Düsseldorf und Wärme!!?

Keskiviikkona oli taas yhdet bileet yliopistolla, hengattiin sitten lopulta sosiologien ainejärjestötilassa niin pitkään, että olin viideltä aamulla kotona. Seuraavana päivänä kuitenkin ahkerasti 6 tuntia luennoilla (4 tunnin yöunilla <3) ja sen päälle vielä eläinpuistoon, koska oli vaan niin hyvä ilma (mun vaatetus on sitten ihan ylimitoitettu noissa kuvissa). Eläinpuistossa sai ruokkia itse niitä eläimiä!! Ihan huippua!

Pesukarhu ruuanhankinnassa <3

Otettiin myös muita kivoja kuvia ja leikittiin saksalais-venäläisten lasten kanssa (oltiin matkalla lomalle Venäjälle). Oli mukavaa ja päivän päätteeksi käytiin ekaa kertaa täällä syömässä Mäkkärissä! Kokeilin miltä maistuu McFlurry ja ranskikset ja se itse asiassa toimii (Sori Selja ku ollaan naurettu sulle aina!). Kaikki pitää mua nyt ihan yhtä outona ku miten outona me ollaan aina pidetty Seljaa hihhih!

Yritin pussailla Bambin kanssa

Possu!

Perjantaina sitten tosiaan juhlittiin yhden turkkilaisen Erasmus-kamulin Volkanin synttäreitä. Järkättiin sillekin yllätysbaardit ja se luuli, ettei kukaan oo tulossa juhlii sen kanssa hih (koska kaikki oli menossa launataina Düsseldorfiin). Toimi! Tällä kertaa selvisin kuitenkin kotimatkalle (tosta puolen kilsan päästä) jo kahden maita, joten kotimatkalla poikkesin sitten vielä meidän kattoterassille katselemaan tähdenlentoja (en halunnu mennä kotiin ku oli niin antisosiaalinen fiilis ja mun kämppiksellä oli synttäribileet). Näin 11! Hurjaa

Kotimatkalla kuljen tällaisen tunnelin läpi tai ohi. Ihanaa

Koulukatuni yöllä

Tyhjä kattoterassi

Opiskelija-asuntolakompleksin piha (yhden niistä)

Japanilaista ruokaa, oli muuten lämmin ku pysty istuu vielä ulkona !

Aamulla siis oikeen freesinä ja makeilla 5 tunnin yöunilla (tässä kannattaa huomata, että oon myös vieläkin vähän kipee - perjantaina en menny viimeiselle luennolle, koska oli niin huono olo, että oli pakko mennä kolmeks tunniks "päkkäreille" - poskionteloihin vähän jos koskee välillä!) kohti Düsseldorfia. Harmi vaan, että kollektiiviset suunnitelmat junassa nukkumisesta tyssäsivät siihen, että tänään oli jotain jalkapallo-otteluita jossain (vissiin Dortmundissa ainakin), niin juna oli uskomattoman täynnä ihmisiä, joten ensimmäinen tunti siellä menikin sitten seisten. Toisen tunnin aikana ei sitten enää saanutkaan unta. Kaikesta huolimatta Düsseldorfissa ei enää väsyttänyt niin älyttömästi. Käytiin pyörähtämässä elokuvamuseossa (oli ihan jepa mutta ei riittäny kärsivällisyys katella kaikkee hirveen ajatuksella) ja lähdettiin sitten porukalla (Yusuken johdolla) kohti Düsseldorfin "Japanilaista aluetta" (Immermanstrasse), koska Düsseldorfissa asuu kuulemma tosi paljon japanilaisia - sen kyllä huomasi katukuvasta (myös Cosplayaajia näkyi siellä täällä!). Siellä käytiin syömässä hyvää japanilaista nuudelikeittoa JA sen jälkeen käytiin japanilaisessa kaupassa (TAIVAS <3).

Jotain vaikeasti lausuttavaa, mikä muuten piti syödä puikoilla.

Yusuke elementissään

Lisa ja nuudelikeiton helppous

Siellä oli kaikkea mahdollista mangasta (kaikkea mahdollista mangaa mutta tosin vissiin kaikki vain japaniksi) kaikkeen tilpehööriin, japanilaiseen ruokaan ja kulttuurista kertovaan kirjallisuuteen. Mun teki mieli tyhjentää koko kauppa, mutta mulla oli vaan 25 euroa käteistä jäljellä, koska en ollut ehtinyt käydä nostamassa rahaa (Onneksi mun Sparkassen kortti tulee ens viikolla - käytiin tosiaan Cristianin avustuksella avaamassa tiistaina pankkitilit ! Oli tosi helppoa kyllä, vaikka muutamia juttuja ei meinattu tajuta aluks), joten päädyin sitten ostamaan vaan sen japaninkielisen One Piecen, joka ilmestyy Suomessa jouluna (siistiä), yhden toisen mangan japaniksi (ajattelin, että voin harjotella hiraganojen lukemista ja se makso vaan 3e), One Piece-kassin ja yhden One piece-krääsän (oisin ostanu enemmänkin jos ois ollu rahaa!).

Japania joka paikassa!

Elämä hymyilee yhdessä Luffyn ja kumppaneiden kanssa <3

Muuten ei shoppailtu, kuljeskeltiin vaan ympäri kaupunkia, mutta tuohon Japani-kauppaan aion kyllä palata vielä! Muutenkin Düsseldorfissa oli tosi paljon mielenkiintoisen oloisia kauppoja (ja iso KULT), joten pitää tehdä sinne ehkä sellainen shoppailu-eksku vielä joskus toisten, kun kerta ilmaiseksi pääsee. Tässä viime aikoina en tosiaan oo vielä oikeen päässy shoppailun makuun, ku mukavampaa on vaan hengailla Erasmus-kamuleiden kanssa ja turisteilla, mutta onneksi täällä tosiaan on nyt ollu pari päivää tällänen kesä-aalto eli +20 astetta lämmintä niin ei oo paljon lisävaatetusta kaipaillu. Nyt tosin alan olla jo kyllästyny kaikkiin vaatteisiin, mitä otin Suomesta mukaan, että kohta on pakko päästä ostelee ihan perus arkivaatteita JA myös jotakin "bilevaatteita", koska nekin kaikki on jo ainakin kertaalleen käytetty! Onneks pyykkiä tarvii pestä vasta viikon päästä (se kannattaisi kyllä ajoittaa jollekin toiselle päivälle kuin viikonlopulle, koska täällä on tasan 3 konetta kaikille 7:lle rakennukselle, niin voi olla varma että sunnuntaiaamuna ne on kaikki varattu). En kyllä tiedä, milloinka tästä nyt shoppailemaan ehtisi, koska heti kun tervehdyn tarpeeksi aion alkaa taas harrastaa liikuntaa (taekwondoo, fitnes-trainingia, zumbaa, aikidoo, korista), minkä lisäksi oon melkein joka päivä yliopistolla 10-16 ja ensi viikonloppuna mennään Bremeniin ja ainiin läksytkin pitäis joskus tehdä. Säästyypähän rahaa!

Rhein Düsseldorfissa

Tänä iltana oltiin tosiaan vielä Düsseldorfin jälkeen Emilyllä syömässä ja juomassa iltateetä. Yusuke luki meille ääneen mun ostamaa mangaa. Se oli kyllä ihan uskomattoman hauskan kuulosta (Yusuken pitäis ruveta ääninäyttelijäks). Pyysin, et se tulis lukee mulle iltasaduksi japania, se oli niin hauskan kuulosta, mutta okei senkin on pakko joskus nukkua! Oli siis oikein mukava rauhallinen "koti-ilta". Niitä täällä kaipaa ehkä suunnilleen eniten Suomen elämästä (kun siis ihmisiä ei lasketa!), koska kellään ei oikein ole sellaista mukavaa kämppää, mihin voisi kuttua ihmiset hengailemaan, koska kaikki asuu WGissä ja ne joko ei oo ihan niin hirveen "gemütlich" tai sitten kämppikset ei oo ihan samaa mieltä siitä, että iltaisin siellä olkkarissa hengaa 10 Erasmus-tyyppiä...

Huomenna sitten sushia ensimmäistä kertaa elämässä! Oikea japanilainen viikonloppu!

Erasmus-pöpö

Niin se vaan saksalainen bakteerikanta lopulta iski minuunkin. Eilen alkanut kurkkukipu muuttui päivän juoksemisen myötä järkyttäväksi tukkoisuudeksi ja tämän päivän olenkin vain yrittänyt niistää aivojani pihalle nenän kautta. En ole ainoa Erasmusporukastani, joka kärsii saman taudin kourissa, minkä vuoksi tänään ei tehty mitään yhdessä. Toisaalta yksi tällainen rauhallinen päivä kotona on varmaan ihan hyvä, sain nimittäin pestyä pyykkiä (sukat oli jo lopussa!), siivottua vessan (imuroin vessasta noin 5 hämähäkkiä seitteineen.. Pelotti että ne hyökkää mun kimppuun ku kiusaan niitä), oman huoneeni ja suihkun - oikeasti imuroin myös keittiön, mutta sen lattia on niin törkyinen, että ei sitä pelkällä imuroimisella siivota. Vein myös roskat (minusta tuntuu vieläkin pahalta, että tässä meidän WGssä ei lajitella muuta kuin pahvi - kaikki muu menee Gelber Sackiin) ja suunnittelin, että voisin myös pestä lattian ainakin omasta huoneestani (ja ehkä myös tuon keittiön), mutta kroppa ei enää antanut periksi. Päätinkin sitten yrittää tehdä kouluhommia, joista ei myöskään tullut mitään!
No, olen rankalla kädellä vähentänyt kursseja lukujärjestyksestäni, eikä viikkoni näytä enää niin pahalta, joten toivon, että ehdin myös huomenna lukea nuo 40 sivua vieraan kielen opettamismetodeista saksaksi...

Tein tänään myös ensimmäistä kertaa ruokaa täällä omalla kämpälläni. Wuhuu! (keitin siis makaroneja..) Kämppiksiä näkyi viikonlopun aikana melko vähän, mutta ilmeisesti ainakin naapurihuoneen Janina oli kotona kun minä täällä riehuin imurin kanssa klo 11 aamulla! Hän tekee yötöitä baarissa, joten ehkä hän on tottunut meluun nukkuessaan.. Toivottavasti. Tänään tänne meille muutti vielä uusi kämppis (asunnon ainoa mies!), mutta en jaksanut yrittää sosialisoitua ollenkaan (koska korvat on niin tukossa, että hädin tuskin saan selvää saksankielisestä puheesta, saatika sitten että osaisin puhua juuri nyt..).

Aloin tässä miettiä jo tulevaa ja sitä, kuinka melkein kaikki ihanat Erasmus-kaverini lähtevät tämän Wintersemesterin jälkeen takaisin koteihinsa ympäri maailmaa. Se on mielestäni jo nyt aika surullinen ajatus. Muutaman kuukauden päästä japanilaiset ovat Japanissa, unkarilaiset Unkarissa, italialaiset Italiassa... Onneksi suurin osa ihmisistä kuitenkin tulee Euroopasta, jolloin jälleennäkeminen on edes suhteellisen helppoa. Japanilaisia kavereita minulla tulee kyllä ikävä, puoli vuotta Bielefeldissä ilman Yusukea kuulostaa aika tylsältä! Toivottavasti uusi Erasmus-lasti tuo lisää siistejä tyyppejä huhtikuussa (muitakin siis kuin Jyväskylä-toverit) :)
Mutta tämä ei ehkä ole vielä kovin ajankohtainen asia murehtia (tai ei ehkä kannattaisi murehtia vielä). Vuosi ulkomailla kuulosti vielä viime tammikuussa pitkältä ajalta, mutta nyt yllättäen ajattelinkin, että tämä vuosi tulee menemään aivan liian nopeasti! Täällä Keski-Euroopassa olisi niin paljon nähtävää ja tehtävää, niin paljon ihmisiä, joiden kanssa olisi ihanaa ystävystyä (eikä vain "kaverustua"). Pelkoni hirveästä koti-ikävästä tai siitä, että vaihto tuli liian nopeasti Jyväskylään muuttamisen jälkeen tuntuvat tällä hetkellä melko turhilta. Ja kaiken tämän lisäksi Bielefeldin yliopisto on niin täynnä mielenkiintoisia kursseja, että minua harmittaa palata Jyväskylään lukemaan niitä muutamia kursseja, mitä meidän yliopistossa on varaa tarjota humanisteille. Kuolailen päivittäin ekVVstä kursseja, joita voisin ehkä kuitenkin vielä käydä (tänään löysin ainakin 2 vamppyyrikirjallisuuteen ja pedagokiikkaan liittyvää kurssia ja sitten yhden maailmanloppukirjallisuuskurssin!). Yritän hillitä itseäni ja toivon, että noita mielenkiintoisia kursseja pystyy lukemaan myös Sommersemesterillä.

Syysvärejä Bielefeldin Botanischer Gartenissa

Oli pakko laittaa edes yksi kuva tuohon, vaikka se ei varsinaisesti edes liity aiheeseen. Halusin laittaa sne tämän blogin taustakuvaksi, mutta se ei vaan suostu istumaan tähän kunnolla.. Tyhmä layout

Toivottavasti paranen pian, että pääsen muiden mukana mm. Zumbaan! Katselin myös, että Bielefeldistä löytyy tosiaankin 5 eri Taekwondo-seuraa, joten nyt valinnanvaraa on sitten niin paljon, etten osaa mennä mihinkään. Nämä kolme selvisivät kotisivukarsinnastani, nyt enää pitäisi päättään, mihinkä niistä uskaltaisi lähteä mukaan:
http://www.songokus.de/index.php?option=com_content&view=article&id=117&Itemid=58
http://www.budokan-bielefeld.de/training/erwachsene/
http://www.kobra-bielefeld.com/training.html
Tahtoisin nimittäin kuitenkin oikean taekwondoseuran reeneihin, koska yliopistoliikunnassa tarjottava taekwondo on käytännössä alkeiskurssi, koska siellä on niin paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan taekwondosta. Turha kuvitella siis, että ainakaan vyöarvoissa kohottaisiin niillä reeneillä!

Eine Richtige Überraschung und Münster

Niin.. Ne eiliset olevinaan pilalle menneet yllätysbileet... Ei oo todellista! Kaikki selitti mulle eilen päivällä, että ne ei pääse tulemaan Emilylle ku vasta joskus kymmenen maita tai myöhemmin, toisella oli sulkapalloa ja toisella vatsa kipeä... Emily oli siis kuttunut minut ja Ainin syömään klo 19.30 luokseen, jonka jälkeen minulla oli käsitys, että meillä on etkot ja sitten mennään baariin. No, tultiin Ainin kanssa Emilylle vähän myöhässä ja Emily oli ovella oottamassa silleen "hophop mulla on hirvee nälkä!!!" Siinä ovella oli myös Emilyn kämppis silleen "hei kuulin et sulla on synttärit, onnea" ja olin silleen että joo jee kiitos. Sitten Emily otti multa kaljat kädestä pois ja ohjas mut olkkariin (jonka ovi oli kiinni) ja mitä sieltä oven takaa löytykään! Kaikki mun ihanat erasmus-kamut laulamassa mulle paljon onnea <3 Oli hieman epätodellinen olo... Mutta siellä ne kaikki ihan oikeasti oli. Sain vielä tämän yllätyksen lisäksi lahjaksi sellasen paidan, jossa edessä lukee "Ich liebe Pudding" ja takana kaikkien nimet! Ihan mahtavaa. Emily on kyllä yksi kiero ihminen, koska en oikeasti tajunnu yhtään mitään ja kaikki muut oli koko ajan tienny ja suunnitellu kaiken salaa. Ihanaa. Eipä mulla muuta :D Kuvamateriaalia tulee sitten kun ihmiset saa niitä Facebookiin.

Erasmuskamulini eivät tosiaankaan jää kämpille istumaan vaan tänään lähdettiin jo sitten heti klo 11 junalla käymään Münsterissä. Ihan vain koska se on ilmaista meidän opiskelijakorteilla. Käytiin siellä vähän turisteilemassa ympäri kaupunkia (Tuomiokirkko ja Linna käytiin tsekkailee) ja tietenkin shoppailee vähän. Löysin KULTin <3 Se on mun lempikauppa Saksassa ja meinasin kuolla ku siellä oli niin paljon kaikkia ihania vaatteita. Sitten kävin tietty myös Zarassa. Ja sain vihdoinkin ostettua pyykkipulveria että huomenna voin pestä vaatteita ekaa kertaa!

Halt! Fotozeit. Se iso linna

Reissu oli hieman väsynyt (koska kukaan ei oikein ehtinyt nukkua tarpeeksi), mutta kuitenkin oikein ihana. Rakkaat kansainväliset kamulini ovat vaan niin ihania <3

Linnan kasvitieteellinen puutarha (Botanischer Garten)

Minusta vähän tuntuu, että suunnitelmani lauantaisin kursseilla käymisestä jää nyt toteuttamatta, sillä meillä on jo suunnitelmissa matkustaa ensi viikonloppuna Kölniin, seuraavana Bremeniin ja sitten marraskuun alussa viikonlopuksi Berliiniin! Siistiä!

Mun lempi-ihmisiä täällä: Lisa, Anna ja Yusuke

Geburtstag-Euphoria?

Tänään on mun synttäriiiit <3

Sanoin viime viikolla mun ihanille Erasmus-kavereille, että hei muuten mulla on synttärit ens perjantaina ja en oo suunnitellu mitään bileitä (koska en ehdi). Heitin läpällä, että hei järjestäkää mulle yllätysbileet! Suomessa kaikki ois vaan nauranu kakkasia. Mutta täälläpä ei <3
Aamulla satoi ja vähän masensi sen takia, mutta nyt kun luennot vihdoinkin loppuivat niin aurinko paistaa ja ilmassa on ihana sateen jälkeinen tuoksu. Hieman syysflunssa meinaa vaivata koko porukkaa (kysyin äsken niin melkein kaikilla koskee kurkkuun), mutta toivottavasti se ei estä meitä tänään pitämästä oikein kivaa :)

Tänään mulla ei siis oo mitään järkevää asiaa. Ajattelin julkaista tämän kuvan, koska se on niin ihana

Ylhäällä (vasemmalta): Dilyana, Enikö, Mihály, Aini, Emily, Lisa, Alessandra, Yusuke
Alhaalla: Ksenja, Mariateresa, Volkan, Fatih ja mää

ja kuvaa mun tämänhetkisiä fiiliksiä oikein hyvin :) Se on otettu siis viime sunnuntaina yhdessä Bielefeldin "nähtävyyksistä" Bothanischer Gartenissa. Se on siis jokin puisto, jossa on hirveesti kaikkia erilaisia kasveja ja kukkia. Oli ihan nätti, mutta pitää mennä kyllä kesäällä tai keväällä uudestaan!

Viimepäivien soittolistani on ollut melko yksipuolinen (Ultra Bra, Olavi Uusivirta, Samuli Putro, Pariisin Kevät). Olisi tosi jees jos joku keksisi minulle jotain uutta kivaa musiikkia (valmis Spotify-lista olisi hyvä synttärilahja ;) ). Suomessa en koskaan oikein jaksanut kuunnella musiikka, mutta täällä se on jonkintasoinen elinehto!

Nyt täytyy kuitenkin alkaa pukeutumaan illan baardeja varten !

Kaikki ihanat synttärionnittelut saavat minut hirmuisen hyvälle tuulelle <3


Aber heute geht es wieder los mit allem diesem schönen Freunden <3

Enikö, Ksenja, Dilyana, Mariateresa, Lisa, Alessandra, Yusuke, Mihály, Emily, mää, Aini

Katsu, Dilyana, Anna, Alessandra, Iwona, Enikö, Yusuke
Ksenja, Mihály, Aini, mää, Emily, Lisa

Uni uni uni

Unihalle

Tänään ajattelin kirjoittaa vähän yliopistosta ja kurssiasioista. Tämä yliopisto on siis tosiaan ihan järjettömän suuri yksi iso rakennuskompleksi, jonka katon alta löytyy kaikki täällä Bielefeldissä olevat tiedekunnat ja sen lisäksi paljon muuta (mm. mensa, ravintola, baari, ruokakauppa, leipomo, posti, työvoimatoimisto, kaikkien tiedekuntien kirjastot, uimahalli, liikuntahalli.. jne.). Yliopistorakennus on siis tosiaankin niin iso, että sitä on vaikea käsittää näkemättä sitä omin silmin. Ensivaikutelma rakennuksesta ei ollut kovin positiivinen, eihän se kovin kaunis ulkoa päin ole (eikä kyllä sisältäkään betoniseinineen), mutta kun olen tässä viime päivien aikana huomannut, kuinka helppoa on, kun kaikki löytyy saman katon alta, ei tuota rakennuksen rumuutta enää edes huomaa. Ja maisemat 10:stä kerroksesta ovat mitä muikeimmat!
Yliopiston keskushalli näyttää ensisilmäykseltä aivan saksalaiselta päärautatieasemalta - itselleni mieleen tuli heti Hampurin juna-asema (voit ajatella myös Helsingin päärautatieasemaa, niin saat suunnilleen samaa osviittaa). Hallista oikealle ja vasemmalle lähtee kirjaimilla merkittyjä "hampaita" (Zahn), jotka loppujen lopuksi on numeroitu ihan loogisesti. Esimerkiksi, jos luentoni sijaitsee luokassa C2-250 tarkoittaa C hampaan kirjainta, 2 toista kerrosta, 2 alkava sataluku sitä, että huone löytyy "hampaasta" eikä hallinsuuntaiselta käytävältä ja sitten pitää enää etsiä oikea luokka. Ensimmäisten päivien järkyttävän eksyilemisen jälkeen olen alkanut suunnilleen löytämään jo tieni milloin minnekin. Ehkä pienellä harjoittelulla oppii myös käyttämään jonkinlaisia oikoreittejä.

Ensimmäinen Uniparty!

Yliopisto on siis tosiaankin niin monikäyttöinen paikka, että toisena päivänä tuossa ylläolevassa kuvassa olevassa Hallissa esiintyi sinfoniaorkesteri ja seuraavana päivänä sinne kokoontui varmaan tuhansia opiskelijoita bilettämään. Siistiä!
Yliopiston Mensasta saa päivittäin muutaman tunnin ajan ruokaa hintaan 2,3e tai jotain sinne päin, eli melko samoissa hinnoissa ollaan Suomen kanssa, vaikka taso on aika erilainen. Terveellisyydestä ei voi useinkaan puhua, kun kaikki on paneroitua ja salaattikin uitettu milloin minkäkinlaisissa mälleissä. Ruoka kuitenkin maistuu yleensä siinä vaiheessa, kun on heikon aamupalan jälkeen istunut yrittämässä ymmärtää jotain luennoilla 2-4 tuntia.

Ensimmäinen ateria Mensassa

Yllä kuva ensimmäisen päivän ruuasta. Mensassa on harvoin hirveää jonoa, sillä neljään eri menuun (halvempi, kalliimpi, vege ja keitto + salaattibaari erikseen) jonotetaan eri jonoissa. Oma menunsa pitää siis päättää jo ennen jonoon menemistä, sillä ruoka vain napataan mukaan linjastolta (ei todellakaan itse keräillä mitään lautaselle!) ja maksetaan mensakorteilla (joihin pitää ladata erikseen rahaa). Juoma ei tosiaan sisälly ruuan hintaan, vaan se pitää käydä ostamassa erikseen, minkä vuoksi omaa vesipulloa on kannattavaa kantaa aina mukana. Muutenkin olen huomannut, että ihmiset kulkevat täällä aina vesipullojen kanssa ja totesin sen itsekin hyvin käteväksi ensimmäisten päivien nestehukkafiilisten jälkeen.

Toinen asia, josta halusin tänään kirjoittaa, on kurssivalinnat. Suosittelen lämpimästi, että jatkossa opiskelijoita kehotettaisiin tosissaan tekemään edes luonnos learning agreementista jo kesän aikana, sillä se ainakin Bielefeldin kurssitarjottimella on mahdollista (se aukeaa jo joskus kesä-heinäkuussa). Itselleni ainakin suurta päänvaivaa tuotti se, että kämpillä ei ollut nettiä, mutta kurssivalinnat olisi pitänyt saada pökäistyä kokoon ensimmäisen viikon aikana (tiedän kyllä, että niitä olisi ehkä PITÄNYT katsoa jo Suomesta käsin, mutta koska ei ollut pakko ja Suomessa oli niin paljon muuta ajateltavaa, tämä jäi melkolailla tekemättä. Valinnat tuli tehtyä siis hyvin randomisti, sillä aikaa syvällisempään perehtymiseen ei yksinkertaisesti täällä ollut. Kaikista muista maista tulevilla opiskelijoilla tuntui olevan selkeä suunnitelma ja tieto siitä, millaisia tai peräti mitä kursseja heidän tulisi täällä käydä, minkä vuoksi tunsin olevani itse hieman tyhjän päällä yrittäessäni valita "mitä tahansa kursseja, jotka mahdolliseti saatettaisiin hyväksilukea omiin opintoihini Suomessa". Koska täällä kaikkia aineita saa lukea ihan vapaasti, innoissani valitsin aluksi kurssitarjottimeeni 34 kurssia (hups..), mutta tämän ekan viikon aikana aloin karsia niitä sitten ihan rankalla kädellä. Nyt jäljellä on 22 ja silti mietin, noinkohan saan kerättyä tarpeeksi opintpisteitä.
Kurssien kanssa on itselläni ainakin sellainen ongelma, että Erasmuksille suunnatut opintoja tukevat kurssit tuntuvat pikkuisen liian helpoilta, minkä vuoksi epäilen, että noinkohan mitään niistä saa hyväksiluettua Suomen päässä (ja hyväksytäänkö niitä ylipäänsä opintopisteiksi?!). Toisaalta äidinkielisille suunnatut Deutsch als Fremdssprachen ja germanistiikan kurssit tuntuvat jopa hieman turhan vaikeilta, sillä dosentit antavat "kotiläksyjä" ajatellen, kuinka nopeasti äidinkielinen opiskelija ne tehtävät tekisi. Itselläni ainakin jopa lyhyehkön tieteellisen tekstin LUKEMISEEN (saatika sitten jonkinmoiseen käsittelyyn) menee kolme kertaa se aika, kuin äidinkielisellä lukijalla, joten voisin laskea triplana ne työtunnit, mitä dosentit laskevat tehtäviä antaessaan. Tämän vuoksi heti ensimmäisen viikon aikana aloin jättää vaikeimpia kursseja pois, jotta voisin keskittyä vain muutamaan haastavampaan ja repiä pisteitä sitten näistä vähän helpommista ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatuista kursseista.

Ja kyllä, 22 kurssia kuulostaa vieläkin aika paljolta, mutta ei se lukujärjestyksessä merkitse kuin noin 25 viikkotuntia + blokkikurssit (eli kerran tai pari kertaa tapahtuvat) siihen päälle.

Tältä lukkarini näyttää siis vielä tällä hetkellä. Jonkin verran on noita päällekkäisiä kursseja, koska en ole vielä osannut päättää, kumman valitsen.. Parempihan sitä on valita aluksi enemmän ja jättäytyä sitten kursseilta pois, jos ei meinaa aika riittää kaikkeen (niin ei tule paniikkia pisteiden suhteen!) - tällä hetkellä kun minulla ei oikeastaan ole arkipäivänä välttämättä muuta tekemistä, kuin istua yliopistolla, niin parempihan se on, että yritän kuunnella luennoilla saksaa kuin että istuisin kämpillä koneella :D

Tässäpä tämän päiväinen romaani! Tänään (tai huomenna, jos ottaa huomioon, että aion vielä mennä nukkumaan) minulla on synttärit ja ihana belgialainen ystäväni Emily järjesti minulle "yllätysjuhlat", jotka eivät enää ole niin yllättävät, koska hän vahingossa kutsui minut näiden juhlien Facebook-tapahtumaan! Pääasia kuitenkin, että bileet löytyy :)

Endlich: Der Anfang ist immer schwer

Heippa vaan!

Olen siis Marianna, saksan kielen ja kulttuurin (ope)opiskelija Jyväskylän yliopistosta, alkujaan kotoisin Kuopiosta ja olen nyt viettämässä "pakollista kieliharjoitteluani" Saksassa Bielefeldin kaupungissa. Bielefeld on siis noin Tampereen kokoinen kaupunki Nordrhein-Westfalenin koillis(?) laidalla. Se ei ole oikeastaan tunnettu mistään (täällä suurimmat nähtävyydet ovat vanha linna ja Dr. Oetker-tehdas?), mutta se sijaitsee lähellä kaikkia "suurempia" kaupunkeja: Düsseldorf, Köln, Hannover, Bremen... Eli ei siis varsinainen ihme, että kaupunki itsessään on niin tuntematon. Jopa saksalaiset eivät tiedä, missä Bielefeld sijaitsee, minkä vuoksi on olemassa sanonta, että "Bielefeld doesn't exist". Minusta tuntuu, että jotkut todella luulevat, että se on oikeasti totta. Pahoittelen huonoa suomenkieltäni ja lauserakenteitani jos tässä vaiheessa, sille ei vain yksinkertaisesti voi mitään, kun kaikkia mahdolllisia kieliä yrittää kerralla pyöritellä mielessään - siinä menee suurempikin pälli sekaisin!

Asiahan on nyt niin, että mikäli blogin kirjoittamisen haluaa aloittaa heti vaihdon alusta, se kannattaa aloittaa jo vähän ennen vaihtoon lähtemistä, tai käy näin. Aloitan siis vaihtoblogini kirjaamisen vasta puolitoistaviikkoa vaihtoon lähtemisen jälkeen, minkä vuoksi "lähtötunnelmia" ja "ensimmäisten päivien tunnelmia" on vähän hankala enää täysin rehellisesti kirjoittaa. Yritän kuitenkin käydä lyhyesti läpi myös ensimmäisten päivien fiilikset, vaikka puolitoista viikkoa Bielefeldissä asusteltuani minusta tuntuu jo, että olen ollut täällä ikuisuuden. Katsotaan, tuleeko tästä nyt yksi älyttömän pitkä teksti, vain jaanko nämä viimeiset päivät useampaan lyhyempään julkaisuun, jolloin joku saattaa jopa jaksaa lukea näitä minun tunnetusti aina niin lyhyitä höpinöitäni :)

Aluksi haluan liittää tähän viime viikolla kirjoittamani "blogitekstin", jota en vielä päässyt julkaisemaan.


5.10.2012

Ohne Internet kann man nicht leben

Suomen päässä minulla oli tosiaan loppuun asti niin paljon tekemistä, etten jaksanut/ehtinyt säätää blogia valmiiksi (en jaksanu keskittyä siihen rekisteröimiseen + en keksiny mitään kuvia + en keksinyt nimeä). Jos bloginkirjoitussuunnitelmia kuitenkin on, suosittelen tosiaankin hoitamaan sen ajoissa valmiiksi, koska sitten täällä Saksan päässä on vielä vähemmän aikaa (ja ei nettiä kotona heti alusta, joten jos blogi olisi valmis, voisi niitä päivityksiä tehdä vaikka luennoilla/yliopistolla, mutta koska sitä ei ole, ei jaksa tuolla yliopistolla ruveta sitä alusta asti säätämään).. Olisi ollut kiva kirjoittaa ylös vähän lähtöfiiliksiä, mutta oikeastaan niitä ei ollut. Viimeiseen hetkeen asti tuntui hyvin epätodelliselta, että olin todellakin lähdössä vuodeksi ulkomaille ja elin jatkuvasti vain hetkessä ja oikeastaan tilanne ei ole muuttunut täällä Saksassa ollenkaan. Toisaalta, koska olen kuitenkin koko vuoden jo opiskellut tällä kielellä ja tätä kulttuuria, ei kulttuurishokkia varsinaisesti tullut, eikä toisaalta myöskään suurta euforiaa siitä, että kaikki olisi jotenkin uutta ja ihmeellistä. Oikeastaan kaikki on täällä melko samanlaista kuin Suomessa (pikkuisen lämpimämpi ilma ja vähän enemmän sataa), kieli on vain eri. Ja kielikin on sama, jota olen jo vuoden päivät opiskelukielenä käyttänyt, joten ei varsinaisesti mitään uutta. Tottakai kieli nostaa kynnystä keksiä lennosta uusia puheenaiheita uusien tuttavien kanssa, joten ensimmäiset päivät keskustelu pyöri vain samaa rataa tyyliin ”Wie heisst du” sitten ihmetellään että onpa outo nimi, sitten ”woher kommst du” sitten ihmetellään että wow onko siellä yhtä huono sää kuin täällä ja sitten kysytään samat kysymykset joltain toiselta. Sen jälkeen seuraa aina vaivautunut hiljaisuus, kun kukaan ei keksi saksaksi mitään järkevää sanottavaa. Onneksi nyt jo loppuviikosta, kun tätä kirjotan, kaikki ovat kehittyneet selvästi saksan ulosannissa sen verran, että näistä kahdesta peruskysymyksestä ollaan siirrytty ja edemmäksi. Silti vaivautuneita hiljaisuuksia tulee vieläkin (toisaalta suomalaisille aivan normaaleja hiljaisia hetkiä..).

Ensimmäiset fiilikset kaupungista oli hyvin positiiviset kuitenkin. Minulla on ihana mentori eli tuutori eli ”veli” Cristian, joka oli meitä vastassa juna-asemalla ja raahasi 23kg painavaa laukkuani koko päivän ympäri kaupunkia! Ekana iltana pieniä ongelmia aiheutti se, että International Office oli unohtanut ottaa Ainin avaimen mukaan Studentenwekistä, mutta onneksi minulla on 120cm leveä sänky, johon mahduttiin Ainin kanssa oikein hyvin (mitä minä nyt vähän halin Ainia unissani ;D). Illalla Cristian kutsuikin meidät pizzalle kaverinsa Cristianin luokse (joka myös on mentori eräälle japanilaiselle pojalle Katsulle), joten päästiin heti jo tutustumaan vähän muihin ihmisiin. Käytiin myös ”Bielefeldin parhaassa kneipessa” Zwiebelissä (hih), jossa kaikki juomat maksoi alle 2e. Eli echt billig! Hauskinta oli, että siellä oli sellainen shotti ”Bielefelder Luft”, jota pojat meille ihan innoissaan mainostivat ja sanoivat, että se on äly pahaa, joten sitä pitää kokeilla ja oikeasti se oli vain Minttuviinaa! Eli sitä, mitä kaikki suomalaiset teinit juo, koska se on vahvaa. Meni poikien juttu ehkä vähän pilalle ku oltiin silleen, että vanha juttu..

Seuraavina päivinä sitten olen yrittänyt hoitaa byrokratia-asioita, joita on yllättävän paljon aina prepaid-liittymän ostamisesta kaupunkiin rekisteröitymiseen ja vuokrasopimuksen tekoon (jota minulla ei tosiaan ole vieläkään), unohtamatta tietenkään myöskin yliopistoon rekisteröitymistä. Täällä Saksassa joku viisas ihminen on keksinyt, että kaikki opiskelijalle kuuluvat tärkeät asiat, kuten nettitunnukset (joilla kirjaudutaan kursseille ja pääsee nettiin omass WGssä), opiskelijakortti (joka toimii myös junalippuna) ja muut hommat lähetetään postissa, eikä niitä voi vain hakea sihteeriltä. Muuten ihan jees juttu, jos ei vaikka asuisi lähellä yliopistoa, että saa ne hommat, mutta kun tosiaan joku on keksinyt, että postia ei voi viedä perille, jos nimi ei täsmää postiluukussa olevan nimen kanssa. Minullahan tosiaan ei ole vielä vuokrasopimusta, minkä vuoksi Hausmeister ei ole vielä laittanut minun nimeäni postiluukkuuni (jossa kyllä lukee hyvin selkeästi HUONEENI numero), minkä vuoksi tämä tärkeä kirje (Leporello), joka sisältää muun muassa pääsyni internetiin kämpiltäni, ei tullut perille. Nyt joudun siis todennäköisesti joka tapauksessa hakemaan sen pahuksen kirjeen siltä samaiselta sihteeriltä, jolta olisin voinut hakea sen jo pari päivää sitten ilman tätä hirveää säätöä. Olen siis vieläkin kokonaisen viikonlopun ilman nettiä.

Netistä puheenolleen, kävin siis myös ostamassa toisen Cristianin mukaan halvimman prepaidin Aldista (supermarket). Ostin siihen siis myös netin, koska haluan käyttää uutta hienoa Lumiaani täysipainoisesti myös täällä (ja koska netti maksoi vain 4e kuussa). Ongelma kuitenkin on, että Lumiani on ilmeisesti liian hieno näille saksalaisille liittymille, sillä se ei jostain syystä pystynyt vastaanottamaan niitä asetuksia, jotka yleensä sim kortti tilaa automaattisesti puhelimeen, kun se ensimmäistä kertaa asetetaan laitteeseen. Toisin sanoen, kaksi ensimmäistä päivää prepaidistani toimi ainoastaan netti-osuus (se tosin toimi oikein moitteettomasti). Päätin sitten alkaa selvittää tätä asiaa itse (koska kukaan ei täällä tunnu tietävän älypuhelimista mitään) ja löysin Aldin sivuilta ohjeet, miten ”konfikuroida” ne SMS-säädöt itse. No säädinpä ne sitten ja voilá, puhelut ja tekstiviestit alkoivat yhtäkkiä toimimaan. Kaikki olisi nyt hyvin, jos en olisi siinä samalla menettänyt nettiäni puhelimesta. Aldin sivuilla olevat netin konfikuroimisohjeet ovat erittäin puutteelliset (sieltä puuttuu kokonaan proxy-osoitteet) ja ne on tehty joillekin kivikautisille älypuhelimille. Ihmeellisintä on, että vaikka Internet ei varsinaisesti toimi (eli siis FB-sovellus, Kartat ja muut internetin kautta päivittyvät ohjelmat, kuten ei myöskään Internet Explorer) niin silti WhatsApp toimii suorastaan paremmin kuin DNA:n liittymälläni. Eli mikä tässä nyt sitten oikein mättää? En todellakaan ole vielä keksinyt selitystä. Hauskinta on, että pystyn jopa käyttämään puhelintani langattomana verkkoasemana ja käyttämään täten puhelimeni nettiä ilman ongelmia tietokoneellani… Ihanaa kun on älypuhelin, jota ei osaa käyttää <3

No mutta, kaikista näistä teknisistä ongelmista huolimatta täällä on ihan kivaa. Vaikka sää onkin ihan kamala (ja pahemmaksi vain tulee muuttumaan). Muut Erasmus-ihmiset on oikein jees ja tänä iltana meillä on edessä Welcome-Dinner yliopistolla sijaitsevassa RAVINTOLASSA (siis ei ruokala vaan ihan oikea ravintola). Siistiä. Minun pitää muutenkin kertoa tuosta yliopistosta myöhemmin lisää, sillä se on aika siisti paikka, vaikka ulkoa päin näyttää aivan karsealta. Nyt kuitenki tämä postaus alkaa olla jo niin pitkä, etten jaksa edes itse sitä lukea, joten bis nächste mal!

P.S. Käytiin tänään ostamassa Ainin kanssa viiniä ja kaljaa yliopistolla sijaitsevasta mini-supermarketista. Super!

Tuossapa oli siis viime perjantain fiiliksiä. 

Welcome Dinnerillä tosiaan tarjottiin ilmaiseksi viiniä ja kaljaa niin paljon kuin napa kullakin veti. Suomalaisille aika vaarallinen paikka! Mutta bileet oli hyvät, seuraava päivä ei niinkään mukava.. Lauantaina käytiin tosiaan sitten vielä yhdessä diskossa tanssahtelemassa ja prepartyissä törmäsin Jyväskylästä tuttuun Suviin ja Simbaan (<3). Oli kivaa kuulla, että joku sentään on rakastunut tähän kaupunkiin!

Seuraavan postauksen kirjoitan varmaan pienistä ongelmista kurssiasioideni kanssa, mutta tämä saa nyt riittää tältä kertaa :) Enjoy!