka saan takaisin kahden viikon päästä, kun käyn viemässä sen pyörän takaisin (just hyvät lisärahat festareille). No, mitäpäs sitten tapahtui. Tulin eilen illalla kotiin neljän jälkeen baarista ja tämä on, mitä näen:

Kaikki pyörät, jotka on irronnu mun talon edestä oli viskelty ympäriinsä. Miten ensinnäkin tämmöstä voi tapahtua perjantai-iltana keskellä opiskelija-asuntolan pihaa. Miten kukaan ei oo huomannu mitään?
Meninpä sitten sydän kurkussa tarkastamaan, että onkohan mun pyörä tallessa, kun oon sen vielä hienosti taiteillu sillä lukolla kiini eturenkaasta tuohon pyörätelineeseen niin, että jos sen haluu viiä mukanaan niin pitää viedä koko teline messissä.

Nyt voidaan leikkiä leikkiä: Mitä kuvasta puuttuu?
Vastaus: Satula. Mun pyörästä oli varastatettu SATULA. Eikä edes pelkästään sitä istuinosaa vaan koko telineineen. Nyt tiedän, miksi sellanen pyörä on parempi, johon tarvii työkalun satulan irroittamiseksi tai säätämiseksi. Siitä ei lähde satula varkaan kainaloon. Olin hieman järkyttynyt, koska tällanen toisten omaisuuden tuhoaminen ärsyttää mua aina ihan sairaasti. Sekin vielä, että kuka kehtaa tulla vielä oikeen tuolleen tarkoituksellisesti OPISKELIJOIDEN pyöriä tuhoamaan?? Opiskelijoiden, joilla ei muutenkaan oo ylimäärästä rahaa ja se pyörä saattaa oikeesti olla niiden ainoa kulkuväline. Musta toi on niinku törkeyden huippu vaikka muiden omaisuuden varastaminen tai vandalisoiminen ylipäätään pistää aina vihaksi. Tämä pistää oikeen triplavihaksi. Eikä siinä siis mitään, jos voisin palauttaa tuon pyörän ilman satulaa ja maksaisin siitä satulasta sitten sen hinnan, mitä se satula maksaisi (eli 10-30e), mutta kun jos palautan sen pyörän noin, niin menetän samantien koko 50e pantin. Nyt minun siis pitää erikseen lähteä etsimään tuohon pyörään jostakin oikean kokoinen satula (sen telineen kanssa) eli joudun taas A) sosiaaliseen tilanteeseen (okei huono argumentti, mutta mulle se on oikeesti suuri asia, koska oon käyny jo kahdesti tuolla Radschlagissa hölmöilemässä ja ne pitää mua siellä varmaan ihan blondina) B) käyttämään aikaa tuohon, kun olisin voinut tehdä muutakin C) en edes pääse sille pyörälenkille, minkä takia alun perin en palauttanut tuota pyörää vielä. Niin että vituttaako? Kyllä.
Näistä pyörävarkaista ei siis tosiaan pääse eroon täällä Saksassakaan. Tästä lähin laitan vissiin sitten renkaiden lisäksi myös satulan kiinni sillä kettingillä, joka mulla on mun jopoa varteen. Voisin hommata vielä sellasen hälyttimen, joka alkais kirkumaan, jos mun pyörään koskee. Siinähän sitten yrittäisivät varastaa.

Olin jo vähän päässy tästä asiasta yli, mut nyt ku kirjotin tästä niin alko uudestaan ärsyttää. Yritän siis siirtyä vähän iloisempiin aiheisiin. Tässä kuva uudesta Paavo Pesusieni-laukustani:

 Tykkään siitä kovin. Sain sen Realista alennusmyynneistä. Sain realista myös kaksi uutta paria kenkiä. Hups. Mua vähän jo pelottaa, miten tuon mun tavarat ja miehen täältä yhdellä autolla kotiin.

Kirjotin tossa viime tekstissä, että olin lähössä Chemnitziin. Tässä parit kuvat Chemnitzistä. Pakko myöntää, että tuolla Itä-Saksassa on oikeasti ihan eri fiilis kuin täällä lännessä. Siellä näkee sen, että siellä on vähemmän ihmisiä ja vähemmän rahaa. Paljon enemmän punkkareita ynnä muita alternative-ihmisiä katukuvassa, tosi paljon ränsistyviä taloja jopa ihan kaupunkien keskustoissa ja kaikessa oli jotenkin ihan eri fiilis. Puhumattakaan siitä murteesta. Sitä ei valitettavasti voinut edes kutsua kauniiksi - vielä jos siitä olisi ymmärtänyt jotain!

Käytiin tosiaan Freibergissä myös. Se oli sellanen miniminikaupunki Chemnitzin kupeessa. Sen vanha kaupunki ja ydinkeskusta oli jollakin rahalla laitettu kuntoon, mutta siitä huolimatta se koko kaupunki tuntui ihan aavekaupungilta, kun siellä oli niin tyhjää, vaikka oltiin siellä perjantaina keskipäivällä - ja vaikka siellä kaupungissa on yliopisto. Käytiin tosiaan siellä Freibergissä kaivoksessa. Joku 150m maan alla. Oli aika pelottavaa mennä sillä pienellä hissillä sinne alas. Se mies, joka meille piti siellä sen kierroksen, puhu niin hirveetä sächsischiä, ettei edes meidän saksalaiset matkaseuralaiset tajunnu kaikkea - me ehkä 30% kaikesta mitä se sano.  

Chemnitzihän tosiaan tunnetaan myös "Karl-Marx"-kaupunkina, vaikka sillä ei oo mitään tekemistä Karl Marxin kanssa. Se tarina meni jotenkii niin, että DDR halus nimetä jonkun kaupungin uudelleen Karl Marx-Stadtiksi, mutta Leipizig ei suostunu siihen, niin ne valitsi sitten Chemnitzin. Sen takia Chemnitzin keskustassa on tosiaan tämä järjettömän kokoinen Karl Marxin pää.

Käytiin antamassa pusut Karl Marxille

Chemnitzin kaunista arkkitehtuuria sosialismin ajalta. Tuosta Karlin nenän edestä kulkee myös joku 4 kaistainen autotie, niinkuin kommunismille oli tyypillistä. Suoraa kaupungin ydinkeskustan läpi!

Chemnitz oli tosiaan ihan mielenkiintoinen kokemus, koska se oli just sellanen kaupunki, johon en varmasti koskaan lähtisi turisteilemaan normaaliolosuhteissa (vähän niinku Bielefeld - vaikka Bielefeldissä on jo enemmän tarjottavaa kuin Chemnitzissä). Sielläkin oli sellasia kauniita paikkoja, josta nauttisin, jos asuisin siellä, mutta en lähtisi erikseen niiden paikkojen takia Chemnitziin. Mutta aidon itäsaksa-kokemuksen kannalta todella hyvä paikka (vaikka tuntuukin vähän väärältä tälleen jakaa Saksaa nykyaikana, mutta niin se vaan valitettavasti on, että sen näkee vieläkin katukuvassa).

 Aattelin laittaa nää kuvat tuosta perus Erasmus-WGstä tällä Unistrassella tänne, jos jotakin tulevaa ihmistä kiinnostaa. Tuossa on siis keittiö/olkkari ja sitten yksi huone. Siellä on siis valmiina tosiaan pöytä, tuoli, sänky, vaatekaappi ja jokaisesta huoneesta löytyy vielä lisäksi peili ja pesuallas (sairaan kätevää, kun ei tarvii raahautua keittiöön asti hakemaan vettä tai tiskaamaan astioita).

Ollaan tässä mietitty, että jätetään tuleville erasmuksille mahdollisimman paljon tavaraa (mattoja, lakanoita, huonekasveja jne.), koska tuntuu niin pahalta paiskoa hyvää tavaraa roskiin ja näihin kämppiin ei saa jättää mitään lähtiessään (ei edes siis tollasta hyödyllistä tavaraa - saksalaista järjestelmällisyyttä siellä taas). Eli jos Bielefeldiin tulijat tarviitte jotain, niin pistäkää mulle viestiä, kerron, mistä niitä tavaroita voi kysellä ;) Inkulle ainakin lupailin jo ison kasan kaikkee kivaa, mutta jos Inkun huoneeseen ei kaikki mahdu, niin mielellään pistettäis kiertoon enempikin.

Viime aikojen ravinto on taas sisältänyt vaihteeksi aika paljon suklaata. Se on tää koestressi. Ja koska suklaa on niin halpaa ja hyvää. Ei sille vaan mahda mitään. Opin just syömään myös valkosuklaata. Valkosuklaacrisp-suklaa ja viinirypäleet. Täydellinen yhdistelmä taas kerran.

Noniin tää mun teksti alkaa olla taas niin pitkä, ettei tätä edes kukaan jaksa lukea. Sain kulutettua tässä taas lauantai-illan ylimääräisen ajan hyvin tähän laverteluun.

Tämänhetkiset fiilikset tosiaan vielä tiivistettynä: En halua ja haluan lähteä täältä kotiin. Odotan jo innolla meidän uutta kämppää Jyväskylä(n KESKUSTA)ssä ja SuDia ja Myhkyriä ja kavereita ja syksyä ja ruskaa ja pimeyttä ja kynttilöitä, mutta sitten toisaalta haluisin vaan, että tää aika ei loppuis täällä vielä. Erasmuselämä on kuitenkin ihan jotain muuta kuin "oikea" elämä. Ja toisaalta oon alkanu miettiä tätä mun kielellistä kehitystäkin ja alko ahistaa, etten oo tällä semeterillä juurikaan kehittyny kielellisesti, koska ollaan oltu niin paljon suomalaisten kanssa yhdessä ja kohta pitäs taas olla suomessa ja suomea on joka puolella ja saksaa ei ja miten saan pidettyy mun kielitaidon yllä tai ennen kaikkea, miten saan Suomesta käsin parannettua mun suullista ulosantia, jos vuosi täällä Saksassa ei oo siihen riittäny? Ahistus.

Studiumgedanken(?)

Tahtoisin jo hehkuttaa, että saatiin kämppä Jyväskylän keskustasta, mutta hehkutan vasta sitten, ku nimi on paperissa. Mutta oon silti jo aika taivaassa sen takia. Muuten tää pari seuraavaa viikkoo sisältää lähinnä, no, opiskelua ja stressiä. Lisäks rahaa on taas minkä verran on (tällä viikolla oon onnistunu olemaan käymättä syömässä yliopistolla kertaakaan ja tyhjennelly vaan täällä kotona kaappeja - tällä hetkellä kaapista löytyy näkkäriä ja omenoita, jääkaapista ketsuppia, majoneesia ja jaffaa - onneks pakkasessa on 10 jäätelöä pahimpaan hätään :) )
Valitettavasti tosiaan loppu tässä jo lähestyy ja sen takia mä noita kaappejakin jo tyhjäksi syön. Veikkaan, että jos joku tulee mun luokse käymään tuossa elokuun puolella niin mulla ei oo edes sokeria tarjota kylmään veteen. Lasi saattaa vielä löytyä ja vettä saa onneks hanasta, mutta sekii pitää sit ite pestä ku oon käyttäny pesuaineet pois. Hehheh. Tervetuloa vaan Jiipee ja kumppanit (muutenkii täällä Bielessä on niin siistejä ravintoloita, etten haluis edes syödä koskaan kotona, Alexin aamupalabuffet <3- puhumattakaan siitä, että ei täällä meidän keittiössä kukaan halua syödä ku se on niin kökkönen. Oon jo niin onnessani kahdesta siististä ja ihanasta kämppiksestä <3).

Opiskeluun liittyen. Vaikka kuinka viime semesterillä valitin, että älkää ottako niitä kielikursseja niin korjaan lausuntoani. Ottakaa kuitenkin. Tai älkää, ottakaa mielummin DaFin kursseja, jos haluatte oppia vähän jotain, ottakaa kielikursseja, jos haluatte sosiaalisia kontakteja. Mutta ottakaa JOTAIN helppoja kursseja myös ja EI MISSÄÄN NIMESSÄ kahta kirjallisuuskurssia, joille molemmille pitää lukea kirja per viikko (vaikka olisi kuinka lasten- ja nuortenkirjoja). Toinen juttu on, että kannattaa ainakin kaksi kertaa harkita, jos tietää jo, että joku opettaja ei oo ihan niin siisti ja silti valitsee sen kurssin, eikä jotain toista (vain siksi että saisi torstain vapaaksi), koska se huonoksi todettu opettaja on suurella todennäköisyydellä ihan yhtä huono silläkin kurssilla. Puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Mun kahdeksasta kurssista mulla on tällä hetkellä 1, jota kohtaan tunnen sisäistä motivaatiota (käyn siellä joka viikko, vaikka siellä ei tartteis käydä koskaan, enkä myöskään saa sen pisteitä hyväksiluettua, koska se on kasvatustieteitä). 2 kurssia, jotka on ihan ok mielenkiintoisia, mutta tuottaa molemmat ihan sairaasti töitä, koska ne on ne kaksi kirjallisuuskurssia, joihin siis luen joka viikolle 2 kirjaa. Voitte vaan arvioida, kuinka paljon mulla on vapaa-aikaa sen jälkeen, kun luen noin 40 sivun tuntivauhdilla 2 kirjaa, joissa on 200-400 sivua per viikko. Siihen päälle tosiaan kaikki muille kursseille olevat tekstit. Toisaalta onhan se vähän kivempi lukea niitä kirjoja näin kesällä, kun tehä vaikka jotain tutkimusta, koska kirjaa voi lukea aina ulkona. Tosin tiedän nyt sen, mitä tuossa talvella ihmettelin: Bielefeldiä ei turhaan haukuta Saksan toiseksi sateisimmaksi kaupungiksi ja tiedän nyt miksi. Se johtuu tästä kesästä. Talvihan täällä on suomalaisen näkökulmasta oikein kaunis ja lämmin ja mukava ja vähäluminen. Kesä sen sijaan. No. Onhan täällä lämmin, mutta myös kosteeta. Ja sitten kun on lämmin ja aurinko paistaa ja on tukalan kuuma, niin täällä ei ole järven järveä, jossa käydä uimassa!! Pelkkiä kökköjä maauimaloita, jotka on tupaten täynnä kirkuvia lapsia...
Takaisin noihin kursseihin tosiaan. Halusin vähän kirjottaa "asiaa" tänne välillä. Teen lisäksi tosiaan yhtä germanistiikan kurssia (Semantiikka ja pragmatiikka), joka on tosi mielenkiintonen (koska se on melkein ku matikkaa), mutta ihan sairaan vaikee myös - osaks myös sen takia, että se opettaja puhuu niin nopeasti, että jopa ne saksalaiset osanottajat on pyytäny sitä puhumaan hitaammin, koska siellä ei vaan yksinkertaisesti ehdi koskaan ajatella mitään, kun se jo paahtaa eteenpäin. Mutta kurssi on itsessään ihan mielenkiintonen, ehkä juuri sen haastavuuden takia. Tuo klausur kahen viikon päässä kyllä vähän jo hirvittää. En tiiä selviäisinkö siitä edes suomeksi.
Sitten. Päätin sitten tässä jaksossa ottaa oikein urakalalla Saksan landeskundeen liittyviä kursseja, koska aattelin, että ne on mielenkiintoisia. No onhan ne, mutta koska sillä opettajalla, joka niitä pitää, on joku ihme tapa, että jokaisella sen kurssilla oppilaat pitää sellaset lyhyet (15min) esitelmät, josta ei kuitenkaan voi saada suoritusta (niinku monilla muilla aloilla voi saada individuelle ergänzungin arvosteltuna siitä että pitää esitelmän), vaan sen lisäksi tosiaan pitää tehdä vielä suullinen koe, jos haluaa numeron. Eikä siis samasta aiheesta kuin mistä esitelmän on jo tehny. No, lähdetään siitä, että 15 minuutin esitelmä on ihan liian lyhyt, että siitä voisi tehdä jotenkin informatiivisen ja mielenkiintoisen, jonka takia ne tunnit on aika tylsiä, kun ihmiset pitää sellasia pinta-raapaisu-esitelmiä ja toiseksi, sen esitelmän eteen joutuu kuitenkin tekemään niin paljon työtä (tai minä en ainakaan osaa tehdä vähempää), että sillä samalla vaivalla tekisi vaikka koko tunnin pituisen syväluotaavan esitelmän/oppituntikokonaisuuden. Joten vähän rasittavia kursseja siis. Tällä hetkellä teen siis Saksan maantietoa ja musiikkia ja landeskundea. Ihan hauskaa, vaikka toisaalta musta tuntuu, että mä tuon tuonne musiikkikurssille enemmän tietoa Saksan nykymusiikista kuin ne muutamat saksalaiset osallistujat tai se opettaja. Didaktisesti kuitenkin musiikin ois tarkotus olla jotenkin motivoivaa opetuksessa ja sen takia musta olisi ihan fiksua, että me tutustuttais siellä mahdollisimman moniin saksalaisiin HYVIIN artisteihin, eikä mihinkää random DDR:n lauluntekijöihin. No mutta, toisaalta se on se landeskunde-aspekti siellä.
Näiden lisäksi teen vielä yhtä DaFin kielitieteen kurssia, josta tuolla yllä jo vähän mainitsinkin epäsuorasti, kun puhuin siitä huonosta opettajasta. Varsinaisesti siinä opettajassa ei muuta vikaa ole kuin että se haluaa aina kokeilla kaikkia uusia metodeja ja pelejä ja kummallisia ryhmätyömuotoja, joka haittaa tosi paljon sen kurssin sisältöä. Me käytetään siellä kurssilla enemmän aikaa joidenkin pelien ja kielivertailujen tekemiseen kuin varsinaisesti sen kurssin sisällöllisen sisällön oppimiseen (ne juostaan aina läpi 15 minuutissa tyylillä "nämä tuli jo tuolla grundkurs linguistiikassa, kerratkaa itse").

Menetän tässä vähän ajatusta, mutta halusin joskus kirjottaa sellasen "muista nämä kun tulet vaihtoon" tai jotain sellaista, mutta koska en oo kirjottanu mun ajatuksia ylös, niin enpä nyt muista mitään. Sanon vaan, että kehottaisin noudattamaan huolettoman erasmus-elämän sääntöjä vähän tarkemmin ja ottamaan niitä helppoja kielikursseja edes yhden tai kahden noiden "oikeiden" kurssien rinnalle. Siellä kuitenkin pääsee aina puhumaan ja oon tässä huomannu, että oikeastaan kaikista niistä opintoja tukevista kursseista, joita tein viime jaksossa, on ollu hyötyä. Joka ikisestä. Että turhaan valitin.

Että näin. Huomenna aamulla mennään Chemnitziin tuon maantietokurssin puitteissa (yliopisto kustantaa <3). Siistiä. Pitäis varmaan pakata!