Jetzt geht es los Europa!

Interrailsuunnitelma!

Siinä se nyt on. Kuukauden päästä katsotaan, kuinka monta muuttujaa matkalta löytyi ja kuinka paljon alkuperäinen suunnitelma piti paikkansa.

Huomenna aamulla siis olisi tarkoitus Ainin kanssa lähteä kohti Würzburgia Hamelnin kautta, sunnuntai hengataan sitten siellä, todennäköisesti vilkuillaan Nürnberg siinä sivussa ja sitten ei muuta kuin menoksi (tosin tarkka suunta ei vieläkään ole ihan kiveen kirjoitettu, ensimmäiset muuttujat on jo liikenteessä tuolla Baijerissa).
En kyllä usko vieläkään, että ollaan oikeasti lähdössä kuukaudeksi reissuun, mutta eiköhän se tässä vähitellen valkene. Harmittaa, että tänään oli vielä niin paljon tekemistä enkä pysyny yhtään aikataulussa, joten jotkut tyypit jäi nyt vähän niinku hyvästelemättä. Onneksi matkalla tavataan kaikkia ihania siistejä tyyppejä, jotka mieluusti omia kotikaupunkejaan meille suostuu esittelemään!

Onnistuin jotenkin kutistamaan vaatemääräni yhteen viikkoon ja kaikkeen "pieneen", mitä muuta matkalle saattaa tarvita. Tältä mun sänky näytti vielä pari tuntia sitten:

Muutaman tunnin skypechättäyksen ja muotishown jälkeen kaikki tuo tavara on tässä:

Aika hurjaa. Tuohon ei kyllä paljoa mitään enää lisätä, että täytyy varmaan oikeasti vaan hyväksyä se, että mitään ei shoppailla! Muistot täytyy tallentaa tällä kertaa materian sijasta päähän tai digitaaliseen muotoon. Toivotaan vaan, että mun reilikengillä pääsee parhaimmille klubeille. Tuunasin niitä vähän, että kaikilla matkaseuralaisilla ois päivittäinen migreeni:

Spotifylistalla on noin 300 kappaletta matkamusaa, Baijerin kartta on ladattuna puhelimeen (en sitten tajunnu muita ladata..) ja mitä parhain matkaseura odottaa Würzburgissa (Aini, Nina ja Anna-Maija <3 tätä testattiin jo Kölnissä!). Ei tässä varmaan sitten muuta kuin nokka kohti etelää näin alkuun!

Kuulostellaan todennäköisesti kuukauden päästä ellen innostu jossain välissä nettikahviloimaan :)

Die Grinsekatze im Kölner Karneval

Maanantai-iltana mulle nousi ihan hurja kuume, tiistaina kuumeilin vaan koko päivän, keskiviikkona kävin kirjottaa (särkylääkkeen voimalla) morfologian ja syntaksin klausurin pois alta ja jatkoin kuumeilua (ja oli muuten ihan hirvee ilta aattelin että kuolen vielä) kunnes sitten torstaiaamuna heräsin jonkun 12 tunnin yönunien jälkeen ihan ku en ois koskaan sairas ollukaan. Että sellanen influenssa kävi pyörähtämässä tässä mun kehossa. Maanantaina sain myös kuulla, että mun pitää vielä yhdelle kurssille tehdä suullinen koe, jonka ajankohdan kävin sopimassa keskiviikkona ja tein sen suullisen sitten perjantaina. Se oli taas sellanen "erasmus-koe", eli juteltii mukavia sen opettajan kanssa yhdestä tekstistä (okei se oli 40 sivua, mutta silti). Itselleni palkinnoksi kävin sitten vähän shoppaamassa. Löysin tämän. En voinut olla ostamatta:

Ostin myös FARKUT ekaa kertaa ties moneenko vuoteen. Ja pillifarkut vielä. Violetit. En oo ihan varma vielä, onko ne kivat vai ei, koska oon hyvin epäileväinen farkkujen suhteen yleensäkin, mutta ne makso vaan 10e ja tänään oli jalassa ekaa kertaa ja ainakin olin ihan kivan tuntuset. En tiiä sitten minkä näköset O.o

Jännittävää, jos vaikka sitä löytäis parit housut, niin vois taas antaa itsellensä luvan ostaa kaikkia tollasia ihania paitoja.

Tosiaan tuon perjantain suullisen myötä mun kokeet on ohi, nyt ois yks tehtävä vielä tehtävänä yhdelle kielikurssille ja sen lisäksi odottelen muutamien kurssien tuloksia vielä, että saan haettua scheinit, leimautettua ne kaikki ja sitten vielä tehtyä muutokset mun learning agreementiin (aattelin kyllä tehdä ne muutokset samalla, kun teen sitten uuden learning agreementin kesälukukaudelle). Lauantaina ois sitten lähtö reissuun ja sitä ennen pitäis siis saada hommat hoidettuu ja toivottavasti myös lukkari edes jonkinlaiseen järkevään kuntoon (eli kaikille mahdollisille mielenkiintoisille kursseille pitäs ilmottautua - ei sillä etteikö mulla ois jo nyt melkein 40 kurssia taas tuolla valittuna....). Hurjalta tuntuu ajatus, että kohta sitä on kuukauden täältä poissa! Onneksi sentään huipussa seurassa ja matkalla näkee kaikkia kamuleita!

Juhlin tuossa koko viikonlopun ja maanantain oikein oikeaoppisesti (pukeutumista lukuunottamatta) karnevaalia. Perjantaina olin mun uusien saksalaisten kavereiden kaa klubilla, tutustuin myös moneen uuteen! Kannattaa joskus lähtee vähän tolleen "yksin" liikenteeseen, niin saa uusia kavereita. Ensimmäisiin tutustuin jo jonossa. Oli tosi kivaa ja olin vissiin kuudelta nukkumassa. Lauantaina sitten käytiin vielä tyttöjen kanssa uudestaan klubilla, löysin täältä Bielestä sellasen klubin, missä soitetaan yhellä puolella vaan schlagereita. Tai ainakin nyt soitettiin kun on karnevaaliaika (tosin Kölnin jälkeen en halua kuulla hetkeen yhtään schlageria ne sulattaa aivot niin pahasti että tuntuu että aivot valuu korvista norona ku tarpeeks kauan kuuntelee..). Siellä myytiin myös mielenkiintoisia asioita, kuten sellasia kaljatorneja, joissa oli sitten hanat ja niistä pysty ottamaan lasiin kaljaa. Aika hauskan näkösiä oli ku melkein joka pöydässä oli sellanen. Muuten se klubi (Pasha) ei nyt ollu mitenkään erityinen, muilta osin ku siltä, että sinne ei oo sisäänpääsymaksua, toisin ku melkein kaikkialle muualle, mutta se kyllä näkyi asiakaskunnassakin. Ne oli kaikki sellasia perusjuntteja. Siistimmät tyypit menee niille klubeille, mitkä vähän maksaa.
Oon huomannu, että Stereossa on siisteimmät tyypit, mutta siellä soitetaan suunnilleen aina samaa musiikkia (sellasta rokin sekaista poppia, johon on välillä iham mahdotonta tanssia), Cafe Europassa on tähän mennessä ollu aina parhaat bileet, mutta sinne menee kaikki 16-18 vuotiaat, eli asiakaskunta on osaksi tosi nuorta. Seuraavaksi haluisin käydä tsekkaa ton Elephantin, se on sellanen vähän snobimaineinen klubi, sinne ei pääse ihan missä tahansa vaatteissa ja se maksaa yleensä myös aika paljon (jotai 7e) sisälle. Mutta mitä oon kuullu sen musiikkia (siis ku niillä on kajarit myös ulkona, niin siinä aukiolla voi pitää omat bileet Elephantin musiikin tahtiin ulkopuolella jos haluaa) niin siellä on tosiaan paras musiikki näistä paikoista.
Lauantaina siis tosiaan Pashasta jatkettiin vielä Mojitoon, joka on sellanen salsabaari, jossa ei kyllä uskalla mennä tanssii ku ne espanjalaiset prot siellä vetelee hirmu salsamuuveja ja ite on sillle öö. Oli kuitenki ihan hauskaa ja testattiin samalla sitten taksi, joka maksaa tosiaan keskustasta tähän meille 8e, eli ku on 4 ihmistä kyydissä 2e per nuppi. Ei tarviis hirveesti vissii miettii, raaskiiko mennä taksilla kotiin.. Sunnuntaiaamunakin siis olin seitsemältä nukkumassa (mikä unirytmi?).

Sunnuntaina kävelin ensimmäistä kertaa kotoa keskustaan ja totesin, että se on joku alle 3 km matka ja tosi kivaa aluetta vielä. Miksköhän en oo tehny sitä aikasemmin. Hommaan todellakin sen pyörän kesälukukaudelle!
Sit käytiin syömässä Bielefeldin siisteimmässä ravintolassa. Se on Jahnplatzilla korkeimmat rakennuksen ylimmässä kerroksessa sellanen panoraamaravintola, josta näkee siis käytännössä koko Bielefeldin! Ihan sairaaaan hieno. Ihmettelen, että mitenkä kukaan ei oo siitä koskaan ennen maininnu. Tästä lähin vien Kaikki, jotka tulee käymään, sinne! Kuvia en kyllä ottanu yhtään. Harmi! Ens kerralla sitten, eli viimeistään sitten kun Niko ja Henri tulee kylään.


Lopulta siis päästään asiaanasiaan, joka oli tietenkin Karnevaalit! Kölnissä! Rosenmontag!

Aamu alko minulla tosi jouhevasti, sen sijaan, että olisin herännyt 6:50 niinkuin herätys oli tarkoitus olla, heräsin 8:00 (koska saakelin lumia ja herätyskellon asettamisen vaikeus, yksi väärä klikkaus ja se menee pois päältä..), kun Aini soittaa mulle "Missä sä oikeen oot juna meni just ohi?"-tyylillä. Niin. 8:27 tosiaan lähti juna keskustasta ja heräsin 8:00. Ainoa S-Bahn, jolla ehdin tuohon 27 yli junaan oli 8:11. Tuli VÄHÄN kiire. Mutta ehdin kuin ehdinkin. Meikkasin ja laitoin hiukset sitten junamatkalla, että siksi meikit näytti miltä näytti (ei paljon ehtinyt siinä suunnitella :P). Halusin siis olla irvikissa eli Grinsekatze mutta...

Kölnin PITI olla täynnä porukkaa. Mutta ei se musta niin täynnä ainakaan sillon 11 maita edes ollu. Tarpeeksi täynnä kuitenkin siihen, että hukattiin puolet meidän porukasta heti ensimmäisenä, kun tultiin alas laiturilta. Eikä kellään tietenkään ollu niiden toisten numeroita, joten ei mahtanu sitten mitään. Hengattiin siis käytännössä lähes suomi-porukalla koko loppupäivä. Yö varsinkin. Koska meidän ihanaiset Anna-Maija ja Nina oli myös meidän messissä <3

 Katottiin sitten tosiaan varmaan se 3 tuntia sitä kulkueshowta ja päästiin lopulta ihan eturiviin ja sain sekä huuleeni että otsaani jonkun konvehtirasian kertaalleen. Saatiin myös ihan sikana karkkia ja kukkia ja kaikkee. Onneks saksalaiset rakastaa suklaata, joten sieltä viskeltiin ihan sikana myös suklaata eikä vaan nallekarkkeja! Laukku oli vähän painava lopuks! Tässä saaliista kuvaa:

Saaliin määrästä kertoo mm. se, että pystyin jakaa mun nallekarkit 7 ihmiselle niin, että kellekään ei jääny paha mieli ;)

Sen lisäks mulla on 2 pakettia toffifeetä ja noin 20 muunlaista suklaa-asiaa (minilevyjä, yksittäisiä konvehteja, vohveleita...). Hyvin maistu kyllä siinä illan mittaan suklaa! ja nyt maistuu vieläkii vähän turhan hyvin. 

Sitten tosiaan sen paraatin jälkeen siellä näytti näin kauniilta:

 Oli tosiaan hauskaa vaikka olikii taas vaihteeks ihan hemmetin kylmä. En tajua, mitenkä mä onnistun jokaiselle reissulle pukeutumaan liian ohuesti ja sitten palelen kuoliaaks. Paleltiin tosin kaikki, että en ollu ainut tyhmä. 

Ei oo pitkilleen ollu niin vaikeeta löytää bileitä, kun tuolla Kölnissä oli. Meidän parhaat bileet tapahtu kadulla keskellä autotietä yhestä teltasta tulevan musiikin tahtiin, kun random ihmiset jäi vielä tanssii aina meidän kanssa, mutta sitten kun haluttiin löytää joku oikee klubi niin se osoittautukin turhan hankalaksi tehtäväksi. Seikkailtiin jalan ympäri Kölnin keskustaa ja lähialueita noin kahdeksasta neljään ja löydettiin vaan huonoja bileitä ja keski-ikäisiä. Epäiltiin, että oisko nuoret sitten jo niin paljon juhlinu siihen mennessä, että kaikki lähtikin sen paraatiasian jälkeen kotiin, koska sillon kahdeksalta Hauptbahnhof oli niin järjettömän täynnä ihmisiä, ettei mitään järkeä. Oli kreisibailauksen puutteessa kuitenkin ihan tosi hauskaa, kun palloiltiin ympäriinsä ja törmäiltiin random tyyppeihin ja käytiin vähän aikaa tanssimassa Waschsalonissa, missä kuvataan täällä Saksassa tunnettu Standup-ohjelma Nightwasch. Vähän aikaa oli olo kuin olisi melkein sukua julkkikselle.

Neljän maita sitten kun köpöteltiin hengailee rautatieasemalle, kun mäkkäristä pistivät pihalle, niin löydettiin sieltä (niinkuin monet muutkin) keskikäytävältä sellanen kuumaa ilmaa puhaltava "raja", jolla sellanen yks käytävä siellä tuulitunnelissa pidettiin jokseenkin lämpimänä. Se oli aika hauska yhteisöllisyyden tunne niiden muiden siellä asemalla väsyneinä värjöttelevien ihmisten kanssa, kun kaikki seiso yhdessä rivissä sen puhaltimen alla: 

Vähän aikaa meidän tylleröt yritti myös istua lattialla, mutta siellä oli vaan yksinkertaisesti liian kylmä. Musta oli hurjaa, että jotkut pysty jopa nukkumaan siellä! Tätä lisää odotellessa ensi viikolla reilillä:

Päätin ainakin, että vaatetta pitää olla PALJON päällä, kun nyt lähtee reissaamaan. Mielummin liikaa, kuin liian vähän, muuten ei oo kivaa.

Sain myös varmuuden siitä, millä kengillä lähen nyt reilaamaan. Nimittäin näillä: 

Niistä varmaan näkee, miksi valitsin ne (tosin pesin ne tuossa äsken ja ei ne ihan noin pahalta enää näytä). Nuo on muutenkii ihan sika hyvät jalassa sellasiks H&M:n kertakäyttökengiks. Ostan korkeintaan jotkut lämpöpohjalliset niihin, ku varpaat meinas aina välillä palella! Ja toi mun vettä vastaan suojaavasuperaine on muuten oikeesti ihan superainetta. Suihkutin noin kengät kerran sillä ja äsken ku pesin niitä, nii se vesi oikeesti vaan valu siitä kankaalta pois, vaikka nuo on ihan kangaskengät!! Pitää suihkutella vielä uudestaan ennen lähtöä, kun kyllä ne sitten lopulta kastu, kun tarpeeks kauan veden alla piti ja hankas, niin voi olla, että on vähän ne aineet lähteny irti..

Kävin tänään kahvilla sen saksalaiset tytön kanssa, joka oli just vaihossa Jyväskylässä ja oli ihan sairaan kivaa! Se on tosi kiva tyyppi ja palautti mun uskon saksalaisiin tyttöihin. Nyt oon ihan innoissani oottamassa, että pääsen tutustumaan muihinkii! Ensi semesteriä odotellessa siis! Ensin tässä kuitenkin vielä kuukauden verran reissua (tuntuu aika hurjalta, että oon täältä kuukauden tuosta vaan poissa) ja sitten toinen kuukausi melkein kokonaan vielä Bielefeldissä. Tuntuu, että aikaa on ihan tosi paljon, mutta yhtä aikaa aika menee niin tosi nopeesti, että ei ehdi tehdä mitään (kuten nyt mun listalla on silleen noin 10 asiaa, mitä pitäs ehtii tehä vielä ennen lauantaita! huhu mitähän kaikkea ehdin). Pahinta on se, kun tosi monet on nyt lähdössä pois ja kaikille pitäisi tehdä jotain läksiäislahjoja yhtäaikaa ja ristiin ja päällekäin niin kaikkea ei vaan muista.. Nyt just muistin, että pitää torstaihin mennessä tehdä yhdelle italialaiselle tytölle synttärionnittelut videolle ja huomenna yhelle puolalaiselle kirjottaa kortti ja siinä sivussa teen tässä Yusukelle kuva-albumia lahjaksi. Onneksi on vielä 3 päivää aikaa kaikkeen tähän ja sitten vielä siihen päälle tosiaan ne viralliset yliopistohommelit.. Ainiin, ja pakatakin pitäis joskus?!

 

Mündliche Prüfung

Mistähän sitä alottaisi. Viimeset kaks viikkoo on ollut aikamoista opiskelua. Niin siinä käy, kun ensin ei tee mitään ja sitten haluaa kuitenkin leikkiä ylisuorittajaa. Vietin viime viikolla suunnilleen joka päivä 7 tuntia (myös viikonloppuna!) yliopistolla kirjastossa lukemassa kaikkee mahollista, koska mulle oli jotenkin järjettömän vaikeeta ensinnäkin valita mun aiheet (piti siis suulliseen kokeeseen valita kaksi teemaa kurssin teemoista, ei olisi tarvinnut edes mitään teesejä keksiä, vaan 2 teemaa ja 2 lisälähdettä kurssilla jaettujen tekstien lisäksi ja kirjotella sellanen yks paperi missä ois ollu ne aiheet, mistä on lukenu). Keskiviikkona minulla oli tällainen kasa kirjoja:

Lauantaina kirjoja oli 3. Sunnuntaina, kun alko vähän paniikki jo olla, niin tilanne näytti tältä:

Sillon heivasin kaikki mun kirjat pois (koska niitä oli vaan yksinkertaisesti liikaa), kopioin itselleni 2 tekstiä molempiin teemoihin liittyen (Wortschatz ja Mediat opetuksessa oli mun teemat) ja lähdin painelemaan kotiin pelkästään näiden parin tekstin kanssa. Luin sitten lopulta maanantaina ja tiistaina ne tekstit (heräsin joka aamu kahdeksalta opiskelemaan) ja tiistaina sain lopulta jonkinlaisen teemapaperin valmiiks. Huh. Maanantaina tosiaan siinä sivussa tein myös kaks koetta (Wortschatztraining ja Kielioppi). Keskiviikkoiltana oltiin sitten Ainin kanssa ihan paniikissa koko päivä ja hölötettii kaiken lisäks vielä vaan suomee siihen kokeen alkuun asti. Mutta se koe oli oikeesti just niinku se opettaja oli jo meille sanonu "Erasmus-koe", eli joo kyllä meidän piti tietää niistä aiheista, mitkä oltin valittu, mutta ei yhtään enempää kuin se, mikä oltiin käytännössä listattu siihen paperille (jonka piti siis olla yksi paperi ja mulla oli 3 sivua hups). Meidän ensimmäinen suullinen koe oli siis todella rento. Tottakai sekoilin ihan sikana kielen kanssa ja olin ihan paineessa ja jännittyny, mutta onneks olin kuitenkii valmistautunu niin hyvin (ja ajatellu niitä asioita käytännössä aina enkä vaan niitä teorioita), että osasin vastailla melko sujuvasti sen opettajan sellasiin "Miten toisit tämän asian omaan opetukseesi"-kysymyksiin. Sain sitten 1,3 arvosanaksi (1 on paras ja mitä suurempi luku, sitä huonompi arvosana, 5 on huonoin). Olen ihan tyytyväinen. Myös niihin 8 opintopisteeseen mitkä tuosta kurssita suullisine kokeineen irtosi!

Nyt siis tosiaan on tuo suullinen koe ohi ja sellanen olo, että jee vapaus, mutta oikeestaan seuraavana keskiviikkona olis myös vielä morfologian ja syntaksin klausur. En saa itteeni taaskaan lukemaan, tänään piti mut kävin sitten shoppailemassa (siis ruokakaupassa, kutsun sitä shoppailuksi, koska se on aina elämys) ja illalla on kaverin kaverin synttärit (ja mun kämppiksen myös, eli täälläkii on isot bileet) ja no.. Huomenna sittten. Mutta tosiaan tajusin tänään, että maanantainahan on itseasiassa koko päivä aikaa, koska kurssit loppu tällä viikolla. Siistiä! En jotenkii tajunnu ollenkaan aikasemmin.

Tässä asiaankuulumaton kuva mun viimeisistä riisipiirakoista, jotka söin viimeviikolla. IHAN ITE TEHTYJÄ eikö oon hienoja? Nomnom. Ensi viikolla, kun kokeet on lopullisesti ohi, vois leipoa sen toisen puolikkaan siitä taikinasta, joka on tällä hetkellä Ainin pakkasessa. Nomnom

Tää koestressi on ollu tosi huonoa mun niin hyvin alkaneelle dietille. Koska on niin stresaantunu ja väsyny, niin jostakin on pakko saada iloa, ja se tulee sitten yleensä ruuasta. Tältä se näyttää sitten. Tuo toinen tarjotin on Ainin. Silläkin oli nälkä.

Mutta tosiaan kaikesta tästä hirveästä valituksesta huolimatta pakko sanoa, että rakastuin taas kirjastoon. Siellä on niin hiljaista ja rauhallista ja paljon ihania kirjoja (löysin myös ihan hulluna romaaneja tuolta lingvistiikan kirjastosta). Voisin muuttaa oikeesti asumaan sinne. Harmi, että siellä tulee käytyä yleensä vaan sillon, kun on oikeesti pakko opiskella jotain. Aattelin, että rupeen käymään siellä useemminkin nyt vaan hengaamassa. Kuulin myös, että sieltä löytyy sellanen nurkkaus, missä on palmu ja säkkituoleja ja kaikkee. Haluun käydä ettimässä! Valitin nimittäin just tällä viikolla, että miks sellasta paikkaa ei oo. On siis, mutta nuo kirjastot on vaan niin järjettömän suuria, ettei sieltä löydä mitään muuten ku sattumalta (okeiokei opin jo käyttämään jotenkii sitä kirjaston hakukonetta. Lapset pienenä vinkkinä: kun istutte joka tapauksessa niissä kirjastoinfoissa, niin kuunnelkaa, älkää facebookatko, kiitätte vielä itseänne sitten, kun opettaja käskee etsimään itsellesi randomlähteitä).

Sitten taas takaisin mun lempiaiheeseen. Eli sään päivittelyyn. Täältä suli lumi pois ja tuli kesä. Tässä oli pari päivää +10 astetta ja taas vaihteeks kun oli lauantai niin paistoi aurinko (niin on tapahtunu tässä nyt oikeesti monta viikkoo putkeen). Ihan hurjaa. Kesä tuli jo! Näin lapsia torstaiaamuna T-paitasillaan riehumassa ulkona. Miettikää sitä. Tammikuun loppu.

Tuossa kuvassa on vähän vielä lunta, ois pitäny ottaa tänään uus ku paisto vielä aurinkokii niin nätisti, mutta en jaksanu.
Syötiin tänään Anninan kanssa tortilloja (ja yks Daimkakku hyi oksennan kohta), ku oli tarkotus höpötellä ja ideoida vähän, kun lähdettiin (tai Annina lähti ja veti mut mukaansa) sellaseen "Europa macht Schule"-ohjelmaan liittyvään (tai sen kautta tähän päädyttiin) Workshoptouhuun, missä tutustutetaan saksalaisia lapsia eri maihin. Me tietty esitellään Suomea ja ois vissiin tarkoitus tehdä joku viikonlopun pituinen Workshop, jossa ois tarkotus oppii vähän kieltä ja askarrella ja sellasta. Aika jännää, harmi vaan, että meidän tuo kontaktityyppi on vähän kumma ja ei edes tiedetä, miten pitkään sen workshopin pitäis kestää per päivä.. tai onko ne lapset siellä yötä jne.. Nojaa, se tosiaan on vasta toukokuun lopussa niin onpahan tässä aikaa vielä ihmetellä.

Tosiaan keskityin nyt noissa yliopistoasioissa vaan noihin asioihin, jotka mua on hirveesti stressannu. Ton suullisen kokeen ja ens viikon Klausurin lisäks mulla oli siis Wortschatstrainingin, Kieliopin, Deutsch Intensivin ja Japanin kokeet tossa viime ja toissaviikolla. Kaikki meni vähän vasemmalla kädellä ja kaikista, joista oon tähän mennessä saanu numeron, sain jotain 1:llä alkavaa. Jee.


Sitten siihen aiheeseen, josta kirjotin jo ekoilla viikoilla tänne tulon jälkeen. Ihmiset lähtee pois. Just kun on saanu kaveripiirin kasaan ja ihmisten kanssa on oikeesti oppinu juttelee tuosta vaan ja kaikki on hyviä kavereita ja silleen (joidenkin kanssa oon tässä ihan viimepäivinä tutustunu kunnolla), niin nyt ne kaikki lähtee pois... Emily lähti jo maanantaina. Tein sillle lahjaksi kuvakollaasin (A3 kokosen paperin) ja ostin Bielefeldin yliopiston T-paidan ja kassin :)) En kyllä oikeesti tiiä, mitä teen täällä ilman Emilyä. Pitää ruveta käymään yksin aina bileissä ja kaikkee. Tosi tylsää. Kysyn vieläkin, onko Eramusta olemassa Emilyn lähdön jälkeen?
Toisaalta oon kyllä ehkä tullu tutustuneeks moniin muihin ihmisiin nyt sen takia, kun on ollu vaan pakko mennä yksin, että toisaalta varmaan ihan hyvä. Sovittiin jo Aininkin kanssa, että ei oteta ens jaksossa juurikaan yhteisiä kursseja, koska kyllä sitä vaan myös saksalaisiin jännästi tutustuu, kun on yksin liikenteessä. Ei se oo kivaa se yksin lähteminen, mutta niin se vaan tapahtuu. Nytkin pitäisi varmaan mennä tuonne kämppiksen synttäreille pyörimään, mutta en saa itteeni ulos täältä turvallisesta huoneestani...

Toiset ihanuuden lähti myös tiistaina. Meidän itavaltalaiset ihanuudet nimittäin. Lisa ja Anna. Niitä onneks nään pian ku mennään reilillä käymään Salzburgissa <3

 Reilistä tulikin mieleen, että sain tänään mun reilipassin! Jännittävää. Siinä se nyt on, yli 400 euron paperi, jota ei kannata hävittää. Harmiksemme huomattiin tosin, että tämä "yksi kuukausi" lasketaan sen mukaan, mistä kuusta alkaen se passi on voimassa. Eli yksi kuukausi, jos passin ostaa helmikuun puolivälistä, kestää vaan 28 päivää. Maaliskuussa ois saanu 31. Aika älytöntä, mutta minkäs teet. Ehdittiin jo suunnitella, että mennään loppupään hukkapäivillä käymään vielä Kööpenhaminassa, mutta nyt pitää vielä vähän kattoo, että riittääkö aika. Pitäs kuitenkin olla jo 15. päivänä puoleen yöhön mennessä takaisin kotona. No näitä asioita katsellaan sitten ensi viikon keskiviikosta eteenpäin, kun kokeet on oikeasti ohi ja voi alkaa kuluttaa aikaa kaikkeen tuollaiseen. Tämä blogin kirjottaminenkin oikeastaan on tänään vaan sitä, etten jaksanut alkaa opiskella (ja mun kämppiksen synttäribileet ehkä vähän myös häiritsee)...
Julkistan sitten virallisen reilisuunnitelman, kun se virallisesti on lopulta lyöty edes jotenkin lukkoon (siihenhän ei voi koskaan luottaa, että se pitää, kun mitä tahansa voi tapahtua).

Tässä männäpäivänä Spotify muuten arvosteli musiikkimakuani. Onko tämä nyt reilua?

Anastin itselleni tuossa perjantaina cafeteriasta motivaatiomukin. Näin tällasen tällä viikolla Ainilla joku päivä ja oli pakko saada myös. Hieno! Näin myös monta viikkoo tässä joulun jälkeen yliopistolla roikkumassa sellasen lakanan (joissa yleensä siis mainostetaan bileitä, ainejärjestöjä tms.), jossa luki "Schlag doch mal das Buch auf!" Piti ottaa siitä kuva, mutta jotenkii en koskaan tullu tehneeks sitä ja nyt se on hävinny :( Musta sekin oli hyvä motivaatioteksti, jos oisin nähny sen aina sillon, ku meinasin mielummin facebookata ku opiskella.

Tässä on Ksenjan ottama kuva ylipiston päähallista. On niin hieno, että halusin laittaa sen tänne. Rakastan tätä yliopistorakennusta vieläkin, niinku jo viime tekstissä kirjotinkin.

END niinkuin yliopistokin meille halusi sanoa, kun Jäähyväisiltamat Westendissä olivat ohi.

Onneksi se ei ole vielä loppu minulta. Uusia ihmisiä tulee pian (jo ennen kuin me ollaan takaisin meidän reililtä) ja saksalaisiin tutustun koko ajan, joten vaikka harmittaakin ja surettaa aina välillä, että nää (ja monet muut) ihanat ihmiset lähtee, uudet tuttavuudet odottaa :) Ja nykyään on niin helppoa pysyä kontaktissa, etä ei pitäisi olla hätää.