Immer weniger Finnland in Bielefeld

Olisin kyllä heti ostanut tuon Dirndlin jos se ei ois maksanu 120e. Ehkä sitten festreiden jälkeen jos rahaa vielä ois..

 Lähetettiin Emmi kotiin täältä jo viime viikolla. Tänä aamuna (viideltä) oli Ainin vuoro - Aini oli viimeinen ennen minua meistä suomalaisista. Jotenkin kun oltiin täällä Ainin kanssa kahdestaan niin muistot palasi taas tuonne viime semeseriin ja ensimmäisiin päiviin täällä ja tuntuu, kun kaikesta siitä olisi toisaalta ikuisuus ja toisaalta kun se olisi ollut vasta eilen. Syy sille, että kirjottelen tällaisia lopunajan tekstejä ja nyt on, vaikka itsellä on tässä vielä kolmisen viikkoa edessä, on, että nyt kun Aini on poissa (kuulostaapas dramaattiselta), niin mäkin ajan tajuta, että tää Erasmusaika alkaa olla ohi. Me tultiin tänne yhdessä ja nyt tavallaan lopetettiinkin kaikki yhdessä - oltiin täällä ensimmäisenä ja viimeisenä meistä jyväskyläläisistä. Hoidettiin muiden tulo ja meno ikään kuin muut olis ollu täällä vaan vieraana ja me oltais oikeesti asuttu täällä - tai niinhän me tehtiin. Oikeestaan tähän mennessä oon ollu Bielefeldissä ajallisesti pidempään kuin mitä oon vielä Jyväskylässä edes asunu. Silti musta tuntuu, että tää vuosi täällä meni ohi ihan huomaamatta ja aivan liian nopeasti..

Kyllä siis pakko sanoa, että yhden semesterin vaihto on ihan liian lyhyt niin kielen oppimiseen kuin kaikkeen siihen, mitä vaihdossa on mahdollsta kokea ja oppia itsestään. Minä muistan ne viimeiset päivät Jyväskylässä, kun en uskonut olevani lähdössä vuodeksi pois enkä edes halunnut lähteä, koska Jyväskylässä oli just niin kivaa ja oli ihanat kaverit ja kaikki meno päällä, mutta kyllä kannatti vähän astua pois omalta comfort zonelta. Täällä se mukavuusalue on nimittäin myös todella paljon laajentunut, kun kaverit, opettajat ja muu ympäristö, jonka kanssa kommunikoidaan muulla kielellä kuin suomella (vaikkei vieläkään aina ihan niin sujuvasti tai oikein) kuuluu jossain määrin kaikki jo omalle mukavuusalueelle (kävin tuossa jopa eilen hoitelemassa pankkiasioita lähes itsenäisesti).

Huomaan tässä taas, että tää teksti alkaa taas venyä pelkästä tästä random lätinästä, mutta no, ne jotka lukee niin lukee.. :D

Toinen etappi tuli tässä eilen myös täyteen: Sain mun kauan mielen perukoilla kummitelleen Hausarbeitin valmiiksi. 12 sivunen "tieteellinen" analyysi siis yhdestä kirjasta. Oon aika ylpee itestäni, kun sen kirjottaminen lopulta tosiaan onnistu niin kivuttomasti (se kummitteli mulla päässä koko semeserin ajan ku se opettaja sano jo heti alussa, että jos halutaan numerot niin pitää kirjottaa hausarbeit). Eilen kävin sen sitten palauttamassa ja toivon, että se nyt ei ihan penkin alle mennyt - lisäks sillä opettajalla ei ollut mitään hajua mistää scheineista tai sellaisista, mitenkä erasmuksille annetaan numerot tai mitenkä kurssit laitetaan erasmusten transcripteihin (koska meillä ilmeisesti tuolla yliopiston järjestelmässä lukee "keine prüfung" minkä se opettaja on tulkinnu, ettei me saatais tehdä koetta, mutta epäilen, että se ennemminkin tarkottaa sitä, että ollaan ulkomaalaisia opiskelijoita eikä olla tehty sitä kielikoetta ja täten ei saatas teoriasssa opiskella täällä paria semeseriä pidempään tai muuta vastaavaa, en tiiä, mutta saattaa olla, että joudun vielä ite hommaamaan sille jostain jotain scheinejä sitten allekirjoitettavaksi tuossa kun tulen festareilta - haluun nimittäin tuosta työstä nyt sitten pisteet ulos).

Mun kaikki tekstit tuntuu eksyvän lopulta aina tähän opiskeluaiheeseen tällä semesterillä. Nyt lupaan kuitenkin, että viimeinen opiskeluun liittyvä postaus pitäisi olla, koska oon jo exmatrikuloinukin itseni ja scheinit ynnä muut on kaikesta muusta kädessä paitsi tuosta eilen palauttamastani hausarbeitista. Josta tulikin mieleeni, että meidän olisi pitänyt niitä schneineja pistää täältä vissiin jo menemään Suomeen. Hm. Mitenkähän taiteilen sen, kun ei läheskään kaikesta vielä ole merkintöjä edes transcriptissä...

Tässä alla kuvaa mun lukkarista, jossa siis alunperin oli se 40 kurssia ja lopuksi sitten pienellä karsinnalla seuraavat kussit, joista sitten (niinkuin näkyy) on sitten vielä raksittu muutamia kursseja pois. Ja siitä huolimatta, että jätin nuokin ruksitut kurssit pois, mulla pitäs tulla tästä vuodesta joku yli 70 opintopistettä (huom tämä jakso ilman erasmus-kursseja!) ja opiskelin ihan hulluna tän semesterin aikana (niinku ei varmaan oo jääny epäselväks).

Asia, jonka olisin ite mielelläni kuullu joltain ennen täällä olleelta suomalaiselta, mikä olisi myös tosi paljon auttanut kurssivalinnoissa on seuraava:
Jos tekee DaFin kursseja ja haluaa kurssita arvosanan. Arvosanaa varten täytyy aina tehdä joku lisätyö - joko klausur, suullinen koe, hausarbeit tai pidempi esitelmä. Klausurista ja suullisesta (jos niiden pisteitä ei ole jo erikseen ekvvseen kirjotettu, niinku germanistiikan kursseilla, joilla kirjoitetaan pakollinen koe kurssin lopuksi) saa kurssin pistemäärän lisäksi aina 2 ekstrapistettä. Eli kun laskee kurssien pisteitä, että montako kurssia nyt kannattaisi tai pitäisi tehdä, että kelan pisteet tulee täyteen, kannattaisi aina huomioida ne sen varsinaisen kurssipisteiden päälle tulevat 2 pistettä (Hausarbeitista pitäisi muuten saada 3 tai 4 ekstrapistettä). Mulla kävi nyt molemmilla semestereillä niin, että kun en älynnyt tuota pistesysteemiä kuin vasta nyt kun meidän koordinaattori sattui selittämään sen yksille toisille erasmuksille kesken mun suullisen kokeen, että keräsin ihan turhaan niin paljon kursseja mun lukkariin ja sain sitten niinku tuo 70 pistettä vaihtovuodesta vähän kuulostaakin, ihan turhan paljon pojoja - ja tein siis myös niiden pisteiden edestä melkoisen verran töitä siihen nähden, että olisin senkin ajan voinut käyttää sosialisoitumiseen (niinkuin pääosa täällä tekee - ihmettelin aina, kun ihmiset sanoi, että ne tekee jotain 2-5:ttä kurssia semesterissä).
Ei sillä, kyllähän monet noista kursseista ihan mielenkiintoisia oli ja monella olin ihan omasta tahdostani istumassa enkä pisteiden takia, mutta ne muutamat "huonot" kurssit olisi voinut tietenkin lopettaa, jos olisi tämän tajunnut. Muiden alojen kuin DaFin pisteytyksestä en sitten osaa sanoa sen enempää, kasvatustieteessä ainakin arvosanan saamiseksi olisi pitänyt pitää yksi oppitunti sen opettajan puolesta (kaikki muut varmaan teki tuolla kurssilla paitsi mä, mutta olin liian ujo ja epäilen, että noita kasviksen kursseja ei kuitenkaan olisi voinut hyväksilukea. Kävinpähän istumassa tuolla kurssilla, koska se oli ihan oikeasti sairaan mielenkiintoinen - suosittelen siis näitä kasvatustieteen kursseja opeopiskelijoille lämmöllä! Vähän uusia näkökulmia ja ajatuksia meidän pedojen rinnalle).


Sitten vähän muihin aiheisiin (eihän tää vielä mikään romaani ookaan). Sain ostettuu itelleni uuden satulan ja ihana Emmi kävi mun puolesta tuolla Radschlagissa laittamassa sen käyttökuntoon (siis ihan vaan sen takia, ettei sillä ollu muuta tekemistä ei siks ettenkö ois joskus itekin selvinny sinne). Harmi vaan, että en uskalla tosiaan sitä satulaa enää jättää siihen pyörään, kun jätän sen tuohon ulos, joten sen satulan varren täytyy myös olla hyvin rasvattu, että sen saa uudestaan irti ja paikoilleen (koska se pyörä on niin ruosteessa) ja täten se satula tietenkin hivuttautuu ajaessa koko ajan ihan pikkusen alemmaks. Kävin silti tuossa kahden tunnin pyörälenkillä tuossa pari päivää sitten ja löysin Bielefeldin maalaismaisemat ihan parin kilometrin päässä yliopistolta. Kaunista.

En voi tarpeeksi painottaa sitä, miten kannattaisi hommata tänne tullessa heti pyörä ja lähteä ihan summamutikassa ajamaan ympäriinsä (keskustassakin löytää siistejä paikkoja jos ajelee vaan sinne tänne). Tästä kaupungista saa niin paljon enemmän irti, kun ei vaan kulje pelkästään tuota unistrasse-yliopisto-väliä, mitä suurin osa erasmuksista tekee ja mikä on musta ihan tosi sääli. Pelkästään tuosta Bültmannshofilta eli meidän s-bahnpysäkiltä kun lähtee kävelemään pois päin yliopistosta niin päätyy sellasille mielettömän suurille puistoalueille, joilta löytyy jalkapallo- ja pingiskenttää ja kaikkea. Ja me kun viime semesterillä mietittiin, että haluttais mennä porukalla pelaamaan jalkapalloa tai jotai ja se osaksi kaatui nimenomaan siihen, ettei tiedetty, että missä täällä voisi pelata. Nyt tietäisin. Olisi aika siistiä jäädä tänne nyt noille uusille erasmuksille tuutoriksi ja näyttää niille vähän erilaista Bielefeldiä kuin pelkkiä bierkellereitä ja audimin-bileitä.


Täällä oli viikonloppuna Sparrenburgfest. En tiennyt yhtään, mikä se on, mutta mentiin silti käymään ja kyllä kannatti: Keskiaikamarkkinat! Onneksi en tajunnut nostaa käteistä mukaan kuin 15 euroa (tai onneksi siellä ei juuri kortilla makseltu, niinkuin ei muuten edes Bielefeldin mäkkärissä!) niin ei voinut tarttua mitään niistä ihanista käsitöistä mukaan. Alkaahan tässä tätä tavaraa jo ollakin taas kerättynä.

Musta on ihan hirveetä, kun täällä ei tosiaan noihin erasmuskämppiin saa jättää mitään (ei mausteita, ei mattoja ei yhtään mitään), kun muutetaan pois - siis kyllähän mä sen sinäänsä ymmärrän, koska sitten sinne saattais jäädä aina tosi paljon roinaa, mutta kun kaikki heittää sitten hyvää, uutta ja käyttökelpoista tavaraa ihan vaan roskiin ja sitten seuraavat heti ostaa uudet täsmälleen samat asiat. Keräsin sen takia kaikilta suomitytöiltä tavaran, mitä ne ei saanu otettua mukaan ja oon tässä pari päivää kaupitellu niitä eteenpäin. Itseasiassa lopulta ottajia löytyi kuin löytyikin ja onneksi voin jättää tänne tuleville vaihtarikollegoillemme jo selviytymispaketin (Ikean kassillinen lakanoita, pyyhkeitä, pyykinpesuainetta, peili, matto yms.), niin ei tarvitse sitten lähteä kaikkea (tai mitään) ostamaan. Säästyypähän nekin rahat johonkin tärkeämpään!
Löysin myös eilen täältä Bielefeldistä kierrätyskeskuksen eli KIRPPUTORIN. Eli kyllä, ystävät hyvät, Bielefeldissä on kirpputori. Se on siellä, kun kävelee rautatieasemalta "kauppakatua" pitkin kohti Jahnplatzia ja kääntyy ekasta suuresta risteyksestä oikealle (junaratojen ali). Siellä on sellanen "1 euron kauppa" Tedi ja sen vieressä sitten tämä kirpputori/kierrätyskeskus. Jos olisin tienny tämän, niin en olisi raahautunut sinne Ikeaan asti ostoksille (koska Ikeaan pääsee aina Suomessakin sitten), sieltä saa nimittäin ihan kaiken, mitä vaan tarvii ja kaikki on ihan sairaan halpaa. Astioita oli siellä silleen 30 senttiä kappale - ja sitten ihmiset (varsinkin erasmukset) ajaa Ikeaan asti (ensinnäkin aikaa menee joku tunnista puoleentoista riippuen miten joutuu odottaa bussia) ostamaan sieltä kaiken tarpeellisen kalliilla (ja uutena) ja jättää ne tavarat sitten tänne. Kierrätystä peliin ystävät rakkaat!


Tämmöistä tarinaa toisaan tällä kertaa. Huomenna lähdetään Hessenin suuntaan käymään Marcelin mummon luona (pelottavaa noinkohan taas ymmärrän mitään) ja tsekkailee jotai tärkeitä kaupunkeja siellä suunnalla samalla tohinalla, sitten tulla lauantaina takaisin Bielefeldiin ja tiistaina lähdetään kohti Taubertalfestereita!! Siellä ollaankin sitten viikko, jonka jälkeen on vajaa viikko täällä Bielefeldissä aikaa koomata festariväsymyksessä ja pakata kamat ja hyvästellä ne muutamat kaverit, jotka täällä ehkä sillon vielä on. Huhhui! Kirjottelen sitten sillon koomaillessa tän vuoden tähtihetkistä - ehkä mahdollisesti myös syvimmistä aallonpohjista (jos keksin sellaisia).