Bremen und Kälte

Kiirettä pitää niin ei tänne ihan kaikkia kuulumisia ehdi kirjoitella.. Hyvä jos tässä kaiken muun ohella ehtisi joskus opiskellakin (not).. Tosiaan viime kerran taisin kirjottaa Düsseldorfista ja siitä, miten lämmin täällä on. Nyt voisin kirjoittaa Bremenistä ja siitä, miten hemmetin kylmä voi nollassa asteessa olla!

Oltiin tosiaan Bremenissä toissaviikonloppuna ja sillon oli ekat "pakkaset". Mulla ei oo Suomessa koskaan ollu niin kylmä ku täällä on mm. aina. En tiiä johtuuko se sitten vaan siitä, ettei osaa pukeutua, koska aattelee, että ei olla Suomessa, vai siitä että täällä vaan on kylmä. Myöskin sillä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa, että oon kokoajan kippeenä, väsyny tai istun paikallaan.. Koska koskaan niinä päivinä, kun oon käyny taekwondossa mulla ei oo kylmä. Tästä voisikin siis tulla johtopäätökseen, että liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän. Ja harrastaisinkin mielelläni, jos vain ehtisin. Täällä vain tämä viikkorytmi on vähän sellanen, että aikaa ei liikunnalle maanantain ja tiistain jälkeen paljon liikene ja maanantaisin on yleensä liian väsynyt tekemään mitään. Eli liikuntaa tiistaina, keskiviikkona bileet, torstaina väsymys (ja eikös se oo niin että krapulassa ei saa harrastaa liikuntaa?), perjantaina uudet bileet, lauantaina uusi väsymys ja yleensä reissu johonkin (huomasin juuri, että olen näköjään ollut tasan yhden viikonlopun täällä Bielefeldissä koko tästä ajasta, jonka olen täällä nyt viettänyt! Tulevana viikonloppuna tulee ehkä toinen ja silloin on ihan pakko tehdä opiskeluhommia jos aion jonkun pisteen tästä lukukaudesta viedä kotiinkin..) niin ja tosiaan sunnuntai on aina sunnuntai. Ei silloin voi jaksaa tehdä mitään, varsinkin, kun se pitäisi tehdä yksin ja oma-aloitteisesti!
Toivottavasti en siis tule täältä kotiin 20 kiloa lihavampana tällä liikunnan määrällä. Harmittaa tosiaan tuo, etten ehdi taekwondoilla enempää kuin kerran viikossa ja sekin yliopistoliikunnan kurssilla, jossa ei oikeastaan tekniikkaa hiota ollenkaan (siellä vaan potkitaan randomisti).. Että voi voi kun ensi elokuussa pääsen taas Kuopioon reenaamaan voin vaan kuvitella kaikkien kommentit mun tekniikasta <3 Ja kaikki on menny mun ohi vyöarvoissa :(( Tyhmää! Mutta kaikkeen ei siis tosiaankaan riitä täällä aika. Laitoin kyllä viestiä yhdelle noista taekwondoseuroista, joista aikasemmin puhuin, mutta niillä on reenit maanantaisin silloin kun olen aina kampuskinossa, keskiviikkoisin silloin kun pitäisi olla valmistautumassa bileisiin ja perjantaisin (...) ja kaiken huipuksi kuukausimaksu on 20e! En viitsi ruveta maksamaan 20 euroa siitä, että saatan ehtiä käymään kerran viikossa reeneissä.. No sinäänsä kun miettii eihän se olisi kuin 5e per kerta, mutta.. No, pitää katsoa jos tässä vaikka aikaa vielä lyötyy (esim. kevätlukukaudella.. ).

Tästä päästäänkin siis kauniilla aasinsillalla sinne Bremeniin, josta minun oli alunperin tarkoitus kirjoittaa. Bremen on tosiaan siis se kaupunki, jonka kaikki tietää tästä:

 Jos jäi siis epäselväksi niin kyseessähän on ne Bremenin kuuluisat soittoniekat. Mutta. Oikeastaan Bremen on todella, todella kaunis kaupunki. Varsinkin siis se vanha kaupunki. Siellä on ihania pikku kujia ja suloisia kahviloita ja miellyttäviä Kneipeja. Ja tuona viikonloppuna siellä oli myös Iischa Freimaak eli sellaset vähän joulumarkkinoita muistuttavat markkinat! Ne oli hienot ja siellä oli niiiiin paljon kaikkea hyvää syötävää että ei mitään järkeä. Täällä Saksassa muutenkin nuo markkinat painottuu aika paljon aina syömiseen ja juomiseen, ei niinkään tavaroiden myyntiin.

Glühwein!

 Vaikka markkinat olivatkin ihan mahtava elämys, fiilistä haittasi vähän se, että tosiaan lämpötila pyöri 0 asteen tuntumassa (miinuksella oltiin varmaan lopulta) ja toppatakkiahan ei kannata silloin omistaa! Onneksi Glühwein pelasti ainakin hetkeksi.

Kuumaa ruokaa, juustoa suoraan rasvakeittimestä!

Kielitaso A1 vastaan C1.

Halusin ostaa Lebkuchenin mutta en sitten osannut päättää minkä niistä..

Schmalzkuchen! Rasvakeittimessä paistettuja taikinapalloja sokerilla. Nom!

Bremenin tiedemuseo

Jännyyttä

Tehtiin tiedemuseossa testi, missä katottiin silmien väri, korvien muoto, hiusten väri ja laatu, sormenjälki, sukupuoli, hajuaisti jne. Mulle ei löytyny yhtään samanlaista vierailijaa O.O

Bremen oli siis kaikki kaikessa oikein maukas elämys. Kuten tästä matkustelusta näkyy, ei opiskelulle meinaa jäädä mitenkään älyttömästi aikaa. Nytkin pitäisi lukea yksi 27 sivuinen teksti kieliopin opettamisesta, mutta sen sijaan ajattelin, että on tärkeämpää päivittää kuulumiset tänne blogiin (eikö?!). Täällä kuitenkin ehtii tapahtua jatkuvasti niin paljon, ettei kaikista ajatuksista, sattumuksista ja ärsytyksistä ehdi eikä jaksa käydä kirjoittelemassa (vaikka olisi kyllä kiva niin olisi jotain muisteltavaa sitten vuoden päästä :)) itseasiassa tässä muistin juuri, että pitäisi vissiin kirjoittaa jonkinlainen ihmettelysähköposti myös Suomeen päin, se kun taisi kuulua meidän orientaatiokurssiin. Orientaatiokurssista tulikin mieleeni, että se kurssi, jota vaihtareille täällä Bielefeldissä mainostetaan kuukauden "kielikurssina" on todellisuudessa kuukauden orientaatiokurssi, jonka aikana hoidetaan mm. pankkitilit ja liittymät yhteisesti kuntoon, puhumattakaan sitten sosialisoitumisesta. Jatkossa tosiaankin siis suosittelisin ainakin tänne Bielefeldiin tulijoita harkitsemaan vakavasti siihen orientaatioviikoille (ei siis vaan sille lyhyelle vaan sille 3-4 viikon) osallistumista, koska siten opiskelujen aloittaminen tapahtuu silloin paljon jouhevammin. Itse olisin ainakin mielummin käyttänyt kaikkeen (kaupunkiin rekisteröityminen, yliopistoon rekisteröityminen, nettitunnukset, kurssi-ilmoittautumiset, pankkitili, puhelinliittymä, vuokrasopimus, mensa-kortti, learning agreement, blogin aloittaminen, puuttuvien tavaroiden hankkiminen, kaveripiirin löytäminen jne.) mielummin 3 viikkoa kuin 3 päivää. Muun muassa kurssi-ilmoittautumisten tekeminen ja suunnitteleminen oli hieman vaikeata, kun kämpillä ei ollut vielä nettiä, minkä vuoksi nyt minun on vain tyydyttävä siihen, mitä silloin paniikissa sain valittua ja olla kiitollinen siitä, että minulla on täällä vielä edessä toinen lukukausi (toivottavasti, yliopiston "hyväksymiskirjeessä" kun luki vain Wintersemester), jonka aikana ehdin valita myös mielenkiintoisia kursseja.

Toinen asia, mihin olen tässä viimeaikoina törmännyt on terveydenhuolto. Täällähän tosiaan ei ole minkäänlaista opiskelijaterveydenhuoltoa (yliopistolta, josta löytyy kyllä ihan kaikki muu, en ole vielä minkäänlaista terveydenhoitajaa tai lääkäriä löytänyt. Täytyy ehkä jatkaa etsimistä, en jotenkin usko, että tämä on mahdollista jos sieltä kerta löytyy päiväkotikin!), eikä ulkomaalaisilla periaatteessa ole myöskään mitään "omalääkäriä" (tai ainakaan sitä ei mitenkään ole meitä infottu). Todella moniin apteekin lääkkeisiin tarvitsee lääkäriltä reseptin ja ennen reseptin antamista lääkäri on jossain määrin aina velvollinen tekemään tutkimuksen (jos ei ole vanha potilas, kaikki taudit täytyy tietenkin varmistaa). Itsehän törmäsin tähän asiaan vielä oikein erityisen kovasti, koska äitini on lääkäri eikä minun täten ole tarvinnut paljon muilla lääkäreillä minkäänlaisten tautien takia käydä, reseptit ja lääkkeet on saanut aina saman päivän aikana oireiden ilmestymisestä. Nyt sitten siihen lisäksi vielä vieras bakteeriympäristö ja siitä johtuva jatkuva sairastelu ja yllättäen huomaankin, että minulla olisi joka viikko asiaa lääkärille.. Eikä lääkärissä käyminen koskaan ole kivaa, varsinkaan kun täytyy yrittää selittää vaivoistaan sanastolla, josta ei ole mitään hajua ja puhumattakaan siitä, että jostain pitäisi vielä löytää aikaakin! Ei tässä vielä kaikki, vaan lisäksi ainakaan siellä lääkäriasemalla, jossa olen käynyt ei ymmärretä ei EHIC-kortin eikä minun matkavakuutuskorttini merkitystä ollenkaan, joten kaikesta täytyy maksaa täysi hinta ja yleensä samantien (periaatteessa on mahdollista saada myös lasku). Tämä nyt saattaa tietenkin johtua myös siitä, että lääkäriasema taitaa olla yksityinen, mutta se on ainoa, joka on yliopiston vieressä. Lääkkeetkin ovat ihan hurjan paljon kalliimpia kuin Suomessa (koska ei ole ihania ja rakkaita KELA-korvauksi) ja niin sitä muutaman antibioottihakureissun jälkeen huomaa laittaneensa lääkkeisiin ja lääkärille helpostikin 50-100e. Onneksi Erasmus-raha on vielä tallessa matkusteluista huolimatta! Jos olisin tiennyt, että tulen sairastelemaan näin paljon, olisin tuonut Suomesta enemmän lääkkeitä mukana. Pelkästään jatkuva flunssa alkaa käydä jo hermoille, kun ei ole mitään lääkettä sitä vastaan. Ostin lopulta supermarketista jotain random multivitamiinitabletteja ja toivon, että niistä olisi edes jotain hyötyä...

Taidan julkaista tämän postauksen ja jatkaa Berliini-seikkailuista seuraavassa, muuten kukaan ei jaksa ikinä lukea näitä valitusjuttuja !
Ei täällä oikeasti niin rasittavaa ole kuin miltä välillä kuulostaa. Vähitellen alkaa vain stressata se, että aika kuluu niin nopeasti ja kohta pitäisi alkaa tehdä oikeasti kaikkia hommia, että lukukauden lopussa saisi pisteet kasaan, mutta toisaalta yhtä aikaa haluaisi viettää aikaa mahdollisimman paljon näiden ihmisten kanssa, koska suurin osa heistä on lähdössä pian jo pois :(