Wenn du dir überlegst, ob du studieren, reisen oder feiern solltest...

Minulle tämä yliopisto tulee aina olemaan yksi kauneimmista

Toisen kerran jo tän vuoden aikana jäähyväisaika. En tykkää tästä yhtään sen enempää kuin sillon helmikuussakaan, vaikka toisaalta nyt mulla on paljon pienempiä tunnesiteitä näitä ihmisiä kohtaan (koska en koskaan oikeen päässy tähän uuteen erasmus-porukkaan mukaan - osaks ihan sen takia, etten ite jaksanu käydä bileissä olemassa sosiaalinen enkä halunnu [Lue: osannu] puhua enkkua). Toisaalta se tekee vielä surullisemmaks, ku tajuaa, että tässä kesälukukaudella on ehtiny tutustua kunnolla niin harvoihin ihmisiin. Onneks noita saksalaisia kamuleita sentään on muutamia ja niiden kanssa lähdetään tässä vielä festareillekin, joten varsinaisestihan mulla on täällä vaikka mitä hauskaa vielä edessä.

Tää ei oo barokkia tai jugendia, mutta sitäkin viehättävämpi

Mun omiin jäähyväisiin on onneks vielä vajaa kuukausi aikaa, tosin nyt vähitellen alkaa sellanen melankolia hiipiä jo arkeen, kun kaikki ne vähätkin kaverit, joita täällä nyt on, lähtee kotiin ja jään tänne käytännössä melkein yksin (niin siis onhan Marcel täällä ja nuo saksalaiset, mutta mun sosiaaliseen elämään tekee suuren aukon rakkaiden suomalaisten erasmustovereiden poissaolo). Lisäks ku alkaa miettiä kaikkea, mitä ei tullu tässä tämän vuoden aikana tehtyä jo pelkästään täällä Bielefeldissä niin tulee pieni sellanen ahistus. Halusin esimerkiksi käydä istumassa Sparrenburgilla ja pyöräilemässä ja Freibadissa ja Oberseellä ja syömässä ja kahvilla tuolla ja täällä. Tämänkin kokoinen kaupunki kun tämä Bielefeld tarjoo oikeesti ihan hirveesti kaikkia ihania ja kauniita paikkoja (löydän aina uusia kun lähden pyöräilemään ympäriinsä randomisti). Oon tässä viime aikoina löytäny esimerkiks tosi monta Biergartenia, joiden olemassaolosta ei ollu mitään hajua. Puhumattakaan noista ihanista maaseutumaisemista 10 minuutin pyöräilymatkan päässä yliopistolta tai noista mielettömän laajoista puistoalueista, joita löytyy ihan joka puolelta. Ei noita asioita erasmus yleensä löydä, kun elämä pyörii ihmisiin tutustumisen, yliopiston ja bileiden ympärillä. Vähän harmittaa, mutta toisaalta eihän sitä siellä puistossa kulkiessa sitä kieltä opi, jos sinne yksin menee. Ensin pitäisi saada ne kaverit kokoon.

Yritys opiskella Semantiikan ja pragmatiikan materiaalia. Koe oli keskiviikkona ja oon melko varma ettei menny läpi...

Toisekseen oon opiskellu tällä semesterillä ihan liikaa. Terveisiä tuleville erasmuksille: Ottakaa tosissanne se neuvo, joka teille orientaatiossa annetaan: "Jos mietitte, pitäisikö opiskella, juhlia vai matkustaa, ette ainakaan opiskele. Sille teillä on taas aikaa Suomessakin". Niin se vaan on, jos täällä opiskelee sillä tahdilla ku mä oon tällä semesterillä tehny (mulla tulee koko vuodesta joku 70 opintopistettä.. hups), niin ei sille sosialisoitumiselle ja fiilistelylle paljon jää aikaa, jos siihen väliin vielä heittää parit viikonloppureissut sinne ja tänne.

Mitä pyöräilyyn tulee. Kerron nyt tarinan kohtalon ivasta tai karmasta vai miksikä sitä nyt haluaisikaan kutsua. Mulla oli suunnitelmissa viedä mun pyörä torstaina pois (ku siis lainasin sen 50e panttia vastaan tuolta ViSiBiltä), mutta sitten keskiviikkona viimeisten taekwondoreenien jälkeen lähinkii vielä pyöräilee vähän extralenkkiä kotimatkalla ja totesin että ei hitsit mullahan on tässä vielä kaks viikkoa hyvin aikaa käydä pyöräilee niin ehkä en viekää tätä pyörää vielä pois (+ lisäks se olis vaatinu, että oisin jaksanu liikuttaa takapuoleni sinne ViSiBin toimistolle oikeeseen aikaan ja ois pitäny mennä vielä sosiaaliseen tilanteeseen). En siis vienykään sitä pyörää pois, mutta iloitsin jo siitä 50 eurosta, jonka saan takaisin kahden viikon päästä, kun käyn viemässä sen pyörän takaisin (just hyvät lisärahat festareille). No, mitäpäs sitten tapahtui. Tulin eilen illalla kotiin neljän jälkeen baarista ja tämä on, mitä näen:

Kaikki pyörät, jotka on irronnu mun talon edestä oli viskelty ympäriinsä. Miten ensinnäkin tämmöstä voi tapahtua perjantai-iltana keskellä opiskelija-asuntolan pihaa. Miten kukaan ei oo huomannu mitään?
Meninpä sitten sydän kurkussa tarkastamaan, että onkohan mun pyörä tallessa, kun oon sen vielä hienosti taiteillu sillä lukolla kiini eturenkaasta tuohon pyörätelineeseen niin, että jos sen haluu viiä mukanaan niin pitää viedä koko teline messissä.

Nyt voidaan leikkiä leikkiä: Mitä kuvasta puuttuu?
Vastaus: Satula. Mun pyörästä oli varastatettu SATULA. Eikä edes pelkästään sitä istuinosaa vaan koko telineineen. Nyt tiedän, miksi sellanen pyörä on parempi, johon tarvii työkalun satulan irroittamiseksi tai säätämiseksi. Siitä ei lähde satula varkaan kainaloon. Olin hieman järkyttynyt, koska tällanen toisten omaisuuden tuhoaminen ärsyttää mua aina ihan sairaasti. Sekin vielä, että kuka kehtaa tulla vielä oikeen tuolleen tarkoituksellisesti OPISKELIJOIDEN pyöriä tuhoamaan?? Opiskelijoiden, joilla ei muutenkaan oo ylimäärästä rahaa ja se pyörä saattaa oikeesti olla niiden ainoa kulkuväline. Musta toi on niinku törkeyden huippu vaikka muiden omaisuuden varastaminen tai vandalisoiminen ylipäätään pistää aina vihaksi. Tämä pistää oikeen triplavihaksi. Eikä siinä siis mitään, jos voisin palauttaa tuon pyörän ilman satulaa ja maksaisin siitä satulasta sitten sen hinnan, mitä se satula maksaisi (eli 10-30e), mutta kun jos palautan sen pyörän noin, niin menetän samantien koko 50e pantin. Nyt minun siis pitää erikseen lähteä etsimään tuohon pyörään jostakin oikean kokoinen satula (sen telineen kanssa) eli joudun taas A) sosiaaliseen tilanteeseen (okei huono argumentti, mutta mulle se on oikeesti suuri asia, koska oon käyny jo kahdesti tuolla Radschlagissa hölmöilemässä ja ne pitää mua siellä varmaan ihan blondina) B) käyttämään aikaa tuohon, kun olisin voinut tehdä muutakin C) en edes pääse sille pyörälenkille, minkä takia alun perin en palauttanut tuota pyörää vielä. Niin että vituttaako? Kyllä.
Näistä pyörävarkaista ei siis tosiaan pääse eroon täällä Saksassakaan. Tästä lähin laitan vissiin sitten renkaiden lisäksi myös satulan kiinni sillä kettingillä, joka mulla on mun jopoa varteen. Voisin hommata vielä sellasen hälyttimen, joka alkais kirkumaan, jos mun pyörään koskee. Siinähän sitten yrittäisivät varastaa.

Olin jo vähän päässy tästä asiasta yli, mut nyt ku kirjotin tästä niin alko uudestaan ärsyttää. Yritän siis siirtyä vähän iloisempiin aiheisiin. Tässä kuva uudesta Paavo Pesusieni-laukustani:

 Tykkään siitä kovin. Sain sen Realista alennusmyynneistä. Sain realista myös kaksi uutta paria kenkiä. Hups. Mua vähän jo pelottaa, miten tuon mun tavarat ja miehen täältä yhdellä autolla kotiin.

Kirjotin tossa viime tekstissä, että olin lähössä Chemnitziin. Tässä parit kuvat Chemnitzistä. Pakko myöntää, että tuolla Itä-Saksassa on oikeasti ihan eri fiilis kuin täällä lännessä. Siellä näkee sen, että siellä on vähemmän ihmisiä ja vähemmän rahaa. Paljon enemmän punkkareita ynnä muita alternative-ihmisiä katukuvassa, tosi paljon ränsistyviä taloja jopa ihan kaupunkien keskustoissa ja kaikessa oli jotenkin ihan eri fiilis. Puhumattakaan siitä murteesta. Sitä ei valitettavasti voinut edes kutsua kauniiksi - vielä jos siitä olisi ymmärtänyt jotain!

Käytiin tosiaan Freibergissä myös. Se oli sellanen miniminikaupunki Chemnitzin kupeessa. Sen vanha kaupunki ja ydinkeskusta oli jollakin rahalla laitettu kuntoon, mutta siitä huolimatta se koko kaupunki tuntui ihan aavekaupungilta, kun siellä oli niin tyhjää, vaikka oltiin siellä perjantaina keskipäivällä - ja vaikka siellä kaupungissa on yliopisto. Käytiin tosiaan siellä Freibergissä kaivoksessa. Joku 150m maan alla. Oli aika pelottavaa mennä sillä pienellä hissillä sinne alas. Se mies, joka meille piti siellä sen kierroksen, puhu niin hirveetä sächsischiä, ettei edes meidän saksalaiset matkaseuralaiset tajunnu kaikkea - me ehkä 30% kaikesta mitä se sano.  

Chemnitzihän tosiaan tunnetaan myös "Karl-Marx"-kaupunkina, vaikka sillä ei oo mitään tekemistä Karl Marxin kanssa. Se tarina meni jotenkii niin, että DDR halus nimetä jonkun kaupungin uudelleen Karl Marx-Stadtiksi, mutta Leipizig ei suostunu siihen, niin ne valitsi sitten Chemnitzin. Sen takia Chemnitzin keskustassa on tosiaan tämä järjettömän kokoinen Karl Marxin pää.

Käytiin antamassa pusut Karl Marxille

Chemnitzin kaunista arkkitehtuuria sosialismin ajalta. Tuosta Karlin nenän edestä kulkee myös joku 4 kaistainen autotie, niinkuin kommunismille oli tyypillistä. Suoraa kaupungin ydinkeskustan läpi!

Chemnitz oli tosiaan ihan mielenkiintoinen kokemus, koska se oli just sellanen kaupunki, johon en varmasti koskaan lähtisi turisteilemaan normaaliolosuhteissa (vähän niinku Bielefeld - vaikka Bielefeldissä on jo enemmän tarjottavaa kuin Chemnitzissä). Sielläkin oli sellasia kauniita paikkoja, josta nauttisin, jos asuisin siellä, mutta en lähtisi erikseen niiden paikkojen takia Chemnitziin. Mutta aidon itäsaksa-kokemuksen kannalta todella hyvä paikka (vaikka tuntuukin vähän väärältä tälleen jakaa Saksaa nykyaikana, mutta niin se vaan valitettavasti on, että sen näkee vieläkin katukuvassa).

 Aattelin laittaa nää kuvat tuosta perus Erasmus-WGstä tällä Unistrassella tänne, jos jotakin tulevaa ihmistä kiinnostaa. Tuossa on siis keittiö/olkkari ja sitten yksi huone. Siellä on siis valmiina tosiaan pöytä, tuoli, sänky, vaatekaappi ja jokaisesta huoneesta löytyy vielä lisäksi peili ja pesuallas (sairaan kätevää, kun ei tarvii raahautua keittiöön asti hakemaan vettä tai tiskaamaan astioita).

Ollaan tässä mietitty, että jätetään tuleville erasmuksille mahdollisimman paljon tavaraa (mattoja, lakanoita, huonekasveja jne.), koska tuntuu niin pahalta paiskoa hyvää tavaraa roskiin ja näihin kämppiin ei saa jättää mitään lähtiessään (ei edes siis tollasta hyödyllistä tavaraa - saksalaista järjestelmällisyyttä siellä taas). Eli jos Bielefeldiin tulijat tarviitte jotain, niin pistäkää mulle viestiä, kerron, mistä niitä tavaroita voi kysellä ;) Inkulle ainakin lupailin jo ison kasan kaikkee kivaa, mutta jos Inkun huoneeseen ei kaikki mahdu, niin mielellään pistettäis kiertoon enempikin.

Viime aikojen ravinto on taas sisältänyt vaihteeksi aika paljon suklaata. Se on tää koestressi. Ja koska suklaa on niin halpaa ja hyvää. Ei sille vaan mahda mitään. Opin just syömään myös valkosuklaata. Valkosuklaacrisp-suklaa ja viinirypäleet. Täydellinen yhdistelmä taas kerran.

Noniin tää mun teksti alkaa olla taas niin pitkä, ettei tätä edes kukaan jaksa lukea. Sain kulutettua tässä taas lauantai-illan ylimääräisen ajan hyvin tähän laverteluun.

Tämänhetkiset fiilikset tosiaan vielä tiivistettynä: En halua ja haluan lähteä täältä kotiin. Odotan jo innolla meidän uutta kämppää Jyväskylä(n KESKUSTA)ssä ja SuDia ja Myhkyriä ja kavereita ja syksyä ja ruskaa ja pimeyttä ja kynttilöitä, mutta sitten toisaalta haluisin vaan, että tää aika ei loppuis täällä vielä. Erasmuselämä on kuitenkin ihan jotain muuta kuin "oikea" elämä. Ja toisaalta oon alkanu miettiä tätä mun kielellistä kehitystäkin ja alko ahistaa, etten oo tällä semeterillä juurikaan kehittyny kielellisesti, koska ollaan oltu niin paljon suomalaisten kanssa yhdessä ja kohta pitäs taas olla suomessa ja suomea on joka puolella ja saksaa ei ja miten saan pidettyy mun kielitaidon yllä tai ennen kaikkea, miten saan Suomesta käsin parannettua mun suullista ulosantia, jos vuosi täällä Saksassa ei oo siihen riittäny? Ahistus.