Uni uni uni

Unihalle

Tänään ajattelin kirjoittaa vähän yliopistosta ja kurssiasioista. Tämä yliopisto on siis tosiaan ihan järjettömän suuri yksi iso rakennuskompleksi, jonka katon alta löytyy kaikki täällä Bielefeldissä olevat tiedekunnat ja sen lisäksi paljon muuta (mm. mensa, ravintola, baari, ruokakauppa, leipomo, posti, työvoimatoimisto, kaikkien tiedekuntien kirjastot, uimahalli, liikuntahalli.. jne.). Yliopistorakennus on siis tosiaankin niin iso, että sitä on vaikea käsittää näkemättä sitä omin silmin. Ensivaikutelma rakennuksesta ei ollut kovin positiivinen, eihän se kovin kaunis ulkoa päin ole (eikä kyllä sisältäkään betoniseinineen), mutta kun olen tässä viime päivien aikana huomannut, kuinka helppoa on, kun kaikki löytyy saman katon alta, ei tuota rakennuksen rumuutta enää edes huomaa. Ja maisemat 10:stä kerroksesta ovat mitä muikeimmat!
Yliopiston keskushalli näyttää ensisilmäykseltä aivan saksalaiselta päärautatieasemalta - itselleni mieleen tuli heti Hampurin juna-asema (voit ajatella myös Helsingin päärautatieasemaa, niin saat suunnilleen samaa osviittaa). Hallista oikealle ja vasemmalle lähtee kirjaimilla merkittyjä "hampaita" (Zahn), jotka loppujen lopuksi on numeroitu ihan loogisesti. Esimerkiksi, jos luentoni sijaitsee luokassa C2-250 tarkoittaa C hampaan kirjainta, 2 toista kerrosta, 2 alkava sataluku sitä, että huone löytyy "hampaasta" eikä hallinsuuntaiselta käytävältä ja sitten pitää enää etsiä oikea luokka. Ensimmäisten päivien järkyttävän eksyilemisen jälkeen olen alkanut suunnilleen löytämään jo tieni milloin minnekin. Ehkä pienellä harjoittelulla oppii myös käyttämään jonkinlaisia oikoreittejä.

Ensimmäinen Uniparty!

Yliopisto on siis tosiaankin niin monikäyttöinen paikka, että toisena päivänä tuossa ylläolevassa kuvassa olevassa Hallissa esiintyi sinfoniaorkesteri ja seuraavana päivänä sinne kokoontui varmaan tuhansia opiskelijoita bilettämään. Siistiä!
Yliopiston Mensasta saa päivittäin muutaman tunnin ajan ruokaa hintaan 2,3e tai jotain sinne päin, eli melko samoissa hinnoissa ollaan Suomen kanssa, vaikka taso on aika erilainen. Terveellisyydestä ei voi useinkaan puhua, kun kaikki on paneroitua ja salaattikin uitettu milloin minkäkinlaisissa mälleissä. Ruoka kuitenkin maistuu yleensä siinä vaiheessa, kun on heikon aamupalan jälkeen istunut yrittämässä ymmärtää jotain luennoilla 2-4 tuntia.

Ensimmäinen ateria Mensassa

Yllä kuva ensimmäisen päivän ruuasta. Mensassa on harvoin hirveää jonoa, sillä neljään eri menuun (halvempi, kalliimpi, vege ja keitto + salaattibaari erikseen) jonotetaan eri jonoissa. Oma menunsa pitää siis päättää jo ennen jonoon menemistä, sillä ruoka vain napataan mukaan linjastolta (ei todellakaan itse keräillä mitään lautaselle!) ja maksetaan mensakorteilla (joihin pitää ladata erikseen rahaa). Juoma ei tosiaan sisälly ruuan hintaan, vaan se pitää käydä ostamassa erikseen, minkä vuoksi omaa vesipulloa on kannattavaa kantaa aina mukana. Muutenkin olen huomannut, että ihmiset kulkevat täällä aina vesipullojen kanssa ja totesin sen itsekin hyvin käteväksi ensimmäisten päivien nestehukkafiilisten jälkeen.

Toinen asia, josta halusin tänään kirjoittaa, on kurssivalinnat. Suosittelen lämpimästi, että jatkossa opiskelijoita kehotettaisiin tosissaan tekemään edes luonnos learning agreementista jo kesän aikana, sillä se ainakin Bielefeldin kurssitarjottimella on mahdollista (se aukeaa jo joskus kesä-heinäkuussa). Itselleni ainakin suurta päänvaivaa tuotti se, että kämpillä ei ollut nettiä, mutta kurssivalinnat olisi pitänyt saada pökäistyä kokoon ensimmäisen viikon aikana (tiedän kyllä, että niitä olisi ehkä PITÄNYT katsoa jo Suomesta käsin, mutta koska ei ollut pakko ja Suomessa oli niin paljon muuta ajateltavaa, tämä jäi melkolailla tekemättä. Valinnat tuli tehtyä siis hyvin randomisti, sillä aikaa syvällisempään perehtymiseen ei yksinkertaisesti täällä ollut. Kaikista muista maista tulevilla opiskelijoilla tuntui olevan selkeä suunnitelma ja tieto siitä, millaisia tai peräti mitä kursseja heidän tulisi täällä käydä, minkä vuoksi tunsin olevani itse hieman tyhjän päällä yrittäessäni valita "mitä tahansa kursseja, jotka mahdolliseti saatettaisiin hyväksilukea omiin opintoihini Suomessa". Koska täällä kaikkia aineita saa lukea ihan vapaasti, innoissani valitsin aluksi kurssitarjottimeeni 34 kurssia (hups..), mutta tämän ekan viikon aikana aloin karsia niitä sitten ihan rankalla kädellä. Nyt jäljellä on 22 ja silti mietin, noinkohan saan kerättyä tarpeeksi opintpisteitä.
Kurssien kanssa on itselläni ainakin sellainen ongelma, että Erasmuksille suunnatut opintoja tukevat kurssit tuntuvat pikkuisen liian helpoilta, minkä vuoksi epäilen, että noinkohan mitään niistä saa hyväksiluettua Suomen päässä (ja hyväksytäänkö niitä ylipäänsä opintopisteiksi?!). Toisaalta äidinkielisille suunnatut Deutsch als Fremdssprachen ja germanistiikan kurssit tuntuvat jopa hieman turhan vaikeilta, sillä dosentit antavat "kotiläksyjä" ajatellen, kuinka nopeasti äidinkielinen opiskelija ne tehtävät tekisi. Itselläni ainakin jopa lyhyehkön tieteellisen tekstin LUKEMISEEN (saatika sitten jonkinmoiseen käsittelyyn) menee kolme kertaa se aika, kuin äidinkielisellä lukijalla, joten voisin laskea triplana ne työtunnit, mitä dosentit laskevat tehtäviä antaessaan. Tämän vuoksi heti ensimmäisen viikon aikana aloin jättää vaikeimpia kursseja pois, jotta voisin keskittyä vain muutamaan haastavampaan ja repiä pisteitä sitten näistä vähän helpommista ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatuista kursseista.

Ja kyllä, 22 kurssia kuulostaa vieläkin aika paljolta, mutta ei se lukujärjestyksessä merkitse kuin noin 25 viikkotuntia + blokkikurssit (eli kerran tai pari kertaa tapahtuvat) siihen päälle.

Tältä lukkarini näyttää siis vielä tällä hetkellä. Jonkin verran on noita päällekkäisiä kursseja, koska en ole vielä osannut päättää, kumman valitsen.. Parempihan sitä on valita aluksi enemmän ja jättäytyä sitten kursseilta pois, jos ei meinaa aika riittää kaikkeen (niin ei tule paniikkia pisteiden suhteen!) - tällä hetkellä kun minulla ei oikeastaan ole arkipäivänä välttämättä muuta tekemistä, kuin istua yliopistolla, niin parempihan se on, että yritän kuunnella luennoilla saksaa kuin että istuisin kämpillä koneella :D

Tässäpä tämän päiväinen romaani! Tänään (tai huomenna, jos ottaa huomioon, että aion vielä mennä nukkumaan) minulla on synttärit ja ihana belgialainen ystäväni Emily järjesti minulle "yllätysjuhlat", jotka eivät enää ole niin yllättävät, koska hän vahingossa kutsui minut näiden juhlien Facebook-tapahtumaan! Pääasia kuitenkin, että bileet löytyy :)