Mündliche Prüfung

Mistähän sitä alottaisi. Viimeset kaks viikkoo on ollut aikamoista opiskelua. Niin siinä käy, kun ensin ei tee mitään ja sitten haluaa kuitenkin leikkiä ylisuorittajaa. Vietin viime viikolla suunnilleen joka päivä 7 tuntia (myös viikonloppuna!) yliopistolla kirjastossa lukemassa kaikkee mahollista, koska mulle oli jotenkin järjettömän vaikeeta ensinnäkin valita mun aiheet (piti siis suulliseen kokeeseen valita kaksi teemaa kurssin teemoista, ei olisi tarvinnut edes mitään teesejä keksiä, vaan 2 teemaa ja 2 lisälähdettä kurssilla jaettujen tekstien lisäksi ja kirjotella sellanen yks paperi missä ois ollu ne aiheet, mistä on lukenu). Keskiviikkona minulla oli tällainen kasa kirjoja:

Lauantaina kirjoja oli 3. Sunnuntaina, kun alko vähän paniikki jo olla, niin tilanne näytti tältä:

Sillon heivasin kaikki mun kirjat pois (koska niitä oli vaan yksinkertaisesti liikaa), kopioin itselleni 2 tekstiä molempiin teemoihin liittyen (Wortschatz ja Mediat opetuksessa oli mun teemat) ja lähdin painelemaan kotiin pelkästään näiden parin tekstin kanssa. Luin sitten lopulta maanantaina ja tiistaina ne tekstit (heräsin joka aamu kahdeksalta opiskelemaan) ja tiistaina sain lopulta jonkinlaisen teemapaperin valmiiks. Huh. Maanantaina tosiaan siinä sivussa tein myös kaks koetta (Wortschatztraining ja Kielioppi). Keskiviikkoiltana oltiin sitten Ainin kanssa ihan paniikissa koko päivä ja hölötettii kaiken lisäks vielä vaan suomee siihen kokeen alkuun asti. Mutta se koe oli oikeesti just niinku se opettaja oli jo meille sanonu "Erasmus-koe", eli joo kyllä meidän piti tietää niistä aiheista, mitkä oltin valittu, mutta ei yhtään enempää kuin se, mikä oltiin käytännössä listattu siihen paperille (jonka piti siis olla yksi paperi ja mulla oli 3 sivua hups). Meidän ensimmäinen suullinen koe oli siis todella rento. Tottakai sekoilin ihan sikana kielen kanssa ja olin ihan paineessa ja jännittyny, mutta onneks olin kuitenkii valmistautunu niin hyvin (ja ajatellu niitä asioita käytännössä aina enkä vaan niitä teorioita), että osasin vastailla melko sujuvasti sen opettajan sellasiin "Miten toisit tämän asian omaan opetukseesi"-kysymyksiin. Sain sitten 1,3 arvosanaksi (1 on paras ja mitä suurempi luku, sitä huonompi arvosana, 5 on huonoin). Olen ihan tyytyväinen. Myös niihin 8 opintopisteeseen mitkä tuosta kurssita suullisine kokeineen irtosi!

Nyt siis tosiaan on tuo suullinen koe ohi ja sellanen olo, että jee vapaus, mutta oikeestaan seuraavana keskiviikkona olis myös vielä morfologian ja syntaksin klausur. En saa itteeni taaskaan lukemaan, tänään piti mut kävin sitten shoppailemassa (siis ruokakaupassa, kutsun sitä shoppailuksi, koska se on aina elämys) ja illalla on kaverin kaverin synttärit (ja mun kämppiksen myös, eli täälläkii on isot bileet) ja no.. Huomenna sittten. Mutta tosiaan tajusin tänään, että maanantainahan on itseasiassa koko päivä aikaa, koska kurssit loppu tällä viikolla. Siistiä! En jotenkii tajunnu ollenkaan aikasemmin.

Tässä asiaankuulumaton kuva mun viimeisistä riisipiirakoista, jotka söin viimeviikolla. IHAN ITE TEHTYJÄ eikö oon hienoja? Nomnom. Ensi viikolla, kun kokeet on lopullisesti ohi, vois leipoa sen toisen puolikkaan siitä taikinasta, joka on tällä hetkellä Ainin pakkasessa. Nomnom

Tää koestressi on ollu tosi huonoa mun niin hyvin alkaneelle dietille. Koska on niin stresaantunu ja väsyny, niin jostakin on pakko saada iloa, ja se tulee sitten yleensä ruuasta. Tältä se näyttää sitten. Tuo toinen tarjotin on Ainin. Silläkin oli nälkä.

Mutta tosiaan kaikesta tästä hirveästä valituksesta huolimatta pakko sanoa, että rakastuin taas kirjastoon. Siellä on niin hiljaista ja rauhallista ja paljon ihania kirjoja (löysin myös ihan hulluna romaaneja tuolta lingvistiikan kirjastosta). Voisin muuttaa oikeesti asumaan sinne. Harmi, että siellä tulee käytyä yleensä vaan sillon, kun on oikeesti pakko opiskella jotain. Aattelin, että rupeen käymään siellä useemminkin nyt vaan hengaamassa. Kuulin myös, että sieltä löytyy sellanen nurkkaus, missä on palmu ja säkkituoleja ja kaikkee. Haluun käydä ettimässä! Valitin nimittäin just tällä viikolla, että miks sellasta paikkaa ei oo. On siis, mutta nuo kirjastot on vaan niin järjettömän suuria, ettei sieltä löydä mitään muuten ku sattumalta (okeiokei opin jo käyttämään jotenkii sitä kirjaston hakukonetta. Lapset pienenä vinkkinä: kun istutte joka tapauksessa niissä kirjastoinfoissa, niin kuunnelkaa, älkää facebookatko, kiitätte vielä itseänne sitten, kun opettaja käskee etsimään itsellesi randomlähteitä).

Sitten taas takaisin mun lempiaiheeseen. Eli sään päivittelyyn. Täältä suli lumi pois ja tuli kesä. Tässä oli pari päivää +10 astetta ja taas vaihteeks kun oli lauantai niin paistoi aurinko (niin on tapahtunu tässä nyt oikeesti monta viikkoo putkeen). Ihan hurjaa. Kesä tuli jo! Näin lapsia torstaiaamuna T-paitasillaan riehumassa ulkona. Miettikää sitä. Tammikuun loppu.

Tuossa kuvassa on vähän vielä lunta, ois pitäny ottaa tänään uus ku paisto vielä aurinkokii niin nätisti, mutta en jaksanu.
Syötiin tänään Anninan kanssa tortilloja (ja yks Daimkakku hyi oksennan kohta), ku oli tarkotus höpötellä ja ideoida vähän, kun lähdettiin (tai Annina lähti ja veti mut mukaansa) sellaseen "Europa macht Schule"-ohjelmaan liittyvään (tai sen kautta tähän päädyttiin) Workshoptouhuun, missä tutustutetaan saksalaisia lapsia eri maihin. Me tietty esitellään Suomea ja ois vissiin tarkoitus tehdä joku viikonlopun pituinen Workshop, jossa ois tarkotus oppii vähän kieltä ja askarrella ja sellasta. Aika jännää, harmi vaan, että meidän tuo kontaktityyppi on vähän kumma ja ei edes tiedetä, miten pitkään sen workshopin pitäis kestää per päivä.. tai onko ne lapset siellä yötä jne.. Nojaa, se tosiaan on vasta toukokuun lopussa niin onpahan tässä aikaa vielä ihmetellä.

Tosiaan keskityin nyt noissa yliopistoasioissa vaan noihin asioihin, jotka mua on hirveesti stressannu. Ton suullisen kokeen ja ens viikon Klausurin lisäks mulla oli siis Wortschatstrainingin, Kieliopin, Deutsch Intensivin ja Japanin kokeet tossa viime ja toissaviikolla. Kaikki meni vähän vasemmalla kädellä ja kaikista, joista oon tähän mennessä saanu numeron, sain jotain 1:llä alkavaa. Jee.


Sitten siihen aiheeseen, josta kirjotin jo ekoilla viikoilla tänne tulon jälkeen. Ihmiset lähtee pois. Just kun on saanu kaveripiirin kasaan ja ihmisten kanssa on oikeesti oppinu juttelee tuosta vaan ja kaikki on hyviä kavereita ja silleen (joidenkin kanssa oon tässä ihan viimepäivinä tutustunu kunnolla), niin nyt ne kaikki lähtee pois... Emily lähti jo maanantaina. Tein sillle lahjaksi kuvakollaasin (A3 kokosen paperin) ja ostin Bielefeldin yliopiston T-paidan ja kassin :)) En kyllä oikeesti tiiä, mitä teen täällä ilman Emilyä. Pitää ruveta käymään yksin aina bileissä ja kaikkee. Tosi tylsää. Kysyn vieläkin, onko Eramusta olemassa Emilyn lähdön jälkeen?
Toisaalta oon kyllä ehkä tullu tutustuneeks moniin muihin ihmisiin nyt sen takia, kun on ollu vaan pakko mennä yksin, että toisaalta varmaan ihan hyvä. Sovittiin jo Aininkin kanssa, että ei oteta ens jaksossa juurikaan yhteisiä kursseja, koska kyllä sitä vaan myös saksalaisiin jännästi tutustuu, kun on yksin liikenteessä. Ei se oo kivaa se yksin lähteminen, mutta niin se vaan tapahtuu. Nytkin pitäisi varmaan mennä tuonne kämppiksen synttäreille pyörimään, mutta en saa itteeni ulos täältä turvallisesta huoneestani...

Toiset ihanuuden lähti myös tiistaina. Meidän itavaltalaiset ihanuudet nimittäin. Lisa ja Anna. Niitä onneks nään pian ku mennään reilillä käymään Salzburgissa <3

 Reilistä tulikin mieleen, että sain tänään mun reilipassin! Jännittävää. Siinä se nyt on, yli 400 euron paperi, jota ei kannata hävittää. Harmiksemme huomattiin tosin, että tämä "yksi kuukausi" lasketaan sen mukaan, mistä kuusta alkaen se passi on voimassa. Eli yksi kuukausi, jos passin ostaa helmikuun puolivälistä, kestää vaan 28 päivää. Maaliskuussa ois saanu 31. Aika älytöntä, mutta minkäs teet. Ehdittiin jo suunnitella, että mennään loppupään hukkapäivillä käymään vielä Kööpenhaminassa, mutta nyt pitää vielä vähän kattoo, että riittääkö aika. Pitäs kuitenkin olla jo 15. päivänä puoleen yöhön mennessä takaisin kotona. No näitä asioita katsellaan sitten ensi viikon keskiviikosta eteenpäin, kun kokeet on oikeasti ohi ja voi alkaa kuluttaa aikaa kaikkeen tuollaiseen. Tämä blogin kirjottaminenkin oikeastaan on tänään vaan sitä, etten jaksanut alkaa opiskella (ja mun kämppiksen synttäribileet ehkä vähän myös häiritsee)...
Julkistan sitten virallisen reilisuunnitelman, kun se virallisesti on lopulta lyöty edes jotenkin lukkoon (siihenhän ei voi koskaan luottaa, että se pitää, kun mitä tahansa voi tapahtua).

Tässä männäpäivänä Spotify muuten arvosteli musiikkimakuani. Onko tämä nyt reilua?

Anastin itselleni tuossa perjantaina cafeteriasta motivaatiomukin. Näin tällasen tällä viikolla Ainilla joku päivä ja oli pakko saada myös. Hieno! Näin myös monta viikkoo tässä joulun jälkeen yliopistolla roikkumassa sellasen lakanan (joissa yleensä siis mainostetaan bileitä, ainejärjestöjä tms.), jossa luki "Schlag doch mal das Buch auf!" Piti ottaa siitä kuva, mutta jotenkii en koskaan tullu tehneeks sitä ja nyt se on hävinny :( Musta sekin oli hyvä motivaatioteksti, jos oisin nähny sen aina sillon, ku meinasin mielummin facebookata ku opiskella.

Tässä on Ksenjan ottama kuva ylipiston päähallista. On niin hieno, että halusin laittaa sen tänne. Rakastan tätä yliopistorakennusta vieläkin, niinku jo viime tekstissä kirjotinkin.

END niinkuin yliopistokin meille halusi sanoa, kun Jäähyväisiltamat Westendissä olivat ohi.

Onneksi se ei ole vielä loppu minulta. Uusia ihmisiä tulee pian (jo ennen kuin me ollaan takaisin meidän reililtä) ja saksalaisiin tutustun koko ajan, joten vaikka harmittaakin ja surettaa aina välillä, että nää (ja monet muut) ihanat ihmiset lähtee, uudet tuttavuudet odottaa :) Ja nykyään on niin helppoa pysyä kontaktissa, etä ei pitäisi olla hätää.