Danke und Auf Wiedersehen!

Suomi.

Tultiin tosiaan viikko sitten maanantai-iltana 3 päivän autossa istumisen jälkeen Suomeen. Vähän meinas olla tilaongelmia autossa, onneks Marcelin kämppikseltä sain lainaan vakuumipusseja, että mahtu kaikki tavarat lopulta autoon (silleen että takapenkilläkin oli kasa tavaraa). Matka oli ihan kiva, Tukholma oli kaunis mutta kallis ja vähän snobi, laivassa oli hyvää ruokaa (se buffetasia, lihon vieläkin henkisesti kun ajattelen sitä) ja Suomi tervehti paluumuuttajaa tietenkin rankalla vesisateella. Jyväskylän tuleva kämppä näytti tosin ihanalta :)

Alla vielä viimeiset kuvat mun huoneesta, ennen kuin aloin pakata tavaroita. Kuinka paljon kaikkea vuodessa ihminen saakaan kerättyä?

Nyt viikko Suomessa ja elämä nyt ei varsinaisesti vielä ole normalisoitumaan päin. Meillä on ennemminkin Marcelin kanssa tässä tällainen yhteinen kulttuuriisopeutuminen - ollaan käyty ihmettelemässä ruokakaupassa kaikkia suomalaisia ihmeellisyyksiä (=arkipäiväisyyksiä), syöty riisipiirakoita ja juotu maitoa ruuan kanssa. Puhumattakaan sitten saunasta, järvestä ja mökistä. Viikonloppu vietettiin tietenkin vielä Myhkyrissä. Oli taas mahtavaa niin kuin aina!
Siinä suomalaista kulttuuria oikein kerrakseen.

Kotilaituri ja kauan kaivattu (jääkylmä) järvi(vesi).

Mulla on vielä viikon jälkeenkin täällä tavarat purkamatta, ku tuossa torstaina olis edessä muutto Jyväskylään, niin en oo saanu aikaseks, että oisin purkanu ne. Sitäpaitsi oli tuon Myhkyrin takia yks toinenkin saksalainen kaveri käymässä. joten mun huone toimii tällä hetkellä vierashuoneena, enkä voi siis täyttää sitä tavaroilla, jotka ei mahdu kaappiin. Ehkä tuossa tiistaina sitten.
Opiskelusta en toistaiseksi ole vielä saanut ollenkaan kiinni, toivon, että kursseille ehtii tässä ilmoittautua vielä ensi viikollakin, tai sitä seuraavalla, kun ehtisi ja jaksaisi itseään ylipäätään informoida siitä, mitä tänä vuonna pitäisi, voisi ja haluaisi opiskella. On yksityiselämässä asiat niin vaiheessa tällä hetkellä, että tuntuu mahdottomuudelta ajatus siitä, että pitäisi pystyä tässä nyt vielä omista opintoihin liittyvistä tulevaisuudensuunnitelmistaan saamaan jotain tolkkua.
Ehkä menen jutustelemaan vähän amanuenssin kanssa, kun pääsen Jyväskylään. Kaipaan nyt jotakuta vähän potkimaan takamukselle ja kertomaan, että mikä tässä nyt olisi mahdollista ja järkevää ja mikä ei.

Varsinaista kulttuurishokkia ei tosiaan ole vielä tullut Suomeen paluun takia, mutta paljon on auttanut se, että on ollut toiselle näyttämässä oman kotimaan asioita ja tavallaan joutunut ajattelemaan kaikkea niin paljon ja eri tavalla, minkä takia niitä asioita on sitten tullut myös eritavalla käsiteltyä. Monella tapaa ymmärtää itseäänkin paremmin kun sillätavalla reflektoi.


Nyt kun täältä käsin yritän mietiskellä vuotta Bielefeldissä taaksepäin, se tuntuu todella vaikealta, listaan tässä nyt kuitenkin muutamia parhaita asioita (jotka ei sitten ole missään järjestyksessä / ehdottomasti ei ainoita hienoja asioita):

- Erasmus-perheeni ensimmäisellä lukukaudella. Lokakuun lyhyeen orientaatioon tulleet noin kaksikymmentä erasmusta ympäri maailmaa muodostuivat ensimmäisen lukukauteni elinehdoksi. Me tehtiin jo ekoilta viikoilta asti tosi paljon kaikkea yhdessä (muutakin kuin vain juhlimista) ja tutustuttiin ja ystävystyttiin toisiimme todella nopeasti. Tätä oli varmasti vauhdittamassa muun muassa se, että kaikki puhuivat suhteellisen hyvää saksaa, minkä takia kommunikaatio toimi - ja kaikki halusivat oppia ja puhua saksaa.

Ylläolevassa kuvassa ei ole läheskään kaikki rakkaat ihmiset, mutta tuo on ensimmäisiä kuvia, mitä otettiin, kun käytiin yhdessä Bielefeldin botanische gartenissa.
On ihanaa, kun on kavereita ympäri Eurooppaa (ja vähän aasiassakin), joihin toivottavasti yhteydenpito jatkuu edes jossain määrin - tässä tapauksessa kiitos facebookille!

- Matkustaminen. Keski-euroopasta ja varsinkin Bielefeldistä matkustaminen oli uskomattoman helppoa ja yllättävän halpaakin. Siinä missä NRWssä matkusti meidän opiskelijakortilla ilmaiseksi paikallisjunilla (minkä takia kaikki NRWn tärkeimmät paikat tuli nuohottua viikonloppureissuilla läpi), matkaa Bielefeldistä muihin paikkoihin, kuten Amsterdamiin, Hampuriin tai Belgiaan ei ollut juuri mitään. Junalippukin maksoi vain parikymppiä. Ensimmäisen lukukauden aikana vietinkin Bielefeldissä aikaa ehkä 2 kokonaista viikonloppua, mikä kertoo aika paljon tuosta matkustelun määrästä - toisaalta vähän jälkikäteen mietittynä harmittaa, koska Bielefeldissäkin olisi ollut niin paljon siistejä ja kauniita paikkoja, missä käydä - vaikka toisaalta ne on kauniimpia kesällä, joten syksyn ja talven saattoi ihan hyvin viettää ihmetellen muita paikkoja, varsinkin, kun sen teki aina hyvässä kansainvälisessä seurassa!

Düsseldorf

Amsterdam

Hannover

Münster

Hamburg

-Karnevaalit, vaikka ei löydettykään Kölnistä niitä bileitä. Oli silti hauskaa ja ihanaa kollektiivisuutta muiden ihmisten kanssa. jotka neljältä aamuyöstä istui päärautatieasemalla odottamassa aamun ensimmäistä junaa. Ensi kerralla tosin jonakin muuna kuin viimeisenä päivänä paikalle ja herätys aikaisemmin kuin 5 minuuttia ennen junan lähtöä niin saattaa ehkä ehtiä pukeutuakin vähän! Saalis oli silti iso.

- Interrail. Matkustamiseen liittyy tämäkin, mutta pakko mainita se erikseen. Oli mahtava kuukausi ympäri Eurooppaa mitä mahtavimmassa matkaseurassa! Kiitos vielä symbioosiryhmälle Ninalle, Anna-Maijalle ja Ainille <3 Ilman teitä ei matka ois ollu läheskään niin mahti kun se oli. Lähen millon vaan uusiks!

- Leivonnaiset, suklaa ja leipomot. Kiitos näiden (ja ehkä vähän alkoholin) vyötärönympärys kasvoi vuodessa kiitettävästi. Onneksi Suomessa on makeisvero eikä ole varaa pistää rahaa sellaisiin epäterveellisyyksiin päivittäin kuin Saksassa!

- Suomitytöt. Kesälukukaudella Bielefeld sai vahvistuksekseen vähän liikaakin Suomea: vaikka se ei ollutkaan millään tapaa hyväksi minun tai muiden kielitaidon kehittymiselle, haluan silti sanoa kiitokset ihanille Suomineidoilleni: Ainille, Emmille, Sallalle, Emmille, Anninalle, puhumattakaan Mikosta! Oli mahtia herättää erinäistä pahennusta ja ihmetystä muunmaalaisessä väestössä yhdessä teidän kanssanne.

- Kesä Bielefeldissä. Bielefeld on kaunis, vaikkei sitä moni myönnäkään. Kaikki ne ihanat kahvilat ja ravintolat ja biergartenit, joissa olisin vielä halunnut käydä istumassa, kaikki ne kauniit puistot, Sparrenburg ja eläinpuisto, Teutoburger wald ja Bielefeldin maalaismaisemat, joihin pyörällä oli matkaa 10 minuuttia yliopistolta. Voi kunpa olisin opiskellut vähemmän ja nauttinut kesästä vieläkin enemmän!

- Festarit ja konsertit. Saksassa konserttien katsominen on vaan mahtavaa. Yleisö tanssii ja laulaa mukana ja se on sallittua ellei jopa toivottavaa.

Tonbandgerät

Prinz Pi

Animi Vox 

Dreadnut Inc.

Taubertal :)

- Saksalainen musiikki. Oon tutustunu täällä niin moniin siisteihin bändeihin, että ei mitään rajaa. Miksi näitä bändejä ei tunneta Suomessa? Miksi hyvää saksalaista musiikkia ei soiteta saksantunneilla?
Irie Révoltés, Iriepathie, Dreadnut Inc., Octopus Prime, Ich kann fliegen, SDP, CRo, Wir sind helden, Die Ärzte, Deichkind, Tim Bendzko, Kraftklub, Tonbandgerät, Bosse, Moop Mama, Culcha Candela, Peter Fox, Revolverheld, Sportsfreunde Stiller ja niin edelleen. Koulussa voitaisiin kuunnella niin paljon parempaa musiikkia kuin Schlagereita!

- Saksalaiset kaverit. Vaikka se pitkään vaikealta tuntuikin, lopulta niitä muutamia kuitenkin löytyi ja harmitti nyt tosi paljon jättää ne Bielefeldiin.

- Saksan kieli. Nyt tiedän, mitä tarkoittaa se, kun löytää itselleen toisen kieli-identiteetin.

- Marcel. Ei se näin pitänyt mennä, mutta menipä silti vai mitenkä se Mariska joskus lauloi..

Tän postauksen pitäis vissiin olla sitten mun viimeinen postaus tähän blogiin, kun tän pitäs jäädä jotenki käyttökelpoiseksi myöhempiä vaihtoamiettiviä ja vaihtoonlähtijöitä varten, joten ei olis järkevää kirjotella tänne muita juttuja enää. Ehkä teen tässä uuden blogin, johon alan postailee normaalin elämän kulkua - tai sitten en, koska en usko, että ihmisiä tarpeeksi kiinnostaa. Kattoo nyt, mitenkä aika riittää.

Kaikenkaikkiaan vaihtovuoteni Bielefeldissä oli siis mahtava, unohtumaton ja odottamaton. En olisi vuosi sitten lähtiessäni uskonut, kuinka vuoden opiskelu ulkomailla voi muuttaa elämässä muun muassa kaiken. Tässä kuitenkin teille yksi elävä esimerkki siitä, että niin(kin) voi käydä.

Lähtiessäni en halunnut lähteä, palatessani en halunnut palata.

Vaihtovuoteni teki minusta onnellisemman kuin uskoinkaan, mutta se saattaa tehdä minusta myös pian onnettomamman kuin koskaan olen ollut. Sydän vetää tällä hetkellä takaisin Saksaan enemmän kuin järki pystyy vakuuttamaan opiskeluiden loppuunviemisestä täällä Suomessa. Toivottavasti parin viikon päästä nähdään, mitenkä tästä eteenpäin, kun pääsen selvittelemään kiemuroita Jyväskylään yliopistolla.

Kiitos niille, jotka on silloin tällöin lukeneet (eli katselleet kuvia), Marianna kiittää ja kumartaa.


Että lähtisinkö uudestaan? Todellakin! En ehkä tekisi kaikkea ihan niin kuin tein, mutta lätisin, lähtisin ja lähtisin.