keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

...und zurück

Kolmas kerta toden sanoo vai mitenkä se meni. Yllä Dresdenin Frauenkirchen alttari urkuineen. Aika makee vai mitä? Se koko kirkko oli sisältä tollasta sinistä marmoria, tosi kaunis, vaikka ihmiset ei oikeen osannukaan olla siellä hiljaa niin ku kirkossa olis suotavaa - sama ongelma oli Prahassa siinä jossain isossa kirkossa, missä käytiin. Kun vertaa sitten moniin muihin kirkkoihin, joita käytiin tän matkan aikana ihmettelemässä, missä hyvä että uskalsi kävellä, kun oli niin hiljaista ja harras tunnelma!
Dresdenissä oli tosiaan vähän kökkö sää, sato vettä ja oli kylmä, oli kuitenkin niin kotifiilis, kun ymmärsi taas hintoja ja kieltä, joten käytiin vähän kenkäostoksilla ja korttiostoksilla, tsekkailtiin kaupungin tärkeimmät kivikasat, napattiin ruokaa mukaan ja sitten junaan kohti Berliiniä, jossa sää eikun vaan huononi (LUNTA!).

Koska sää Berliinissä oli mitä oli, ei jaksettukaan lähteä juhlimaan (yllättäen :D), vaan keiteltiin hostellilla makkarakeittoa ja syötiin sitä mitä erilaisimmista astioista, koska vasta keiton teon jälkeen tajuttiin, ettei siellä ollut syviä lautasia. Ranskalaiset kävi siinä kauhistelemassa meidän kokkailua ("Ettekö te tee sitä sosetta?!") ja tavattiin siinä sivussa myös yksi suomalainen, jolla oli joku erasmusjälleennäkeminen tai muuta vastaavaa. Puhumattakaan siitä jostain random korealaisesta(?), jonka englannista eikä saksasta saanu mitään selvää ja se silti yritti hirveesti jutella meille (ja syödä meidän ruuat vaikka ei tarjottu sille, koska se oli liian ilmiselvästi siellä roikkumassa ilmasen ruuan perässä). Huonon sään ja sen takia, että Berliinin päänähtävyydet oli jo aikaisemmin katsastettu (edellisella reissulla siis) mentiin käymään Computerspielmuseumissa!! Nörttitytöt vauhdissa <3 Voitin Ainin tuossa alla olevassa pelissä monesti jee.
 Koska Berliinissä oltiin, niin pitihän sitten tietenkin käydä Bunte Schokoweltissä eli värikkäässä suklaamaailmasa vähän hamstraamassa suklaata. Omnomnomnomn (ja sitten ihmettelen, miksi lihoin niin paljon tuon reilin aikana...)
 Hampuriin mentiin sitten tekemään taas sitä, mitä Hampurissa aina tehdään, eli shoppailemaan. Alla kuvia shoppailun tuloksista:

Ampelman-takit

Uudet kengät
 Pitkäaikainen unelmani myös toteutui, kun vihdoinkin käytiin Miniatur Wunderweltissä! Lapset pääsi oikein kunnolla taas vauhtiin :)
Reeperbahn ja suuret bileet siellä jäi tosin tällä kertaa välistä, koska todettiin Hampurissa, että ollaan saatu jostakin mukaamme (tai sitten siinä kökköhostellissa oli) lutikoita. Ajatus siitä, että ne lutikat on meidän tavaroissa ahisti jo niin paljon, että juhlimisfiilikset jäi aika äkkiä matkasta ja kun vielä todettiin, että ei voida lähtee levittelemään niitä mahdollisia matkaseuralaisia pohjoissaksaan niin ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä kotiin Bielefeldiin pari päivää suunniteltua aikasemmin. Oltaisiin lähdetty saman tien jo silloin yöllä, mutta koska hostellin respa aukesi vasta klo 8 aamulla, oli pakko vielä nukkua yksi yö ja tarkastella lutikoiden puremien lisääntymistä ja lähteä sitten ensimmäisellä mahdollisella junalla kotia kohti. Kotona sitten hoidettiin aikamoinen tavaroidenpuhdistus- ja poisheittorumba (ravisteltiin meidän kaikki kamat läpi tuolla yhdessä puistossa, ei yhtään ihmiset varmaan ihmetelly mitä ihmettä me touhuttiin). Kaikki asiat, jotka sen kestivät, pestiin 60 asteessa, loput heitettiin roskiin tai työnnettiin jätesäkeissä pakastimiin. Oli oikein hauska tutustua Aini ja Emmin uusiin kämppiksiin tällä tavalla :D Tyhjennettiin tosiaan pakastimet niin tyhjiksi kuin mahdollista ja survorttiin kaikki rinkkoja myöten niihin. Onneksi oli kolmen kämpän pakastimet käytössä.
Lutikoista kuitenkin päästiin, mitä nyt mä sain hurjan allergisen reaktion niistä puremista ja ne oli aika nätin punaisia melkein viikon verran, mutta uusia puremia ei tullut, joten kuivilla ollaan. Oli kyllä viheliäitä ja ällöjä otuksia! Nyt pelottaa vähän mennä hostelleihin yöpymään... Tosiaan aika kökkö loppu niin mahtavalle reissulle, mutta onpahan ainakin jotain kerrottavaa! Harmittaa vaan, kun tosiaan jäi tuo pohjoissaksanreissu nyt tekemättä ja pitää suunnitella se jollekin toiselle ajankohdalle sitten erikseen. Mutta toisaalta oli ihanaa pöhistä tyttöjen kanssa vaan 5 päivää Bielefeldissä ja käydä vähän juhlii ja tehä hyvää ruokaa ja nukkua yhdessä isossa kasassa - eipähän tullut liian nopeasti ero kuukauden symbioosin jälkeen!

Kauniita tyttösiä lähdössä Clubnachtiin <3
Koko kuukauden ajan puhuttiin, että meidän pitää ottaa meistä kuva näiden meidän rinkkojen kanssa, koska kaikilla oli erilaiser Deuterin rinkat ja lähettää se Deuterille, että pistäiskö ne meille vähän matkarahaa ku ollaan tälläsella mainoskiertueella, mutta tosiaan saatiin tämä kuva aikaiseksi vasta sitten kotimatkalla. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Tosin nyt vähän masentaa, kun lyösin Galeriesta 90 eurolla 40 litran PINKIN rinkan?!??!! Oi miksi oi miksi.
The End of the trip
Bielefeldin yliopisto tarjosi nähtävyyttä kerrakseen ihanille turisteillemme, lisäksi käytiin tietenkin Bersteinissa kahvilla ja vohvelilla (koska sieltä on vaan hienot näköalat) ja pakko myöntää, että ihanaa olla taas kotona ja sosiaalisen elämän parissa!

  
 Suurena suunnitelmanani oli kirjoittaa, mitä opin reilillä itsestäni ja elämästä, mutta tosiaan tuo paluu kotiin olin niin hektinen, koska pojatkin tuli sitten kylään heti, niin en saanut välittömästi niitä loppufiiliksia kirjattua tänne, joten nyt alkaa olla jo vähän myöhäistä. Mitä nyt yleisestiottaen voin sanoa, on, että opin, kuinka tärkeää on tehdä kompromisseja, olla valittamatta vaikka olisikin vähän kakkaa, löytää kauniita ja positiivisia asioita kaikesta ja kaikkialta, koska elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi negatiivisa asioita ja että mekään ei olla yli-ihmisiä ja meidänkin pitää nukkua, ja mieluiten vielä sängyssä!
Reilillä oppi myös arvostamaan elämän pieniä iloja, kuten puhdasta vessaa, jossa on vessanpönttö ja paperia, suihkua ja lämmintä vettä, ystävällistä asiakaspalvelua, kielitaitoa, sänkyä, ruokaa ja KAHVIA.

Loppuun vielä marionettitanssia Salzburgista. Sori, Nina kuvasi sen väärässä asennossa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti