Tänään piti olla todella produktiivinen päivä. Oon tähän mennessä joka maanantai istunu kaks tuntii yliopistolla yksin arpomassa, mitähän sitä tekisi, kun ei ole kunnon materiaaleja minkään tekemiseen mukana (ja en halua mennä kirjastoon, koska sitä varten pitäisi luopua kaikista tarvaroistaan sinne lokeroon. Kapinoin vieläkin sitä vastaan). No, tänään otin sitten KAIKEN materiaalin mukaan, mitä vaan saattaisin tarvita. Jopa japanin kansion, koska mulla ois tässä perjantaihin mennessä opiskeltavana 9 kappaleen sanasto, hups (siinä sivussa pitäs myös kirjottaa tosiaan se yks Exzerpt, Thesenpapier ja kattoo ehkä myös jotain siihen perjantaina myös olevaan saksan kokeeseen).
Kuinkas sitten kävikään, kun kerrankin olin valmistautunut ja motivoitunut tekemään hommia? Törmäsin ensin lounaan jälkeen yhteen kaveriin, jonka kanssa höpöttelin hetken (siitä erosin vielä sillä ajatuksella, että menen nyt sitten opiskelemaan, ettei mene koko päivä tässä - ja lisäks en halunnu ennää yrittää puhua saksaa saksalaisen kanssa). Pääsin kolme askelta siitä ja näin Alessandran ja Mariateresan istumassa Galeriella, no olihan sitten niiden luokse pakko mennä. Puhuttiin Italian poliitikasta kaksi tuntia (sentään saksaksi), käytiin kahvilla ja kakulla (heihei dietti) ja sitten olikin aika seuraavan luennon. Kielioppi oli sentään kerrankin ihan ok mielenkiintoista ja opin jopa ehkä jotain uutta!! koska käsiteltiin konjunktiivia. Konjunktiivi 1:stä varsinkin. Okei, en varsinaisesti OPPINUT mitään uutta, mutta kertailinpa ihan tärkeitä asioita ja silleen (enkä vaan selannut facebookia). Opettajakin ihmetteli, että mitenkä me oltiin tällä kertaa niin motivoituneita, kun oikein tunnin päätteeksi koputettiin sille pöytää (eka tunti, kun ei meinattu kollektiivisesti nukahtaa siellä..). Hauskaa oli se, että ihan aluksi, kun saatiin ekat tehtäväpaperit, jossa luki, että kirjoita pieni teksti "indikatiivissa, konjunktiivissa ja imperatiivissa" ja Anninan kysymys oli, pitäisikö mun tietää mitä on indikativi, konjunktiivi ja imperatiivi? Varsinaisia kielitieteilijöitä paikalla - okei annan Anninalle anteeks ku se ei oo. Nauratti ehkä vähän se kysymys. Ollaan kuitenkin B2 tason kielioppikurssilla ja meiltä odotetaan siellä jo jonkii verran. Kerrankin siis koin, että se tunti oli sopivan haasteellinen (ei liian, vaan nimenomaan sopivan), eikä sitä peruskauraa "miten muodostan passiivin saksaksi"-tyylillä. En tiedä mistä tämä johtuu, että yllättäen näin viimeisillä viikoilla olen löytänyt jostain opiskelumotivaationi liittyen kursseilla osallistumiseen ja oppimiseen. Ehkä ollaan kursseilla tultu vihdoinkin vaan siihen pisteeseen, että asiat on mulle uusia tai edes vähän hankalia, niin joutuu miettimään? Alkulukukaudesta oli nimittäin aina välillä sellainen olo, että aivot sulaa korvien kautta ulos tylsyydestä.
Jatkan kuitenkin tätä produktiivista tarinaani: olin sitten tosiaan ajatellut, että sen luennon jälkeen ehdin tosiaan käydä sitten 2 tuntia vielä opiskelemassa jossain, ennen kuin menen fitness-trainingiin. Ensin höpöteltiin Anninan ja Ainin kanssa puoli tuntia, jonka jälkeen kun vihdoin selvisin istumaan WestEndin pöytään piti tietenkin selata ensin nopeasti Facebook läpi ja kun vihdoin sain paperin nenän eteen ja ekan kappaleen luettua siitä tekstistä, jossa on jotain 10 sivua, tulee Arben ja säikäyttää mut ihan hulluna (ei sen ollu tarkotus, se vaan luki random lauseen mun paperista mun selän takaa ja säikähin ihan hurjasti ku oli just niin syvä opiskelu-flow käynnissä - kerrankin). Pitihän senkin kanssa siinä sitten hetki höpötellä ja sitten kello olikin yllättäen niin paljon, että piti lähteä jumppaamaan. Minulla oli siis tänään suunnitelmissa opiskella 4 tuntia ja mitä sain tehtyä. Luettua 2 sivua. Jei. Tämä kuva kuvaa tilannettani melko hyvin:
Tänne tuli tosiaan tuossa yön aikana varmaan 20cm lunta ja kaikki erasmuskamut on ihan intopinkeenä siitä. Itsehän inhoan lunta tällä hetkellä yli kaiken, koska se on vaan niin turhaa täällä, koska sitä ei ole pakko olla. Koska sitä ei ole pakko olla, niin olisin todellakin mielummin ilman. Pelkästään jo siksi, että saksalaiset suolaa noita teitä. Ällöttävää. Ja kengät on märät ja pitää laittaa pipo ja kaikki päälle kun menee yliopistolle vaikka on 5 minuutin matka ja kaikkee hyi. Puhumattakaan siitä, kun kaverit innostuu työntämään lunta naamaan esim. just sillon ku oon just meikannu ja kiireellä juoksemassa junaan (melkein hukkasin mun silmälasit tässä episodissa). Eli mitä vastaan, kun kamulit haluis huomenna harrastaa lumisotaa ? Ei kiitos. Ei todellakaan. Taidan mielummin opiskella (sori, mutta lumi ei vaan oo mulla mitenkään jännä juttu). Harmittaa vaan, että huomenna meillä ois myös vimeinen Stammtisch Irish Pubissa, jonne pitäs ehkä mennä. No, ehkä meen sinne saksalaiseen tapaan 2-3 tuntia myöhässä, niin olen siihen mennessä tehnyt kaiken, mitä joka tapauksessa huomenna tekisin. Suurena suunnitelmanani on muutenkin herätä aamulla kahdeksan maita hommiin (ja pesemään pyykkiä), jos vaikka saisi oikeasti jotain aikaiseksi. Huomenna mulla on myös ensimmäinen "oikea" esitelmä, tosin meillä on niin iso ryhmä, niin joudun ehkä puhumaan vaan yhen kalvon verran ja senkin siitä, mitä vaikeuksia suomalaisilla oppijoilla on saksan prepositioiden kanssa mahdollisesti. Jee.
Söin eilen kaikki mun geishat loppuun, kun teki hirveesti mieli suklaata. Nyt on enää marianneja ja pätkiksiä. Nyyhs. Niin, oon siis dietillä juujuu.
Suomi-illassa saatiin lahja puolalasilta pojilta. Ne oli vissiin ite askarrellu nää (jos oli niin mieletön homma). Puhun näistä, vaikka kuvassa on vaan yksi, mutta kuvassa on vain yksi, koska se toinen (sininen) on Ainilla, enkä tietenkään muistanut ottaa niistä yhdessä kuvaa. Mikä söpöintä oli, oli näiden tähtien saatesanat. "Marianna, we brought you stars from the sky". Awww.
Toi on siis sellanen A3-paperin kokonen, vaikka se tuossa kuvassa yksin näyttää joltain kämmenen kokoiselta. Ois pitäny laittaa siihen kuvaa ottaessa jotain viereen, että ois saanu vertailukohteen.
Joko oon muistanu hehkuttaa tästä jäätelöautomaatista? Varmaan joo joskus alussa. Mutta löysin tän kuvan äsken vahingossa ja ajattelin hehkuttaa uudestaan. Jäätelöautomaatti!! Miksi näitä ei ole Suomessa?
Tapasin tänään myös siellä jumppaamassa yhen saksalaisen tytön, jolla oli jamkin paita päällä. Yritin puhua sille suomea, mutta se ei osannu. Mutta se oli just tullu JYVÄSKYLÄSTÄ vaihdosta. Oli siistiä. Kysyin sen nimen. Ehkä siitä tulee mun uus kaveri.
Niin ja siis käytiin kattoo just Ice Age 4 saksaks unikinossa. Sekin oli kivaa ja oli kivaa nähä taas meidän "leffakamuja" eli niitä poikia, joihin tutustuin sillon ennen joululomaa yhissä bileissä randomisti. Törmään yhteen niistä nykyään koko ajan yliopistolla ja se vaan nauraa mulle aina. Tai ehkä se vaan hymyilee ilosesti, mutta vähän liian ilosesti niin se näyttää siltä, että se nauraa. No, joka tapauksessa. Niiden kanssa on kivaa käydä leffassa. Harmi, että lukukausi loppuu kohta ja ensi viikolla on viimeinen unikino. Sillon pitää ehkä kysyä niiden sukunimetkin niin voin stalkata ne facebookista. Tai ehkä kysyn huomenna jos törmään niihin taas, kuten joka päivä tässä viime aikoina. Ihan huippista on kyllä nykyään ku on niin paljon tuttuja, joihin voi törmäillä tuolla yliopistolla. Ihmisiin törmäily on kivaa.
Löysin muuten mun unelma-auton. Tässä se on. Ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti