Also, heute versuche ich, einen Text auf Deutsch zu schreiben, damit ich mein Deutsch nicht völlig verliere und meine internationale Freunde etwas verstehen können. Lasst euch die Fehler nicht stören!
Ich werde jetzt etwas über meine finnische Weihnachten und meine Ferien in Finnland schreiben. Am Anfang wollte ich diese Vergleich machen:
So sah es in Bielefeld aus, wenn ich nach Hause fuhr.
Und so war es in Finnland.
Der Temperaturunterschied war etwa 30 Grad. In Bielefeld war es +2 wenn ich wegfuhr und in Finnland fast -30.
Ich könnte mir vorher nicht vorstellen, wie kalt es sein kann, wenn man nicht gewohnt ist. Jetzt weiss ich. Erstmal in meinem Leben habe ich freiwillig alle meine Winterkleider angezogen.
Winterhose, Winterjacke etc. und ich dachte ich verliere meine Zehen.
Aber Winter ist doch schön. Wir haben gerade am Samstag unsere Weihnachstbaum geholt (von unsere Farm in Sonkajärvi also auf dem Land) und das Wetter war trotz Kälte soo schön.
Meine Mutter und Vater
Schnee auf dem Feld <3
Unsere diesjährige Weihnachstbaum noch am Leben
Unsere alte "Farm"
Mein Problem in Winter ist nur, dass es wirklich nur ein Paar Stunden hell ist. Die Sonne geht schon um 15 Uhr unter, also wenn ich bis 12 oder 13 Uhr schlafe, habe ich nur 2 Stunden Licht während des Tages und dann fühlt es sich so, dass ich wieder um drei schlafen sollte und das ist ein bisschen deprimierend. Wenn man hier ganzen Zeit wohnt, gewöhnt man sich daran, aber jetzt als in Bielefeld es erst um 18 oder später dunkel wird, war es eine kleine Schock für mich. Zum Glück mein Tagrhytmus war schon in Bielefeld so, dass ich während der Nacht ganz viel gemacht habe, also die Dunkelheit ist nicht SO schlimm, obwohl es schlimm ist.
Da sind drei "Sachen", die ich in Deutschland besonders vermisst habe: Meine (heutzutage DICKE) Katze, Milch OHNE FETT (0%) und Niko <3
Ich wollte eigentlich über Weihnachten schreiben, nicht nur über "Finnland" und "Winter" und "Es ist kalt hier" und so. Es ist nur, dass ich dieses Jahr Winter erst wirklich schätzen kann, weil ich nur 2 Wochen "richtiger" Winter habe (nein, in Bielefeld gibt's keinen Winter). Jetzt habe ich aber leider keine Zeit dafür, also ich muss das nächstes Mal machen! Gleich muss ich wieder arbeiten (ich verkaufe Feuerwerk für Silvester).
Ich möchte nur noch erzählen, dass ich erstmal hier Zuhause auf Deutsch geträumt habe. Das war lustig! Jetzt ist aber mein Deutsch schon so weg von meinem Kopf, dass ich fürchte, dass ich kein Deutsch mehr sprechen kann...
Deswegen muss ich vielleicht mehr Musik hören..
P.S. Wir haben übrigens der Weltuntergang überlebt.
Viimeinen ilta Bielefeldissä tänä vuonna. On vähän haikea olo, väsyttää (koska 4 tunnin yöunet + täysi päivä yliopistolla + pakkaaminen) ja lisäksi vielä epäilen, pääsenkö kaikkina kamoineni ylipäätään lentokoneeseen (kyllä, tulijaiset on niin painavia!). Heräsin eilen siihen, että hei! tänä vuonna olisi ollut siistiä lähettää kaikille joulukortit. No enpä lähettänyt. Älkää loukkaantuko, en oo kovin hyvä näiden korttiasioiden kanssa.
Eilen oltiin vielä viimeistä kertaa "Erasmus-perheellä" syömässä Emilyllä ja viimeisissä Audimin (yliopistolla) bileissä, jossa oli kyllä ihan mahtavaa. Tapasin siellä yhen tyypin (kavereineen), jonka oon nähny joka kerta tuolla Kampuskinossa (maanantaisin siis pääsee kattoo leffaa 1,5e tuonne yhteen auditorioon) ja aatellu aina että oispa siistiä tutustua tuohon. No, eilen sitten näin sen siellä bileissä ja olin sillee hei nytpä (koska olin vaihteeks hukannu kaverit) mulla on tilaisuus käydä juttelee. Menin juttelee sille ja sekii muisti mut (:D) ja se ja sen kaveri muisti jopa mitä mulla on ollu aina päällä siellä.. tai siis siks ne muisti mut vissiin. Mulla on siis aina tuolla Unikinossa jotkut random lökövaatteet päällä ku tuun yleensä silleen että käyn fitness-trainingissa, juoksen kotii suihkuun ja takasin yliopistolle (puoli tuntia aikaa). Eli yleensä mulla on hiukset märkänä, joku iso huppari päällä ja haaremihousut jalassa. Ne haaremihousut on vissii sitten kiinnittäny huomion (ostin ne Amsterdamista <3). Mutta siis oli tosi hauskaa todeta, että ollaan molemmat huomattu toisemme ja sillee. Sovittii, että nähdään sitten 7.1. seuraavan kerran leffassa !
Mietin tänään vakavissani Phonetik, Phonologie & Orthographie luennolla, että noinkohan mun kannattaa edes yrittää päästä sen Klausuria läpi, kun en oo siellä kurssilla about kahen ekan luennon jälkeen ymmärtäny mitään. Se on ihan ku matikkaa mutta vielä monimutkasempaa. Sitten aina välillä ku on vielä istunu sellasessa paikassa, ettei oo nähny luentokalvoja (suosittelen siis tästä lähin kaikille eturiviä), niin on ollu niin hukassa siellä luennolla, että ei mitään järkeä. Nyt siis jos haluaisin päästä sen kurssin läpi mun pitäisi tammikuun aikana opiskella käytännössä itsenäisesti kaikki nää kolmen kuukauden asiat (kaiken muun rinnalla). En tiedä riittääkö aika. Tämä syksy on mennyt vähän retuperällä näiden kotihommien suhteen (läksyt oon tehny, mutta kaikki, mitä ei oo tarvinnu vielä palauttaa, oon jättäny onnellisesti tekemättä). Tulee olemaan aikamoinen tammikuu, jos aion saada kaiken tehtyä.. Ajattelin kuitenkin olla nyt vielä stressaamatta siitä. Harmittaa vaan, että monet lähtee sitten tammikuun lopussa tai helmikuun alussa jo pois ja jos me kaikki vaan istutaan tammikuu nenät kiinni luentokalvoissa, niin se on ihan tyhmää!
Joulunalusaika täällä Saksassa on kyllä ihan mahtavaa, täällä revitään kaikki mahdollinen irti joulusta. Joulumarkkinat on ihan paras juttu ja Feuerzangenbowle on todella hyvää!! (Parempaa kuin Glühwein). Kerrankin on joulufiilikset näin joulun alla, eikä joulustressiä, koska lahjat olen hommannut jo hyvissä ajoin!
Nyt on jäljellä enää 6h unta (jos menisin nyt heti sänkyy), 2h Düsseldorfiin, 3h Helsinkiin, jossa tapaan ELINAN <3 ja Kimmon !! ja lennetään Kimmon kanssa yhdessä Kuopioon (uskomaton sattuma !!) ja sitten ollaankin Suomen -20 asteessa (täällä on nyt +5 ja juoksen ulkona vielä hupparissa). Vähän jännittää tämä lämpötilanvaihtelu. Voi olla, etten poistu sisätiloista vapaaehtoisesti seuraavan kahden viikon aikana. Tervetuloa joululäskit (tähän Erasmus-läskien päälle)!
Bielefeldille sanon siis nyt Auf Wiedersehen (toivottavasti pian ja ilman maailmanloppua) ja tervehdys Kuopio, pian tullaan!
Näyttäisipä siellä nyt tältä:
Oon ostanu ja syöny tässä viime aikoina niin älyttömästi suklaata (koska sitä tunkee joka tuutista ja minkäs teet kun huone on täynnä sitä?), että en tiiä millanen pallo oon joululoman jälkeen. Onneks sitten voi taas aloittaa kunnon kuntoilun. Oltiin tänään kyllä jo fitness-trainingissa (juoksemista woopwoop) ja oli ihanaa taas vähän kiusata itteensä :) Harmi ku taekwondolla on Kuopiossa just joulutauko sen ajan ku oon siellä :(( Ehkä toisaalta parempi niin ku mut naurettais sieltä ulos tällä mun Erasmus-kunnolla.
Nyt on jouluostokset tehty, muutamat lahjat vielä paketoimatta ja herkkuja tulossa paljon uuden vuoden juhlia varten :)) Toivotaan että pysyy toi laukku alle 23 kilon vaikka en tuo paljon mitään vaatteita mukana!
Ei mulla muuta.
Tämän biisin tahtiin tehdään kyykkyjä fitness-trainingissa. Ihanaa!
Täällä ei oo muuten enää yhtään lunta. Jopa se dino tosta mun ikkunan alta on sulanu ihan kokonaan pois :( Surullista. Tai oikeastaan ei. Eipähän kastu ennää kengät!
Kölnissä oltiin tosiaan tänään. Oli ihanata :) Kiivettiin jopa sinne tuomiokirkon torniin kaikki 533 askelmaa. Vähän meinasi pyörryttää se korkeus (vieläkin tämä hemmetin korkeanpaikankammo vaivaa). Lisäksi pyörähdettiin useammalla Weihnachstmarktilla ja tietenkin Suklaamuseossa ! Omnom (vaikka ei siellä paljoa sitä suklaata saanu syödä :( ) Kölschiä maisteltin myös. Varastin lasin todistusaineistoksi.
Nyt on vaan niin euforinen olo jostain syystä, etten saa mitään muuta järkevää kirjotettua. Viimesiä päiviä viedään ennen Suomea ja en yhtään tiedä mitä siitä vieläkään pitäisi ajatella! Tässä nyt kuitenkin kuvia viime päiviltä.
Taustalle ehdottomasti soimaan Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta!
Emily ja minä harrastettiin kaksoistelua viime keskiviikkona
Ihanat naapurini rakensivat porukalla tässä dinon kun oli vielä lunta (samat naapurit, joilla oli viimeksi ne oksentavat halloween-kurpitsat)
Matka kohti Kölniä: Nukkuva Katsu taas kerran!
Paljon ukkeleita Doomin seinässä!
Matkaseura <3
Tykättiin Ainin kanssa tosta ovesta - se oli siis siellä 533 askelman päässä
Tuolla on se rakkaussilta. Siis Lukkoja
Joulumarkkinat!
Joku oli tännekin jo yhden lukon ehtiny työntää
Onneksi ei ole ahtaanpaikankammo!
Siinä se nyt yrittää olla
Koko päivän piti sataa mutta oikeasti satoi vaan pienen hetken ja ihan vähän ja mulla oli kerrankin veden kestävät kengät + jättisateenvarjo + lämpimästi päällä. En onnistu tässä ikinä
Minä <3 Sateenvarjoani
Mageita rakennuksii Rheinin varrella
Tuonne mä muutan vielä. Tai Amsterdamiin. Tai Hampuriin. Tai Lontooseen. Tai...
Halusin lopettaa tän blogin johonkii musiikkiin, joka kuvais mun fiiliksiä tällä hetkellä, mutta tulin sellaseen tulokseen, etten oikeastaan osaa päättää. Mutta tässä ihanaa Olavi Uusivirtaa <3
Tämän hienon hetken vietin hienojen ihmisten kanssa :) Oli hyvin jännittävää.
Tässä välillä aina herää järkyttyneenä siihen, että joulu on oikeesti jo oven takana. Tänään oli viimenen kerta tänä vuonna muutamaa kurssia, koska ensi perjantaina olen jo lentokoneessa kohti Suomea. En uskoisi. Suomi tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta unelta - ihan samalla tavalla kuin syksyllä Saksa tuntui. No, Carpe Diem on täällä ainakin onnistunut hyvin! (ja olen elänyt ilman kalenteria, niinkuin tavoitteena oli). Herään toivottavasti myös joulun jälkeen siihen, että tammikuussa on pakko alkaa tehdä hommia, koska olen parilta kurssilta (Fonetiikka + Morfologia) jättänyt kaikki "tehtävät" toistaiseksi tekemättä, koska ne vaativat niin paljon aikaa ja keskittymistä (lisäksi Fonetiikka menee niin analyyttisellä tasolla että en ole ensimmäisten luentojen jälkeen käytännössä ymmärtänyt mitään - toinen ongelma ehkä on että en ole torstaiaamuisin klo 10 ihan virkeimmilläni...). Onneksi minulla tulee muista kursseista sen verran paljon pisteitä, että jos onnistun kusemaan noiden kahden kurssin suorituksen jotenkin (molemmissa pitää osallistua Klausuriin + tehdä ne tehtävät joita en ole vielä edes vilkaissut) niin Kela kiittää vielä :) Opinnot tosin ei. Nuo on ehkä ainoita kursseja, joita saatan saada hyväksiluettua ihan oikeiden kurssien paikalle.. Onpahan tässä vielä Sommersemester sitten aikaa! Ja toisaalta tammikuussa on kaikilla muillakin niin paljon hommaa, että luulen, että aikaa opiskelulle tulee löytymään, koska kellään muullakaan ei ole aikaa tehdä muuta.
Olen ylpeä itsestäni, olen ostanut jo kaikki joululahjat/tulijaiset !! ja paketti kohti Schleswig-Holsteinia lähti jo toissapäivänä :) Kerrankin joulu ilman stressiä, kun ei edes ole mitään palautettavaa vielä ennen joulua, koska Semester ei tosiaan lopu täällä joululle. Toisaalta tyhmää, mutta toisaalta vähentää tätä joulunalusstressiä (lisää sen sijaan kyllä joulun aikaista stressiä, kun opettajat antavat sitten tehtäviä - kuten esitelmien valmistelua joululomalle).
Tapasin tässä yks päivä yliopistolla hyvin randomisti yhden saksalais-suomalaisen pojan. Oli siistiä ja on siistiä koska se oli niin innoissaan siitä, että törmäsi suomalaisiin. Puhuttiin sen kanssa muun muassa siitä, miten suomalaiset naiset jää aika herkästi tänne Saksaan (se kerto siis kun se tuntee aika paljon näitä tuplakansalaisuuksia, että monet on nimenomaan niin, että äiti on suomalainen ja isä saksalainen.. ja kaikki taisi lähteä siitä, että se kysy multa "Aiotko palata Suomeen vaihdon jälkeen" :D). Sen äiti muun muassa oli ollu täällä Au pairina ja ... Saksalaiset miehet on suomalaisten naisten suurin heikkous !
Oon myös huomannu tässä, että kirjoitan ja puhun välillä ihan karseeta suomea ja saksa sujuu jatkuvasti paremmin ja paremmin (heihei suomi pääaineena?). Nyt tosiaan vain niitä saksalaisia kavereita hakemaan niin puolen vuoden päästä uskallan jo ehkä avata suuni joillain muillakin kursseilla kuin vain Erasmus-kursseilla (Deutsch Intensivissä oon nykyään koko ajan äänessä ku oon hävittäny pelkoni Frau Birkenhakenia kohtaan vaikka vieläkin teitittely meinaa tuottaa vähän ongelmia, koska kaikkia muita opettajia saa sinutella...).
Tänään on ensimmäinen mahdollisuus saada uusia saksalaisia kavereita, kun päätin, että menen IHAN YKSIN Taekwondon pikkujouluihin. Iiik. Vähän jännittää, että istunko siellä vaan koko illan yksin jossain nurkassa puhumatta mitään. Toivottavasti en. Nyt täytyy siis valmistautua illan koitokseen - koska oikeasti lähdin Deutsch Intensivistä 2 tuntia aikaisemmin, että ehdin vaihtaa vaatteet iltaa varten.. hehhe. Mutta, Suomi, viikko jäljellä! Pelottavaa miten nopeasti aika kuluu :S
Suomi oli edustettuna Amsterdamissa korttiseinällä!
Täällä on talvi. Ihan oikeesti lunta, joka ei sula (heti) pois ja eilen oli pakkastakin melkein -10 astetta!! Luulin, että selviäisin tämän vuoden ilman lunta ja talvea, mutta näyttää siltä, että ne pohjoisnavan tuulet yltää tänne asti. Toisaalta mieluummin pakkasta ja lumisadetta kuin plussaa ja vesisadetta :) Varsinkin mun kengillä! Kengät. Ne ainainen ongelma täällä. En ottanu niitä kumppareita mukaan, vaikka pitkään harkitsin. Olisi kannattanut. En ole täältä vielä löytänyt/ehtinyt löytää tähän räntälumimössökeliin sopivia kenkiä (sen jälkeen ku mun Babychamit on niin rikki ettei niillä voi astua enää edes vähän kosteelle maalle) - tosin huomasin tuossa viikonloppuna, että ne kenkien suoja-aineet oikeesti toimii. Oon aina luullu, että ne on vaan jottai huijausta ja ylimääräistä rahastusta, mutta ne oikeesti toimii.
Ensimmäinen lumi. Nyt ei näy enää nurmea!
Oltiin tosiaan Hampurissa viime viikonloppuna ja siellä oli K Y L M Ä. Ei pelkästään siks, että oli pakkasta vaan siks, että ei ollu tarpeeks pakkasta + teiden suolaus + vesisade = Todella märät kengät. Sunnuntaina oli lopulta niin märät kengät, että oli kuin olisi kävellyt kokoajan vesilammikossa. Katseltuamme ensin yhdillä taidemessuilla käsintehtyjä kenkiä, jotka maksoi 500e ehdotin, että mennäänkö käymään päärautatieasemalla, koska uskoin, että siellä on pakko olla jonkun kaupan auki. Ja niin olikin. Siispä rynnättiin Emilyn kanssa kenkäkauppaan (päärautiatieasema on oikeasti ainoa paikka, jossa kaupat on auki myös sunnuntaisin vaikka ollaan suurkaupungissa?!!) ja mentiin ostamaan kengät ja sukat. Ostin myös sen random vesi-suoja-aineen ja suihkuteltiin sitten meidän uusia kenkiä siinä rautatieaseman käytävällä ennen ku vaihdettiin kenkiä ja sukkia siinä samassa paikassa. Saatiin jonkin verran kummaksuvia katseita ja yksi pummi kävi kysymässä, liikenisikö meiltä yhdet kengät hänelle, kun meillä oli niin monet. Ei annettu, Emily tosin antoi rahaa. Hyi sitä. En tiedä olisiko se minun läpimäristä reiällisistä Babychameista paljoa kostunut (tai kostunut ehkä nimenomaan).
Nyt mietin, että raaskinko heittää nuo 3 vuotta uskollisesti palvelleet lenkkarit roskiin vai en (niillä kesti kaksi päivää kuivua patterin alla Hampurin jälkeen) - olisin voinut kuitenkin lahjoittaa ne sille pummille? Ehkä niiden on kuitenkin jo aika mennä, mutta tällä hetkellä mun kenkätilanne näyttää sitten siltä, että mulla on yhdent urheilulenkkarit, yhdet uggit (ei todellakaan vähänkään kostealle kelille) ja kolmet korkkarit joista yhdistä on jo pohja irti (ostin ne Amsterdamista?!). Pohdin siis selviäisinkö nyt tämän puoltoistaviikkoa nyt pelkillä korkkareilla ja uggeilla, että voisin sitten Suomesta roudata mukanani matkalaukullisen kenkiä - ja miksi en mene ostamaan uusia lenkkareita ? Koska En Ehdi. Erasmus-elämä on vaan niin kiireistä, kun pitää mm. tehdä kavereiden kanssa ruokaa.
Hampuri-seurue
Hampuriin ajettiin tosiaan Lisan autolla. Se kesti vaan jonkun 2 tuntia ja Autobahnillahan tosiaan saa ajaa niin kovaa kuin haluaa (ajettiin maksimissaan vaan 140km/h ei hätää kamut!). Mutta ihan hurjaa, että autolla täällä Saksassa kaikki paikat on niin lähellä. Junalla lähteminen on aina paljon suurempi kynnys.. Ja autolla matkustaminen on aina hauskempaa (tai ainakin meillä oli Emilyn ja Yusuken kanssa takapenkillä hauskaa :D)
Yövyttiin A&O Hostellissa, mikä oli loppujen lopuksi todella hyvä. Aluksi tosin kun mentiin meidän huoneeseen, jonka piti olla 6 hengen Mixed Dorm eli sellanen sekahuone niin meidän huoneessa oli 2 sänkyä vapaana. Mentiin sitten vähän valittamaan (onneks itävaltalaisilla ystävillämme on tämä valittamismentaliteetti hallussa) ja saatiin sitten uusi huone, jossa oli lakanat ja pyyhkeetkin!! (ja lisäksi meille luvattiin, että saadaan pitää se huone ihan itsellämme, sinne ei työnny kukaan ylimääräinen keskellä yötä). Hostelli oli todella siisti ja viihtyisä ja hiljainen ja kaikin puolin toimiva siis :) Ylimmässä kerroksessa sijaitseva baarikin oli oikein söpö ja hyvillä maisemilla varustettu, vaikka ei Reeperbahnilla juoksentelun jälkeen enää jaksettu siellä pitkään istua. Asiaan liittyen täytyy vähän fiilistellä tätä biisiä:
Hampuri tosiaan on minulle kuin vanha ystävä, on tullut siellä jo niin moneen otteeseen pyörittyä ja vieläkin tykkään siitä ihan hirveästi. Väittäisin, että tällä hetkellä se on ehkä minun toinen lempikaupunkini heti Amsterdamin jälkeen. Sen jälkeen tulee ehkä Lontoo.
Reeperbahn
Kokeiltiin Reeperbahnilla, josko Yusuke sais jonkun maksullisen tytön kimppuunsa, kun kävelee yksin, mutta ehkä se näytti liian nuorelta ja eksyneeltä (tai liian selvältä), niin ne tytöt ei edes vilkassu sitä (vaikka hyökkäilivät kyllä kaikkien vähänkin humalaisten miesten käteen kiinni). Harmi.
Europa Passage
Pääsin myös Hampurissa taas vähäsen (oikeesti vaan vähäsen!) shoppaaman. Europa Passage <3 Harmittaa kun en ehtinyt enempää kuin Kultissa pyörähtää, mutta ehkä se on ihan hyvä mun rahoille toistaiseksi.
Joulukuusi Hampurin joulumarkkinoilla
Käytiin kyllä Yusuken kanssa sitten Abercrombiessa. Se on sellanen vaatekauppa, joka myy vaatteita kauniille ihmisille ja siellä työskentelee VAIN kauniita+nuoria miehiä ja naisia. Sinne piti jonottaa sisään, koska ne päästää vaan tietyn määrän ihmisiä kerralla sisälle ja ovella sai ottaa kuvan yhdessä paidattoman miehen kanssa (ja ne anto sen kuvan ilmaiseksi mukaan!). Oli aikamoinen kokemus kyllä. Voisin mennä uudestaankin, vaikka vaatteet olivatkin hieman kalliita (ei siis ihan älyttömän, mutta sellaista hintaluokkaa, etten pelkän merkin takia viitsinyt ostaa).
Abercrombie-Team
Sunnuntai-iltana käytiin tietenkin sitten katsomassa Musikaali. König der Löwen eli Leijonakuningas. En tiedä, miksi en tykännyt siitä nin paljon kun viimeksi näin sen Lontoossa, mutta nyt oli kyllä ihan mahtava. Todella hienot lavasteet ja vuorosanat + laulut ja kaikki ihan kuin suoraan Disneyn leffasta. Teki mieli laulaa kaikki biisit mukana, harmi että olivat saksaksi!
Tällaisella laivalla sinne musikaaliin ajettiin!
Kotona oltiinkin sitten joskus 2 maita yöllä, kun musikaali loppui vasta kymmeneltä, mutta kivaa oli :) Arkeen orientoituminen on tässä viime päivinä ollut vähän hankalaa, varsinkin kun joululomakin on jo ihan nurkan takana ja ehkä vähän stressaillut taas joululahjojen kanssa. Nyt on kuitenkin kaikki ostettu, kun vielä eilen käytiin Ainin kanssa vähän ostoksilla Realissa (suklaata ja viiniä ;)). Ostettiin sieltä myös Emilylle "kiitosruokapaketti", koska se aina kokkailee meille. Se melkein itki, kun sai sen kun olin niin yllättynyt! Harmi vaan, että meidän hieno lahjapussi hajosi matkalla keskelle pihaa. Sillä aikaa, kun Aini lähi noutamaan uusia pusseja kotoa, että saatiin kamat kerättyä tuosta maasta minä kieltäydyin ystävällisesti avusta, kun kaverin kämppis löysi minut seisomasta tämän kasan kanssa:
Kun lopulta keräiltiin noita kamoja toiseen pussiin (sen lisäks oli vielä reppu täynnä pulloja ja kaksi kassia muuta sälää) kiroiltiin ehkä Ainin kanssa vähän tätä suomalaisen naisen sisua: voisiko kerrankin hyväksyä avun, kun joku (mies) sitä tarjoaa? Ehei. Kyllähän ne meidänkin esiäidit siellä sodassa ihan itse osasi kaiken tehdä, ei me mitään apua tarvita phah! Vähitellen tässä opetellaan siihen, että täällä Saksassa miehet on oikeasti vielä herrasmiehiä ja ne HALUAA auttaa, niinkuin tuo kaverini kämppiskin sanoi. "Kann ich dir helfen?" "Nein, meine Freundin kommt gleich" "Aber ich WILL dir helfen" :D
No mutta, lopulta selvittiin ja Emily tosiaan sai lahjansa ja kaikki on hyvin ;) JA kaikki muutkin lahjat on hankittuna, nyt täytyisi vaan paketoida ja harrastaa vähän postittamista! Joskus siis kun ehtii...
Nyt täytyy lähteä vähän käymään yliopistolla, koska kello on kohta 12:12 12.12.2012 niin ajateltiin ottaa kuva yhdessä Erasmus-murujen kanssa jossain jännässä paikassa <3
Hitsi kun sais itseään joskus niskasta kiinni, että kirjottaisi useammin niin ei tulisi näitä romaaneja tänne aina..
Tossa toissaviikonloppuna kävästiin Hannoverissa, mutta se reissu kusi vähän siihen, että meidän International Officen ihanat rakkaat ystävämme ostivat meille väärät liput, joten meidän oli pakko sitten matkustaa takaisinkin päin samassa porukassa, minkä takia meillä oli vain yksi tunti vapaa-aikaa siellä Hannoverin päässä (ehdittiin siis kyllä sellanen pieni kaupunkikierros tehdä, mutta siellä olisi pitänyt olla myös aikaa shoppailla koska PRIMARK!). Hannover ei ollut mitenkään älyttömän jännittävä paikka, mutta toisaalta nyt varmasti jo paljon jännittävämpi, koska joulumarkkinat alkoivat viime maanantaina ja joulumarkkinat on aina jännittävä asia!
Glögiä!!
Hannoverin söpöin pari
Patsaiden kanssa on aina pakko vähän pelleillä :)
Pull my finger!
Näin paljon Katsua kiinnosti meidän kaupunkikierros !
Täällä Bielefeldissäkin kun näin ekan kerran joulukuusen toissaviikolla
rakentumassa tuolla keskustassa olin jo ihan joulufiiliksissä, vaikka
täällä ei oo edes lunta, sataa vaan ja plussan puolella ollaan ja nurmi
on vihreetä.
Siinä se oli tulossa!!
Täällä Saksassa tosiaan joulua juhlitaan oikein perusteellisesti, minkä takia joulumarkkinatkin aukeavat jo viikkoa ennen ensimmäistä adventtia ja ovat auki aina joulun jälkeiselle viikolle asti. Siinä ehtii muutamat Glühweinit käydä tuolla torilla juomassa siinä ajassa! Ei mutta minun mielestäni se on kyllä kivaa, koska joulumarkkinat tekee tästä kaupungista ainakin tosi kauniin ja paljon eläväisemmän (aina on paljon ihmisiä pyörimässä tuolla keskustassa) ja toisaalta, kun joulun juhlimisen aloittaa näin ajoissa niin ne muutamat päivät ei olekaan niin stressaavia, kun tätä joulutunnelmaa on ehtinyt pumpata itseensä jo riittävän pitkään. Jouluhan on vain kerran vuodessa ja kun siitä ei kuitenkaan pääse eroon, niin sama kai sitä on sitten juhlia oikein olan takaa?
Siispä oltiin tosiaan jo avajaispäivänä vähän pyörimässä joulumarkkinoilla niinkuin asiaan kuuluu :)
Katsu, Dilyana, Emily, Aini ja Henri
Saatiin joulupukilta ilmaiset Lebkuchenit!!!
Koska täällä aina välillä on sellaisia viikkoja, joilla toivoisi, että vuorokaudessa olisi enemmän kuin 24 tuntia (jotta nukkumiseen jäisi enemmän kuin 4 tuntia aikaa, koska se on yleensä se aktiviteetti, josta herkästi alkaa karsia), tahtoisin esitellä teille uuden parhaan ystäväni:
Fritz-Kola
Kahvia kokiksen muodossa siis! Kuten monet saattavat luulla, oikea kokis ei tosiaan sisällä kuin kofeiinia aromina. Tämä limu sen sijaan sisältää kofeiinia siinä missä kahvikin. Eikä kuivata niinkuin kahvi ja sitä saa vielä sokerittomana. Täydellistä!
Käytiin myös toissa viikolla WoBu-ravintolassa, jossa oli aika jännä käytäntö. Siellä tilattiin ja maksettiin kaikki ensin kassalla, josta sai tuollaisen ihme kiekon, jonka kanssa mentiin sitten pöytään ja se kiekko alko väristä ja välkkyä, kun ruoka oli haettavissa kassalta! Oli siistiä. Ja oli hyvää. Mutta ei siltikään erityisen halpaa :( Oon huomann, että täällä on yllättävän samat hinnat kuin Suomessa ravintoloissa - varsinkin alkoholittomat juomat joskus vähän yllättää!
Nyt sitä ruokaa saa!
Viime viikko meni tosiaan urheillessa ja viikonloppuna vietettiin sitten mukavaa Andreasnachtia eli puolalaista tyttöjeniltaa yhdessä ihanien Erasmus-tyttöjen kanssa. Selvitettiin mm. minkä nimisiä meidän tulevat miehet tulevat olemaan ja kuka meistä menee ensimmäisenä naimisiin! Illan jälkeen käytiin myös vähän tanssahtelemassa Café Europassa ja oli kivaa :)
Mulla on tässä pitkään ollu jo ongelma, että mun kengät hajoo käsiin (tai jalkoihin), koska oon kävelly täällä ihan älyttömän paljon ja koska ne on oikeesti itseasiassa aika vanhat kengät (mietin tässä, että ehkä 3 vuotta sitten ostetut). Taas näitä ensimmäisen maailman ongelmia, mutta mulla ei oikeesti oo aikaa käydä etsimässä itselleni uusia kenkiä! Kävin toissaviikolla tunnin verran koluamassa kaksi kenkäkauppaa läpi ja tässä on tulos:
Ihan kivat on joo ja oli halvatkin, mutta ei noilla kyllä kävellä. Eikä varsinkaan jos vettä tulee yhtään. Eli gut gemacht Marianna, todella hyödylliset kengät tähän ilmastoon!! Mutta on ne nätit silti. Selailin vähän myös nettikauppoja, jos saisin uudet Babycham-lenkkarit tilattua (koska siis tosiaan hajonneista Babycham-lenkkareista on nyt kyse), mutta jotenkin kaikki ne maksaa yli 70e. Hurjaa, nuo 3 vuotta palvelleet kengät ostin 15 eurolla.
Rikoin tässä muuten myös talvitakkini vetskarin yksi päivä. Onneksi viikonloppuna ei ollut NIIN kylmä, joten pärjäsin mun bleisereillä, mutta mikä parasta, korjasin sen vetoketjun tänään IHAN ITE (okei konsultoin äitiä puhelimitse, mutta silti)!
Yliopistolla oli tässä viime viikolla sellanen juliste-kauppias. Ostin siltä pari julistetta (Game of Thrones - Winter is coming ja sitten hippibusseja), jonka johdosta pistin myös huoneeni seinäjärjestyksen uusiksi. Nyt on hieno huone minulla kyllä :)) Mutta niin, siellä olisi ollut paljon muitakin hyviä (hauskoja) julisteita, mitä oisin halunnut ostaa, mutta en viittinyt yhdestä vitsistä maksaa 6-10 euroa. Joten otin salaa yhden kuvan:
Tuohon voi ehkä samaistua about jokainen opiskelija jos korvaa tuon "drinking" sanan vaikkapa "facebook"illa. Musta on muutenkin ylipäätään tosi siistiä, kun tuo yliopisto on tollanen iso kompleksi, että siellä on joka päivä myös jottai tällästä tarjolla (siis aina jotain myyntikojuja, vähitään vohveleita jos ei muuta!). Ja nyt siellä on myös joulukuusi <3
Sitten on pakko julkaista tällainen kliseinen kuva meidän produktiivisesta viime perjantain Deutsch Intensiv-kurssilta, jossa piti kerätä yhteiseen mind mappiin, mitä tiedetään Erasmuksesta. Tuosta kurssista vinkkaan sen verran, että ei kannata kyllä B2 tasolle mennä (liian matala), eikä todellakaan jos kurssi on perjantaisin 14-18. Kenenkään ei pitäisi tehdä sitä virhettä, että valitsee (minkä tahansa) kurssin, joka on perjantaisin 14-18. 18!!! Mitä ehdit tehdä perjantaina, jos kurssi loppuu klo 18 ja esimerkiksi klo 19 pitäisi olla syömässä, bileissä tai joulumarkkinoilla? Et mitään, niinpä.
Kun ollaan tässä joulufiiliksessä, niin pidettiin tosiaan viime torstaina myös jouluaskartelu/leipomisilta. Tein piparitaikinaa IHAN ITE ja oli muuten HYVÄÄÄÄÄÄ. Tosin nyt oon saanu vähäks aikaa taas tarpeekseni siitä, kun sai sitä taikinaa taas kolmisen tuntia syyä siinä leipoessa. Mulle jäi tosin niin paljon siirappia ja mausteita yli, että saa nähdä ehtisinkö tässä vielä esim. ens viikolla tehdä toisen taikinan. Oon huomannu, että itseasiassa piparit on ihan hyviä, kun ei oo muuta makeeta tarjolla.
Ongelma oli se, että meidän ainoa piparkakkumuotti oli tuo pieni sydän. Onneks lasi kelpasi tähän hätään.
Ihan kaikki ei palanu!
Vähän pittää aina myös pelleillä!
Mihaly ja ahkera askartelu
Minä en tehnyt tätä, sori.
Eniko ja valmiit pipari/lebkuchen pussit!
Koska nyt ollaan juhlittu ja ihailtu niin paljon saksalaista joulua, niin pitihän sitä viime viikonloppuna sitten myös pyörähtää SUOMALAISISSA JOULUMYYJÄISISSÄ. Oli oikein kotoisaa, vaikka tortut ei maistunutkaan ihan täysin oikealta - suomalainen taikina on aina paljon suolaisempaa kuin saksalainen.
Tapasin siellä myös tuossa yliopiston suomenopettajan ja toivon, että tässä lähiaikoina saan ehkä tandem-parin jostain saksalaisesta, joka opiskelee suomea!
Riisipiirakka, pulla ja joulutorttu glögin kera!
Ei Suomea ilman Ruotsia (koska muutenkin melkein kaikki asiat, mitä pidetään suomalaisina on oikeasti ruotsalaisia), joten käytiin lauantaina myös Ikeassa lihapullilla :) Aattelin ostaa ton sohvan. Oli älyttömän mukava - saattoi kyllä johtua myös siitä, että viikonloppu mentiin taas sillä 4 tunnin yöunilla, niin sohva kuin sohva tuntui mukavalta.
Emily ja Marcel ja tuleva sohvani
Koko viikonlopun juostuani ympäriinsä tulinkin sitten kipeeksi ja olen viettänyt sunnuntain, maanantain ja tiistain istumalla kotona, jotta olisin loppuviikoksi terveenä, koska muun muassa torstaina on Nikolausfeier (kyllä, samana päivänä, kuin Suomen itsenäisyyspäivä!). Nyt ongelma kuitenki on, että koska olen istunut vain kotona, olen myös syönyt kotona, eikä minulta löydy jääkaapista tällä hetkellä muuta kuin levitettä, voita ja meetwurstia. Maitoa ei ole ollut varmaan kokonaiseen viikkoon enää (miten elänkään täällä?!) ja mehutkin join jo viikonloppuna pois. Taas joutuu lähtemään kauppaan ja raahaamaan hirveän määrän painavia asioita kotiin!
Huomenna pidän myös ensimmäisen (lyhyen) esitelmäni saksaksi (okei ei oo eka ja se on vaan harjoitus erasmus-kurssille), eikä edes jännitä. Vielä. Mutta oon kyllä hirveen tyytyväinen kun pääsen näyttelee kaikille kuvii musta (ja muista) larppaamassa! Tutkin sitä esitelmää (jonka aihe siis on larppaaminen) varten monta tuntia saksalaisia larppisivuja ja haluisin heti lähtee johonkii peliin, mutta täytyy ehkä katsoa tuossa joulun jälkeen, jos olisi joku tässä NRWn alueella :))
Oon tässä myös uuden saksalaisen ystäväni Marcelin kautta tutustunu hirveen hyvään saksalaiseen musiikkiin. Ennen kaikkea reggaeen. Iriepathie. Kuunnelkaa!
